Voi helvetti!!!!!

" Xandris - 21.12. 19:46 vastaa tähän viestiin (49/52)

46, tuo nyt vaan on Suomen lain ja suomalaisten enemmistön tulkinta, että ei tapeta lasta. Koeta elää tämän tiedon kanssa.

Se, missä vaiheessa solumöykystä kehittyy lapsi on sitten tuhannen taalan kysymys. Ilmeisesti sinun mielestäsi niin tapahtuu heti hedelmöittymishetkellä? Miten sitten suhtaudut jälkiehkäisyyn?"



Ootko vähän tyhmä???? Olenko väittänyt että solumöykky on lapsi? Siis heti kun hedelmöitys on tapahtunut. En tosiaankaan niin ajattele. Mutta kyllä pidän " ihmisenä" solumöykkyä jolta syke löytyy ja kaikki tarvittavat elimet!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Ei sellaista voi muuten edes miksikään solumöykyksi sanoa... Tekisi kuule sinullekkin ihan hyvää ottaa selville että miltä se " solymöykky" näyttää esim. 8 viikkoisena... Monet tekevät abortin siinä vaiheessa kun tämä möykky on jo kehittynyt melkoisesti! Pienihän se vielä on mutta elämää täynnä!



Ymmärrän joissain tapauksissa että jotkut joutuvat abortin tekemään enkä heitä siitä tuomitse. Mutta ihan turha tulla väittämään että se olisi vain joku solumöykky josta ei erota yhtään mitään.... Olen kokenut keskenmenoja ja tiedän kyllä mistä puhun :(

Mutta kun kerran väitit vastaan minulle, joka puhuin solumöykystä, niin pakkohan sitä on silloin kysyä - kuten kysyin - että missä se sinun rajasi menee.

Et selvästikään nyt ymmärrä, että sinulla on oma kriteerisi, minulla omani ja monella muulla vielä omansa sille, milloin alkio on " solumöykky" ja milloin se on " lapsi" . Koska yhteisymmärrystä ei ole, on turha kiukuta tuolla lailla.

Ainoa varma asia on, että tapoksi sitä aborttia ei Suomen laissa kutsuta. Siksi sitä ei minusta pitäisi sellaiseksi kovalla äänellä muidenkaan kutsua. Voi sanoa, ettei hyväksy sitä, koska jnejnje, mutta se on aika eri asia.

Vierailija:

" Xandris - 21.12. 19:46 vastaa tähän viestiin (49/52)

46, tuo nyt vaan on Suomen lain ja suomalaisten enemmistön tulkinta, että ei tapeta lasta. Koeta elää tämän tiedon kanssa.

Se, missä vaiheessa solumöykystä kehittyy lapsi on sitten tuhannen taalan kysymys. Ilmeisesti sinun mielestäsi niin tapahtuu heti hedelmöittymishetkellä? Miten sitten suhtaudut jälkiehkäisyyn?"

Ootko vähän tyhmä???? Olenko väittänyt että solumöykky on lapsi? Siis heti kun hedelmöitys on tapahtunut. En tosiaankaan niin ajattele. Mutta kyllä pidän " ihmisenä" solumöykkyä jolta syke löytyy ja kaikki tarvittavat elimet!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Ei sellaista voi muuten edes miksikään solumöykyksi sanoa... Tekisi kuule sinullekkin ihan hyvää ottaa selville että miltä se " solymöykky" näyttää esim. 8 viikkoisena... Monet tekevät abortin siinä vaiheessa kun tämä möykky on jo kehittynyt melkoisesti! Pienihän se vielä on mutta elämää täynnä!

Ymmärrän joissain tapauksissa että jotkut joutuvat abortin tekemään enkä heitä siitä tuomitse. Mutta ihan turha tulla väittämään että se olisi vain joku solumöykky josta ei erota yhtään mitään.... Olen kokenut keskenmenoja ja tiedän kyllä mistä puhun :(

Minäkin olen kokenut keskenmenon ja kärsinyt lapsettomuudesta ja saanut esikoisen 4 vuoden kovien hoitojen ja yrittämisen tuloksena. Vaikka oikein hyvin tiedän, millainen elinvoima siinä pienen pienessä alkiossa on - kun sellaisen siirron olen itseeni todistanut ja varsinkin ihanan lopputuloksen - niin en menisi julistamaan kovin kiivaasti tuollaisia.

Pidetään me omat käsityksemme, annetaan ap:n valita omansa.

http: //www. huuto .net/fi/showitem. php3?itemid=44100350

Tuolla myyjällä on jokaisessa kohteessaan hirmu lista muita leffoja, jotka eivät liity kohteeseen millään lailla.

