Voi helvetti!!!!!

Lapsensaannista varmasti jossain välissä toipuu,kun elämä helpottaa lapsen kasvettua, mutta abortista et välttämättä toivu koskaan. ainakaan jos et ole itse täysin sen kannalla. Itse tein abortin noin puoli vuotta sitten. Itse olisin sisimmässäni halunnut tämän kolmannen pitää, mutta mies ei. Ajattelin, että parempi erota kahden lapsen kanssa siksi, että tein abortion, kuin kolmen kanssa siksi, etten tehnyt. Ja heti toimenpiteen jälkeen olin toista mieltä. Ja en tule tästä toipumaan ikinä. Ja valtava vauvankaipuu on joka päivä, mutta kolmatta en koskaan saa, koska en voisi sitä tehdä, kun olen yhden abortoinut.

esim. perhetyöntekijä voisi välillä hoitaa lapsia. 2v. olisi rankkaa ja lapsilla olisi todellakin seuraa toisistaan. esikoiseni on kehitysvammanen ja olen todella tyytyväinen että hän sai pikkuveljen. tosin meillä esikoinen on erityisryhmässä tarhassa. silti on ollut tosi rankkaa. hyviä ystäviä ovat veljet toisilleen ja se saa kyllä äitinkin silmät kyyneliin.

Joku kysyi jälkiseurauksista:

Vuotoa oli meilekin tuon 5kk ajan, jos tarkkoja ollaan niin 4kk ja 3vko

Sain niihin lääkityksen, joka lopetti vuodon.

Ja en ole imettänyt kuin 3viikkoa, sillä maitoa ei vain monista yrityksistä huolimatta tullut.

Neuvolassakin kannustettiin lopettamaan imetys, muuten olisi äiti ja lapsi " kärsineet"

Miehen kanssa on puhuttu ja puhuttu ja mies ei halua lasta. Ei kuitenkaan painosta aborttiin, tiedän että ei lähtisi lätkimään vaikka pitäisimme lapsen, MUTTA ajatus ei kummastakaan tunnu hyvältä, eikä aborttikaan tunnu oikealta. Vaikeaa...

Ja synnytys oli vaikea ja pitkä.. Meni viikko ennekuin en pyörtyillyt ylös noustessa ja istuminen ei pariin viikkoon tullut mieleenkään.

En taida olla valmis uuteen, ainakaan muutamaan vuoteen.

Joku ihmetteli miksi täältä haen neuvoa mitä tehdä: Ei en edes kuvittele, että ratkaisu täältä löytyisi. Helpottaa kun saa kirjottaa johonkin..

raskaana jos sinulla on 5kk vanha vauva ja kuitenkin 5kk synnytyksen jälkeen vielä jälkioireita?

Nyt ontuu tuo tarinasi ja pahasti.

Jos et ole trolli niin vain sinä voit itse sanoa teetätkö keskeytyksen vai et.

niillä yritettiin saada vuoto loppumaan ja lopulta se onnistui. Söin lisäksi keltarauhashormonikuurin. 2kk aikana olen tullut raskaaksi ehkäisystä huolimatta.

Ja sinänsä sekin on outoa, että emme ole seksiä harrastaneet tuona aikana kuin 4krt, jollakin niistä kerroista tulin raskaaksi, Ikävä kyllä.

Tuskin kenelläkään on niin sairas mieli, että tällaisesta asiasta pitää provoilla..

Ap

Voimia vaikeaan päätökseen!

Saat varmasti sitten lapsen, kun koet ajan olevan kypsä siihen.

Kyllä maailma kantaa. Lapsi on aina lahja ja jos tää on nyt teille näinkin vaikeuksien kautta tulossa niin on sitten teille tarkoitettu!

asiaa??? Maailmassa on jo valmiiksi aivan liikaa epähaluttuja lapsi, joten suosittelen aborttia, vaikka se kauhea asia onkin. On aivan eri asia olla minimaalisen soluklöntin tappaja kuin jo olemassaolevan ihmisen tappaja tai rääkkääjä...

mutta kukaan ei ole koskaan sanonut että katuu sitä, että synnytti lapsensa.



