Voiko aspergerin oireyhtymää sairastavasta tulla lääkäri?
Kommentit (130)
Aspergerin oiresyndroomaa ei enää nykyisin ole. Hans Asperger plagioi tutkimuksen vääristellen omakseen ja oli mm. sitä mieltä, että kyseessä on vain miehillä esiintyvä äärimmäisen älykkyyden ilmentymä. Nykyään käytetään termiä autismikirjo tai lievä autismi. Puhutaanko oikeilla termeillä?
Lääkärin työ on siitä hankala, että siinä pitää toimia potilaiden kanssa vähintäänkin alkupuolella uraa. Ja potilaat eivät mukauta käyttäytymistään lääkärin tarpeita vastaaviksi eikä sitä voi heiltä vaatiakaan.
Yhtä mahdollista kuin muillekin. Asperger-henkilöillä vaan on ne omat rajotukset. t: yks asperger
Vierailija kirjoitti:
Aspergerin oiresyndroomaa ei enää nykyisin ole. Hans Asperger plagioi tutkimuksen vääristellen omakseen ja oli mm. sitä mieltä, että kyseessä on vain miehillä esiintyvä äärimmäisen älykkyyden ilmentymä. Nykyään käytetään termiä autismikirjo tai lievä autismi. Puhutaanko oikeilla termeillä?
Kyllä se vielä on, vaikka onkin tosiaan uudessa luokituksessa siirtymässä autismin kirjon häiriöt -sateenvarjodiagnoosin alle. Mutta tää siirtymä ei siis vielä ole tapahtunut, vaan minäkin sain viime vuonna asperger-diagnoosin. Ja olemassaolevat asperger-diagnoosit siis tulee pysymään ihmisillä.
Toki itsekin tulen jo puhuneeksi ennemmin autismin kirjosta, kuin aspergerista.
Voi hyvinkin olla. Mutta riippuu ihan ihmisestä ja niistä erityispiirteistä. Lääkärin tutkinnolla voi tehdä tosi paljon monenlaista eikä hektinen potilastyö jossa tarvis rautaiset sosiaaliset taidot ja empatiaa ole mikään ainoa vaihtoehto. Voi mennä kuvantamiseen tutkimaan kuvia tai esim labraan tekemään saneluja jne. Toki työyhteisössä täytyy pärjätä silleen että tulee muiden kanssa toimeen mutta monella autistillahan ei tällainen ole lähtökohtaisesti ongelma ja nimenomaan se oma erityisosaaminen voi olla juurikin jossain lääkärin työn sellaisella alueella missä ei potilaita nähdä niin voi olla kullan arvoista potentiaalia esim jos piirteinä on hyperkeskittyminen, ehdoton tarkkuus ja huolellisuus tai muuta. Ja kyllähän potilastyönkin kenttä on aika laaja. Jos vaan oma pää muuten riittää lääkikseen ja vetämään opinnot läpi niin luulis tutkinnolla jotain sopivaa hommaa löytyvän.
Monet assitytöt kokevat eläimet läheisemmiksi kuin ihmiset, ja älykkäät opiskelevat usein eläinlääkäriksi. Jos tutkittaisiin naiseläinlääkäreitä, aika moni paljastuisi olevan autismin kirjolla tai vähintään omaavan piirteitä. Esim. mielestäni maajusseissa tänä vuonna Samulin morsiamena ollut Kiia oli aika selvä tapaus.
Olen itsekin Ell autismin kirjolla.
Voi ja tiedän työn puolesta erään, joka sanoi opiskelijoissa olevan paljon Aspergerin oireyhtymän omaavia. Kävi siksi jopa erityisoedagogiikkaa avoimessa yliopistossa, koska kouluttaa lääkäreitä joilla Asperger. Et sillee.
No lääkäri kokelas voi ensin perehtyä tähän Aspergeriin , miettiä, onko se sairaus?
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä potilastyöhön sopiva jos ei ole sosiaalisesti taitava.
Lääkikseen pyrkiessä sitä ei mitenkään testata, onko sosiaalisia taitoja. Eikä niillä kaikilla olekaan. Varmasti ammattikunnassa on jo nyt aspergereita, kaikki ei ehkä diagnosoituja. Ja kuten edellä mainittu, monta osaamisalaa on sellaisia, ettei tarvitsekaan olla sosiaalinen. Miten olisi anestesialääkäri? :D
Vierailija kirjoitti:
Varmasti voi ja varmasti löytyy tuollaisia. Asperger-eksän käytöstä miettien en kuitenkaan usko että pärjäisivät asiakaskontaktissa. Fiksautuvat liikaa yksityiskohtiin, jumittavat, ahdistuvat työnpaineesta, kommunikoivat huonosti tai jäävät kiinni ihan kaiken maailman turhanpäiväisyyksiin ja yksityiskohtiin.