Kuulostaa vain jotenkin siltä, ettet todellakaan jaksaisi kahta pientä nyt. Ymmärrän kyllä hyvin tuonkin, että abortti kammoksuttaa. Vaikea tilanne.



Ja sille, joka sanoi, että aborttia on moni katunut, mutta lapsen synnyttämistä ei: Luuletko, että kukaan kehtaisi myöntää katuvansa pitäneensä lapsen? On paljon helpompaa ja yleisesti hyväksytympää sanoa katuvansa aborttiaan.

Sain juuri 2h huutokonsertin jälkeen lapsen hetkeksi nukkumaan ja ehtii taas koneelle.

Puhumme vielä tänään asiasta miehen kanssa ja heti joulun jälkeen teemme jotain, mitä nyt sitten päätämmenkin.

Luultavasti keskeytys on paikallaan. Luulisin.

Mutta mukavaa joulun odotusta kaikille.

Ap

paniikissa tekemässä sellaista mikä on arvojesi vastaista. Keskustele ystäviesi ja miehesi kanssa aiheesta perinpohjin ennenkuin teet päätöksen, sitä kun ei voi myöhemmin pyörtää.



Sopivasta ja suunnitellusta ikäerosta, minulla on mielipiteeni myös. Koskaan ei voi suunnitella itselleen " helppoa" ikäeroa. Vauvat ja lapset ovat niin erilaisia, että vaikka kolme pienellä ikäerolla saatua lasta voivat olla helpompia kuin kaksi vaikea temperamenttista tai sairasta lasta suurella ikäerolla.



Olen itsekin pyöritellyt mielessäni näitä samoja asioita, toivon, että päädyt ratkaisuun, joka on sinulle oikea ja paras.



Synnytysksen pelossa sinun ei tarvitse, onneksi, tässä maassa tehdä tätä elämäsi ehkä vaikeinta päätösta. Saat varmasti pelkosektion jos lapsesi syntymä jää siitä kiinni. Itselleni on pelkosektio tehty ja minulla siitä pelkkää hyvää sanottavaa. Tietysti myös pelkopoli autttaa sinua pääsemään yli synnytyspelosta jos haluat " normaalin" synnytksen.

En sitä synnytystä pelkää, sen kestää vaikka väärinpäin vaan siitä toipuminen.. Meni 3 päivää ennenkuin pystyin kävelemäänm taju lähti heti kun ylös nousi ja oli paha olo pitkään. Kotonakaan ei helpottanut.

Minulla kesti toipuminen todella kauan, mitä nyt muilta olen kuullut.

Tuli täytenä yllätyksenä, että joku kävelee itse osastolle, itse en edes pyörätuolissa päässyt, istuessa meni taju ja tuntui että makuullaankin menee..

yt aborttia.



Terveille naisille ei pitäisi tehdä aborttia laisinkaan. Ainoat syyt ovat avauksessasi mainitsemasi. Syynä ei saa olla että parisuhde ei kestä toista lasta, siinä tapauksessa ette ole sopivat toisillenne.



Itku tuli pikkuisesi puolesta, oletko sydämetön ja itsekäs ajatellen omia kärsimyksiäsi kenties synnytystä yms.



Voin kertoa että minulla ensimmäinen synnytys oli vaikein ja kaksi seuraavaa ovat olleet helppoja. Voit pyytää leikkausta jos et kykene näin pian uuteen alatiesynnytykseen sekin on parempi vaihtoehto kuin abortti.

Tulin myös ehkäisystä huolimatta raskaaksi (meillä oli silloin 2 pientä lasta ennestään ja enempää ei haluttu). Mies ei missään tapauksessa halunnut kolmatta lasta, mutta en pystynyt tekemään aborttia. Parisuhde oli kovilla muutaman kuukauden raskaaksitulon jälkeen ja päätin, että jatkan vaikka yksinhuoltajana. Nyt olen tyytyväinen, että en päätynyt aborttiin.

Alkutilanne voi tuntua toivottomalta, mutta kummasti ne asiat vaan järjestyvät. Jos abortti ei herätä sinussa mitään tunteita, tee se sitten. Jos epäilet yhtään, älä tee!

Itse melko samoissa olosuhteissa päätin pitää, koska ajatus, että lapsi ei saa syntyä oman hyvinvoinnin takia olisi kuitenkin ollut pahempi juttu kestää, kuin kahden lapsen kanssa " taistelu" eteenpäin. Kyllä sitä vaan selviää parin pienen lapsen kanssa. Ihan yhtä hyvin ja samalla tavalla kuin yhdenkin kanssa.

siitä on ihan pian kolme vuotta. Ehkäisykään ei ollut huolellista, joten sain syyttää itseäni.