Itse tulin vahingossa raskaaksi (kondomi petti) esikoiseni ollessa 9 kk. Siitä selvittiin, raskausaika oli kamalaa (olin useita kertoja tiputuksessa rajun oksentelun vuoksi)ja synnytin ihanan tytön.



Mutta elämä miltei romahti kun huomasin olevani melkein välittömästi taas raskaana, minipillereiden säännöllisestä käytöstä huolimatta. Mies oli aivan raivoissaan (ei minulle, vaan universumille), minä kauhuissani, mutta päätin kuitenkin pitää lapsen, silläkin uhalla että menetän mieheni. Tiesin, että miettisin lopun ikääni millainen siitä lapsesta olisi tullut.



Raskausaika oli henkisesti raskas, fyysisesti onneksi aika helppo. Haimme miehen kanssa avioeroa ja mies muutti pois kotoa ollessani neljännellä kuulla raskaana. Lapsen syntyessä olimme palanneet jo yhteen, lähinnä siinä mielessä että miehestä on minulle apua lastenhoidossa koska yksin en pärjäisi millään (esikoinen 2½v, keskimmäinen 11 kk, vastasyntynyt vauva). Välimme kuitenkin lähenivät kuin huomaamatta.



Kuopuksemme on nyt melkein yksivuotias, eikä tuo mies ole minnekään lähtenyt, ei kuulemma aio lähteäkään =) Meillä menee hyvin, ja nyt minut on steriloitu, sillä emme todellakaan halua enää enempää vahinkovauvoja, vaikka lapsiamme rakastammekin yli kaiken.

niitä on Paljon. Tietäisitpä kuika paljon on lastensuojeluaisoita. Ne on todella rankkoja juttuja.

Älkää katsoko maailmaa liian ruusunpunaisin lasein..

veljeni vaimo rupesi odottamaan heidän toista lastaan kun esikoinen oli vasta 3kk,että pahemminkin voi käydä ;) mutta he pitivät lapsen ja nyt heillä on tyttö ja poika,ja varmasti ovat onnellisia että pitivät lapsen.

Ikäeroa lapsille tuli 1v2vkoa :D

itselläni tyttö oli 8kk kun rupesin odottamaan toista ja nyt meilläkin on tyttö ja poika :) aluksi olin että teen abortin ja mieheni ei olisi millään halunnut toista lasta näin pian,mutta minkäs teet kun ei voi aborttia tehä kun ei vaan pysty siihen,niin onnellisia ollaan ja lapset ovat parhaita leikkikavereita ja ei todellakaan ole ollut niin raskasta kuin aina sanotaan.

Lapset kasvaa ja kehittyy,oln itse todella onnellinen että pidin lapseni,rakkaan poikani.

voimia ja tsemppiä teille mitä nyt ikinä päätättekään tehdä! :)

Itse tekisin tuossa tilanteessa abortin, enkä miettisi kahdesti sen jälkeen. Sinulla, miehelläsi ja lapsellanne on oikeus yrittää elää hyvää ja täysipainoista elämää. Jos uusi lapsi nopeasti ensimmäisen perään romuttaa avioliittosi, terveytesi ja jaksamisesi, niin kannattaako nyt ihan hurjasti miettiä? Varhaisvaiheessa tehdyssä abortissa abortoidaan tosi pieni solumöykky, ei tapeta lasta.



MUTTA. Ymmärrän toki, että sinulla on toisenlainen käsitys abortista.



Ihminen joutuu kaiken aikaa tekemään kompromisseja. Arvoja joutuu muokkaamaan, valitsemaan, venyttämään. Vaikeiden valintatilanteiden osuessa kohdalle saattaa huomata, että aiemmat, vankkumattomiksi luullut perusarvot olivatkin väärin valittuja, jopa virheellisiä.