Ehkä jonakin patologina tai tutkijana pärjäisivät, mutta tuskin missään hektisessä poliklinikkaympäristössä.
Aspergereja on tietty erilaisia mutta eikö näiden kanssa ollut että joku yksi kymmenestä on edes palkkatöissä. Ja noiden joukosta vielä lääkärinä.
Varmaan oikeasti on enemmän kuin yksi kymmenestä palkkatöissä? Parhaiten sopeutuvat tuskin saavat (tai hakevat) diagnoosia.
Kyllä voi, tiedänkin muutaman joten en usko että on edes mitenkään harvinaista. Riippuu tietysti paljon ihmisestä. Lääkärillä olisi hyvä olla myös sosiaalisia taitoja.
Älä suotta miesti, liian vaikeaa sinulle, ap.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin työ on siitä hankala, että siinä pitää toimia potilaiden kanssa vähintäänkin alkupuolella uraa. Ja potilaat eivät mukauta käyttäytymistään lääkärin tarpeita vastaaviksi eikä sitä voi heiltä vaatiakaan.
Mutta sitä sosiaalista osaamista ei millään lailla mitata lääkiksen pääsykokeissa, joten lääkäriksi päätyy kyllä vaikka minkälaisia tyyppejä. Osa lääkäreistä on oikeasti tosi hankalia tyyppejä.
Miten äärisosiaalinen kestäisi keskittymisen opintoihin tai yksinäiseen työhön?
Vierailija kirjoitti:
Ja onhan niitä lääkärin hommiakin sellaisia joissa vähemmän sitä potilastyötä, kuten patologi...
Olen pelkopotilaita hoitava hammaslääkäri, ja minulla on lievä asperger. Osaan asettua erilaisten ihmisten asemaan, enkä lähtökohtaisesti koskaan ajattele että potilas on hankala. Ennen kaikkea ymmärrän aistiyliherkkyyttä, ja pyrin tekemään parhaani jotta potilaani saisi mahdollisimman yksilöllistä ja hyvää hoitoa. Työskentelen nykyään privapuolella, ja saan paljon positiivista palautetta. Negatiivisen palautteen sain viimeksi kandina, kun olin vielä hidas ja kokematon. Olen lievästi myös perfektionisti, enkä hyväksy huonosti tehtyä työtä.
En kertakaikkiaan ymmärrä näitä kommentteja, että potilastyötä pitäisi vältellä ellei itse nimenomaan halua tehdä vaikkapa tutkimustyötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin työ on siitä hankala, että siinä pitää toimia potilaiden kanssa vähintäänkin alkupuolella uraa. Ja potilaat eivät mukauta käyttäytymistään lääkärin tarpeita vastaaviksi eikä sitä voi heiltä vaatiakaan.
Mutta sitä sosiaalista osaamista ei millään lailla mitata lääkiksen pääsykokeissa, joten lääkäriksi päätyy kyllä vaikka minkälaisia tyyppejä. Osa lääkäreistä on oikeasti tosi hankalia tyyppejä.
Joo, mutta loppuunpalamisen riski on tosi iso, jos sosiaaliset tilanteet on vaikeita ja sitten niitä ei vaan pääse pakoon ja ne on usein haastavia. Monet as ihmiset on vielä tosi kunnollisia ja jatkuva epäonnistumisen tunne tärkeäksi kokemastaan työssä voi tuntua tosi raskaalta.
Lisäksi lääkärien alku-uraan kuuluu paljon epäsäännöllisyyttä ja rutiinittomuutta, mikä voi monelle olla tosi raskasta. Lääkäreiden päihde- ja itsemurha luvut on tosi korostuneita varsinkin verrattuna muihin korkeakoulukoulutettuihin. Se, että pääsee lääkikseen ja vielä valmistuukin ei kerro, että uravalinta on onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Eilenhän olit vielä skitsofreenikko, tänään asperger.
Onko tämä uusi tapa provoilla? Näitä ilmestyy ketjuihin usein, vaikka on täysin järjetön ajatus, että kukaan voisi "tunnistaa" kirjoittajan samaksi, ainakaan aiheen perusteella. Tätä palstaa käyttää tuhannet ihmiset päivittäin, ei kymmenen kuten kuvittelet. 🤣
Miehelläni on Asperger ja hän on lääkäri. Tällä kokemuksella sanoisin että voi.
Se, että korkeakouluopiskelutkin sujuvat ei tarkoita, että jaksaisi työelämässä, jossa useinmiten vaaditaan sosiaalisia taitoja ja joutuu yleensä tekemään myös kaikkea ei kiinnostavaakin.