Voit uskoa, että minua vitutti, olin pettynyt ja väsynyt. Olin ollut jo monta vuotta kotona isompien lasten kanssa ja juuri ajattelin alkaa etsiä töitä. Lopultakin elämä oli helpottumassa, kun kaksi isompaa olivat jo vähän helppohoitoisempia. Lisäksi taustalla oli paha aviokriisi, joka ajoittui silloisen nuorimman lapsen odotus- ja vauva-aikaan. Pelotti aika tavalla, miten yhteiselo miehen kanssakaan sujuu, kun taas oli vauva tulossa.



En kuitenkaan tehnyt aborttia, sillä ajattelin sen olevan vielä vaikeampi asia käsitellä.



Lopullisesti tajusin, että haluan odottamani lapsen, oli väärä hälytys neuvolan ultrassa joskus viikolla 14. Tätsy ei saanut lapsen sykettä näkymään ikivanhalla ultralaitteella ja jouduin odottamaan useita tunteja ennen kuin pääsin lääkärille, joka tarkasti asian paremmalla laitteella.



Sittemmin raskaudessa tuli vielä ongelmia, makasin pitkään sairaalassa täydellisessä vuodelevossa ja lapsi syntyi keskosena.

Totisesti tein töitä tämän suunnittelemattoman lapsen hengen ja terveyden eteen!



Usein huomaan olevani tästäkin rakkaasta terveestä lapsesta onnellinen ja kiitollinen.



Oikeastaan voi sanoa, että pahimmasta suunnittelemattoman raskauden aiheuttamasta järkytyksestä selvisin muutamassa viikossa.

Niin käy luultavasti sullekin, jos päädyt jatkamaan raskautta. Vaikeuksia voi tietysti tulla, mutta niitä tulee elämässä muutenkin. Iso halaus ja voimia sinulle!

Totisesti tein töitä tämän suunnittelemattoman lapsen hengen ja terveyden eteen!

Se joka teki töitä suunnittelemattoman lapsensa hengen ja terveyden eteen?

Mistä tiedät, etteivätkö abortin jälkiseuraukset ole ihan samanlaiset kuin synnytyksen? Siis vuotoa ties kuinka kauan ja pyörryttämistä? Siinähän kuitenkin tapahtuu periaatteessa ihan sama asia, eli menetät jonkin verran verta, istukka irtoaa, hormonit menevät heikunkeikun.

Vierailija:

En sitä synnytystä pelkää, sen kestää vaikka väärinpäin vaan siitä toipuminen.. Meni 3 päivää ennenkuin pystyin kävelemäänm taju lähti heti kun ylös nousi ja oli paha olo pitkään. Kotonakaan ei helpottanut.

Minulla kesti toipuminen todella kauan, mitä nyt muilta olen kuullut.

Tuli täytenä yllätyksenä, että joku kävelee itse osastolle, itse en edes pyörätuolissa päässyt, istuessa meni taju ja tuntui että makuullaankin menee..

Meillä oli 3,5 vuotta sitten sama tilanne kuin teillä nyt.

Esikoinen tosin oli " jo" 8 kk ikäinen. Meilläkin petti ehkäisy, kuparikierukasta huolimatta tulin raskaaksi. Emme todellakaan kumpikaan halunneet lasta. Mies vielä vähemmän kuin minä. Raskaus oli iso kriisi. Päätimme kuitenkin pitää lapsen, tai oikeastaan minä päätin vaikka mies halusi minun tekevän abortin. Raskain sydämin päätin jättää sen välistä.

Esikoisen synnytys ja varsinkin ne jälkimainingit olivat kamalia! Minäkään en istunut viikkokausiin, heikotti, itketti ja olin todella kipeä. Esikoisella oli koliikki, pelkäsin toisesta lapsesta samanlaista huutajaa.

Raskauden aikana (hyvin hitaasti...) aloimme tottua ajatukseen toisesta lapsesta ja synnytyksen lähestyessä jo jopa iloitsimme vauvasta. Synnytys oli AIVAN TÄYSIN erilainen kuin esikoisen synnytys! Kyllä ensimmäinen lapsi on rankin synnyttää, toinen syntyi paljon helpommin. Toisen lapsen synnyttyä pystyin istumaan melkeinpä heti, olisin voinut vaikka lenkille lähteä suoraan salista! (Lapset olivat aivan samankokoiset, nelikiloisia molemmat)

Toisella lapsellakin oli koliikkia. Ensimmäinen vuosi oli RANKKA. En kaunistele yhtään. Olimme välillä jaksamisemme kanssa tiukilla, varsinkin, kun hoitoapua ei ollut yhtään ja mies joutui olemaan paljon töissä siihen aikaan.