Mieti itse, miten vakaasti vastustat abortteja ja millä perustein. Ainoa, mitä voin neuvoa on, että kun sitten ratkaisun olet tehnyt, pysy siinä ja vältä itsesi soimaamista. Harva ihmisen tekemä ratkaisu on kiistaton ja omien ratkaisujen ikuiseen vatvomiseen saa tärvättyä uskomattomasti energiaa!

Nuo lapsentapot yms hirveydet johtuvat mielestäni siitä, että äideiltä puuttuu esim. sosiaalinen turvaverkko. Seinät kaatuu päälle. On univelkaa, yksinäisyyttä, masennusta, mielenterveysongelmaa, pää hajoaa kun on lapsen kanssa 24h vuorokaudessa. Voi olla perheväkivaltaa miehen taholta, ehkä ei ole miestä ollenkaan jakamassa arkea. Ongelmat kasaantuvat ja suurenevat, ja jossain vaiheessa äidin päässä kuuluu vain naps ja sitten nyrkki heilahtaa. Hän ehkä inhoaa itseään sen vuoksi, kun ei pysty olemaan lyömättä lastaan. Joskus oravanpyörä ja kurjuus päättyy lapsen kuolemaan.

En siltikään usko, etteikö lapsensa tappanut äiti olisi lastaan rakastanut, jollain tasolla, syvällä sisimmässään. Ne tunteet ovat vaan niin piilossa, niin syvällä jossain muunlaisten tunteiden alla.

Äideille pitäisi saada ammattiapua heti, kun elämän ohjat alkavat luisumaan käsistä. Kynnys avun hakemiseen on vaan niin korkea. Yhteiskunta ei tarjoa apua kotiin, sitä täytyy hakea itse, ja usein ihminen on niin heikossa kunnossa että ei siihen pysty, kun eniten tarvitsisi apua. Muut äidit katsoo pitkin nenänvarttaan jos joku äiti uskaltaa tunnustaa olevansa avun tarpeessa - näkeehän sen jo tälläkin palstalla: miksi teit lapsia jos et jaksa, miksi et pakota sitä ukkoasi auttamaan, ai sulla ei ole miestä no mitäs erosit liian kevein perustein/mitäs teit lapsen luuserin kanssa. Jos uupunut äiti vie lapsensa päiväkotiin vaikka olisi itse kotona, siitäkin kivitetään. Masennusta pidetään teeskentelynä ja trendi-ilmiönä, uupumusta vähätellään sanomalla että on ihmiset ennenkin jaksaneet lapsensa ja kotinsa itse hoitaa. Lyödään heikompaa, lytätään toinen niin maanrakoon että sieltä ei enää helpolla nousta.

Ja sitten luemme kauhistuneina lööpeistä miten äiti on taas tappanut lapsensa :( Vaikka takuulla rakasti tätä, takuulla oli lapsestaan joskus iloinen ja onnellinen. Sitten alkoi mennä aina vaan huonommin, eikä äiti enää jaksanut. Lapsen tappaminen on se viimeinen hätähuuto, joka kuullaan.

T:39

" Varhaisvaiheessa tehdyssä abortissa abortoidaan tosi pieni solumöykky, ei tapeta lasta."



Ei ehkä lasta mutta kyllä siltä möykyltä löytyy syke, kädet ja jalat yms...



Ap: Katso tänää kolmoselta se ohjelma jossa seurataan sikiön kehitystä. Jos ei herätä mitään tunteita sinussa niin tee abortti!!!!!!!!!!!

Että onko lapsi ollut alunperin toivottu vai ei tai että mistä se kriisi tarkalleen ottaen johtuu. Jos - kuten ap tuossa kuvaa - lapsen syntymä todennäköisesti johtaisi avioeroon ja olisi terveysriski, niin mitä tuolla kertomallasi on oikeasti asian kanssa tekemistä?