Mutta ajattelen, että kaikesta rankkuudesta huolimatta päätökseni oli hyvä. Tämä lapsi halusi syntyä perheeseemme. Nyt kun lapset ovat 3- ja 4-vuotiaat olen hirveän onnellinen, että annoin kuopuksen syntyä. Sisarukset ovat toisilleen rakkaat.

Vaikka olin hyvin, hyvin väsynyt vauvan synnyttyä, kyllä me siitä selvisimme. Rimaa hipoen, mutta kuitenkin. Voi kun olisin ymmärtänyt haluta ulkopuolista apua! Perhetyöntekijää tms.

Ymmärrän erittäin hyvin ajatuksesi. Minäkin olin aivan viittä vaille abortin kannalla. Päätös ei ole helppo. Jos olet aivan täysin varma, että ette jaksa lasta hoitaa, sitten abortti on teille oikea ratkaisu. Auttaisiko miettimisessä, että miettisit aikaa eteenpäin, mitä teillä on vuoden päästä? Entä kahden? Viiden vuoden kuluttua? Näetkö perheenne olevan onnellinen ja jaksava kahden kanssa vai näetkö romuttuneen ja uupuneen perheen? Minä mietin tuolla tavalla silloin aikanaan, ja ymmärsin, että katuisin aborttia myöhemmin.

*Voimia!* ja hyvää joulua kaikesta huolimatta :)

3kk on nuorin, mutta lisää saisi tulla.

Halusin vain tämän kertomalla kuvata sitä, kuin mieli muuttui suunnittelemattoman raskauden edetessä. Vaikka alussa toivoin keskenmenoa, niin lopussa suostuin makaamaan viikkoja sairaalan sängyssä, jotta lapsi pysyisi vielä päivän tai viikon kohdussa. Jos käsität.

Minulla on kaksi lasta 1 v 2 kk:n ikäerolla. Ensimmäisen vauva-aika oli tosi rankka. Jatkuvaa viihdytystä...



Kun toinen lapsi syntyi, niin johan helpotti! Kakkonen katseli isomman touhuja ja viihtyi hyvin lattialla/sitterissä. Tuplarattailla mentiin pitkin kaupunkia. Kun nuorempi oli noin 10 kk niin yhteinen leikki sujui kuin..leikki.



Vaikeitakin hetkiä, ja väsymystä oli. Nukuin päiväunia lasten kanssa pitkään. Onneksi vanhempikin nukkui vielä päiväunet, siinä on iso etu pienelle ikäerolle! :)



Nyt lapset ovat 3 ja 2 ja ylimmät ystävykset!



(Kannattaa muuten opetella/opettaa lapset alusta asti siihen, että äiti tekee loppuun sen homman mitä on tekemässä, ennen kuin vastaa lapsen vaatimuksiin. Muuten ei saa mitään tehtyä. Ei edes syötyä)



Hyvin te tulette pärjäämään. Hankkikaa apua parisuhteellenne jo nyt.

Ensinnäkin parisuhde on kahden aikuisen välinen juttu, EIKÄ LAPSI/ LAPSET OLE MILLÄÄN TAVALLA SYYLLISIÄ PARISUHTEEN LAATUUN TAI SEN KESTÄVYYTEEN!!! Totta tietenkin, että lasten olemassaolo vaatii parisuhteelta enemmän. Toimiva parisuhde ei kaadu mihinkään vain sen takia, että syntyy lapsi -teidänkään tapauksessa. Ja jos parisuhde ei toimi joiltain osin, olisi syytä käydä esim perheneuvolassa parisuhdekeskusteluissa.



Toinen kommentti " solumöykkykeskusteluun" . Niinhän se vaan sattuu olemaan, että se solumöykky juuri on ne miehen ja naisen sukusolut, jotka ovat kohdanneet yhdynnän (vahinko?) kautta ja juuri siitä möykystä jokainen yksilö on kehittynyt. Eli on turha väittää, että se solumöykky ei olisi vielä mikään ihminenkään!



Ja kolmanneksi ikäeroista...jos ikäero on esim 1v2kk, on se toki melko lyhyt. Kaikki vaan on niin suhteellista. Mulla sattuu olemaan lasten ikäero 10,5 kk (jälkimmäinen syntyi keskosena, muuten lie aika mahdotonta), eikä silti lasten saanti siihen jäänyt. Rankkuutta en kiellä, mutta ei elämän ole tarkoitus ollakaan koko aika mitään ruusuilla tanssahtelua, eiks joo ;)