Ja että jos lapsen olemassaoloa katuu hänen ollessaan viisivuotias, niin onko se jotenkin vähemmän katumista kuin jos lapsensaamista olisi katunut alusta lähtien aina?



En ymmärrä.

niin hän osaa hakea apua jo etukäteen, eikä pääse luisumaan niin pohjalle että vaikkapa vahingoittaisi lastaan.

Ja sekin on pointtini, että vaikka ap nyt on satavarma siitä että mies lähtee jos perheeseen tulee toinen lapsi, niin sitä ei välttämättä tule tapahtumaan. Tiedän oman tapaukseni lisäksi kolme muutakin perhettä, jossa mies oli uhannut lähteä vahinkoraskauden vuoksi, ja yhdessä ovat tänä päivänäkin. Perheneuvolassa tehdään ihmeitä.

-39-

Xandris:

Että onko lapsi ollut alunperin toivottu vai ei tai että mistä se kriisi tarkalleen ottaen johtuu. Jos - kuten ap tuossa kuvaa - lapsen syntymä todennäköisesti johtaisi avioeroon ja olisi terveysriski, niin mitä tuolla kertomallasi on oikeasti asian kanssa tekemistä?

Ja että jos lapsen olemassaoloa katuu hänen ollessaan viisivuotias, niin onko se jotenkin vähemmän katumista kuin jos lapsensaamista olisi katunut alusta lähtien aina?

En ymmärrä.

Se, missä vaiheessa solumöykystä kehittyy lapsi on sitten tuhannen taalan kysymys. Ilmeisesti sinun mielestäsi niin tapahtuu heti hedelmöittymishetkellä? Miten sitten suhtaudut jälkiehkäisyyn?



Minun mielestäni rajoina voidaan pitää sitä, missä vaiheessa alkio alkaa tuntea kipua ja selviäisi tehokkaan hoidon avulla kenties elävänä kohdun ulkopuolella.



Eli tämä on tulkintakysymys. Ainoaa oikeaa vastausta ei ole.



Laki sallii abortoinnin tietyin syin ja tietyissä aikarajoissa. Se ei siis Suomen lain mukaan ole tappo.

1. Mikään ehkäisy ei ole 100% varma, sen kai tiesitkin?

2. Raskaus ei ole toivottu, lapsi voi silti olla toivottu.

3. Seuraava synnytys ei ehkä ole lainkaan samanlainen kuin ensimmäinen. Siitä ei ehkä tule minkäänlaisia jälkiseuraamuksia. Tästä asiasta kannattaisi jutella ammattilaisten kanssa (=lääkäri) ennen kun tekee omia johtopäätöksiään.

Ap, suosittelen sinulle soittoa äitiysneuvolaan. Sieltä saat apua, ohjaavat sinut keskustelemaan asiasta ammattiauttajan kanssa, ja saat ajatuksiasi selvitettyä.

Parisuhteenne voi vallan hyvin kestää toisen lapsen. Jos se ei kestä sitä nyt, miksi se kestäisi sen muutaman vuoden kuluttua? Menkää yhdessä perheneuvolaan keskustelemaan tilanteestanne. Sinä et voi 100% varmasti tietää, että jäisit yksin kahden lapsen kanssa. Et voi myöskään 100% varmasti tietää, etteikö teille tulisi eroa jostain muusta syystä ennemmin tai myöhemmin, vaikka et synnyttäisikään toista lasta.

Monella muullakin on lapsia pienellä ikäerolla. Esimerkiksi minulla ja siskollani on alle vuosi ikäeroa, minä olen meistä se vanhempi, enkä todellakaan toivo ettei siskoni olisi koskaan syntynyt. Minulla oli hyvä lapsuus, vaikka siskoni syntyikin niin pian minun jälkeeni.

Jos abortti kammottaa jo nyt, se kammottaa vielä enemmän sitten kun se todella tapahtuu.

Neuvoni: mene keskustelemaan asiasta ammattilaisen kanssa. Selvittele tunteitasi psykologin avulla, parisuhdetilannettanne perheneuvolassa, ja lääketieteellistä puolta lääkärin kanssa. Älä tee mitään päätöksiä vielä. Jos kuitenkin päädyt aborttiin, parempi että teet sen tarkkaan harkittuasi ja faktatietouden perusteella, kuin hetken tunnekuohussa.

Minulla oli jo aika varattuna ehkäisyneuvolaan aborttilähetteen hakemista varten, kun muutin mieleni. Poikani täyttää muutaman viikon päästä vuoden, vaikka alkuraskaudessa toivoin keskenmenoa ja olin raivoissani: en todellakaan halunnut uutta vauvaa! Esikoinen on nyt kaksivuotias. Sekuntiakaan en ole katunut sitä, että sain toisen lapsen, vaikka se pilasikin parisuhteeni. Tosin se olisi varmaankin päättynyt joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin, vahinkoraskaus vaan nosti pinnan alla kyteneet ongelmat pintaan. Mies olisi vielä halunnut jatkaa, minä hain avioeroa kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Elän onnellista yksinhuoltajan elämää kahden ihanan lapseni kanssa.

Voimia sinulle oikean ratkaisun tekemiseen. Älä hätiköi, mieti, sillä mitä ikinä päätätkin, se vaikuttaa koko loppuelämääsi.

Vierailija:

Pakko purkaa ahdistusta johonkin ja mikäs sen parempi paikka kuin av..

Tilanne on se, että olen raskaana (HUOLELLISESTA ehkäisystä huolimatt, pillerit joka päivä otan samaan aikaan) ja aborttia olen periaatteessa vastustanut aina. Poikkeuksena olen pitänyt raiskauksesta johtunutta raskautta, sairautta yms)

Nyt en tiedä mitä tehdä. Tyttö on 5kk ikäinen, emmekä todellakaan ole valmiita toiseen lapseen, MUTTA kun tuo abortti hirvittää.

Yritän ajatella näin:

1. Tulin raskaaksi huolellisesta ehkäisystä huolimatta

2. Lapsi ei olisi toivottu (abortti...)

3. En voi synnyttää ja antaa adiptioon (viime synnytys kamala ja jälkiserurauksia oli vielä 5kk eteenpäin)

Millainen elämä esikoisella olisi tulevasta lapsesta puhumattakaan, jos nyt sen pidämme? Meidän parisuhde ei tosiaan kestäisi toista lasta näin pian..

Jäisin siis yksin lasten kanssa. En itsekkään tosiaan halua toista lasta, mutta abortti kammottaa. Toisaalta, enhän tahallani raskaaksi tullut...

Mitäköhän kuvittelen tämän kirjottamisen auttavan??? On vaan niin sekava olo..

Jos tuntuu pahalta, tee niinkuin parhaaksi näet. Ehkä kadut myöhemmin tekemääsi aborttia, ehkä et. Luultavasti mietit millainen lapsi olisi ollut. Mutta... Voi myös olla, että jos pidät lapsen, " kadut" sitäkin. Mieti omia voimavaroja, myös miehen. Ja sitä, miten toinen lapsi vaikuttaisi siihen omaan jaksamiseen myös tämän jo olemassa olevan lapsen kannalta.

Abortti ei ole kaunis ajatus eikä tekokaan, ei sitä kukaan varmasti haluaisi tehdä. Joskus on tehtävä päätöksiä, jotka ei ole niin positiivisia- mutta jotka on sen hetkisen elämäntilanteen kannalta ainoita " oikeita" . Sun päätös on sun, ja se on oikea. Päätit mitä tahansa.