Voi helvetti!!!!!

Onko teillä yleensäkkään ollut tarkoitus tehdä monta lasta?

Mieti nyt ihan rauhassa, puhukaa, puhukaa ja puhukaa! Vahinko on jo käynyt joten sitä ette tekemättömäksi saa.



JAKSAMISIA!

ja elämäsi mielestäsi abortilla niin tee se.

Annat vain aikaa ja sitähän sulla on 9kk valmistautua tulevaan. Saivat lapsetkin toisistaan seuraan kun pieni ikäero.

Ja puhetta on ollut, että jospa meille olisi parasta vain yksi lapsi, kumpikaan ei ole suurperheestä koskaan haaveillut.

Nyt ei vaan jaksaisi edes ajatella toista lasta, juurihan toivuin synnytyksestä. Ensimmäiset 3kk meni koliikkia huudettaessa, sitten tulivatkin jo hampaat.

Eli ei tosiaan olisi voimia uuteen, ei vaikka olisikin se 9kk aikaa

Juuri kun elämä tasaantuu alkaisi kaikki alusta.

Mutta abortti silti kammottaa!

Ap

lapsen a r v o n. Ja ku se kasvaa, tajuat aina vaan selkeämmin. Rankkaa tulee olemaan, mutta pidä se!



nimim. kokemusta on

Voi olla että elämänne on kahden lapsen kanssa helpompaa kuin sen yhden kun he leikkivät keskenään . Miettikää rauhassa. Itse saman shokin käyneenä ja abortin tekemättä jättäneenä olen erittäin onnellinen etten koskaan sitä tehnyt.

Sitten on kuitenkin myöhäistä enää valittaa, kun se lapsi siinä on. Mieti asiaa tarkkaan teidän kaikkien kannalta. Oma jaksamisesi on tärkeää sekä itsesi että myös miehesi ja esikoisesi kannalta.

Käy ultrassa, yhdessä miehesi kanssa. Katsokaa sitä kuvaa ja sykettä. Sen jälkeen vasta olette valmiit tekemään päätöksen. Sen päätöksen minkä haluatte tehdä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

tarkoitettu.

Parisuhteen takia taas menisin kysymään terapeutilta tai useamman lapsen äidiltä neuvoja. Joskus kokemus puhuu enemmän kuin terapeuttien kirjatieto.



Pienellä ikäerolla lapsista tulee hyviä kavereita ja parin vuoden päästä kaikki on helpompaa kuin jos teillä olisi vain yksi lapsi.

Onko lapsella parempi pilven reunalla vailla huolia vai sitten elämä perheessä mihin ei ollut toivottu lapsi.

Tietenkin lastaan rakastaa, mutta onnellista lapsuutta ei voi taata. Mitä jos voimat loppuvatkin kesken?

Eli onko lapsella parempi taivaissa vai mahdollisesti perheessä joka ei ole varma onko valmis uuteen lapseen.

Itse olen aiba ollut sitä mieltä, että lapsille sopiva ikäero on siinä kun toinen on jo vaipoista pois, eli en ole koskaan ajatellut että mitä pienempi väli sen parempi.

Ja mieli ei ole muuttunut mihinkään vuosien varrella, varsinkin kun olen katsonut tuttujen perhe-elämää missä lapsilla on n vuoden ikäerot ja niitä on jo 5.. Ei ei, se ei sovellu minulle.

Silti abortti kuulostaa niin kamalalta, toisaalta, mitä nopeammin toimin sen parempi, vielä kun on niin alussa..

Vaikeaa on..

Ap

3 vuotta ois ok. Vaikea päätös sulla tiedossa kumminkin on...

Kyllä se kuule on sun miehes kans ratkastava,ja elämää kun ei voi suunnitella vaikka sitä niin kuvittelee

lopettanut lapsesi elämän?

Toiset kun ei tule raskaaksi kovin helpolla ja sinä tulit vaikka käytit ehkäisyä!!!!



Olen ollut pari kertaa kaavinnassa keskenmenojen vuoksi ja ne kokemukset eivät ole olleet mitään mukavia. On todella ahdistavaa mennä siihen huoneeseen jossa toimenpide tapahtuu ja nostaa jalat niihin tukiin ja nähdä ympärillä erilaisia laitteita. Ja sitten vain odottaa että millon nukutusaine alkaa vaikuttaa. En voisi kuvitella tilannetta että kohdussani olisi elävä sikiö ja sen sydän sykkisi siellä ja sitten se imettäisiin pois minusta!!! Karmeeta ;(



Mutta toisaalta jos olette vahvasti sitä mieltä että ette toista lasta halua niin ehkä sitten toimitte oikein jos aborttiin päädytte? En tiedä? Mutta sen voin sanoa että ihminen jaksaa ja kestää yllättävän paljon. Olen monesti itsekkin ajatellut jostain asiasta että en ikinä enää voisi taikka jaksaisi jotain juttua mutta kun kun tilanne on päällä niin jostain sitä vaan voimia tulee... Kun saimme ensimmäisen lapsemme niin olimme niin väsyneitä. Sanoin ääneen että tekisin abortin jos raskaaksi tulisin!!! No, onneksi en raskaaksi tullut tuona aikana koska päätös olisi ollut vaikea ja olisin tehnyt väärin, katunut lopun elämääni mahdollista aborttia :( Lapsi valvotti meitä koko ensimmäisen vuoden (sairastelun vuoksi) mutta sen jälkeen helpotti :) Tuo aika oli elämäni raskainta aikaa mutta siitä selvittiin. Ja niin tekin selviätte kaikesta. Usko pois!!!!!!!!!!

Mitä väliä sillä nyt on, mitä olet joskus ihanne-väliksi lapsille ajatellut? Olet nyt raskaana, sillä selvä. Elämässä tapahtuu yleensäkin asioita, joita ei voi aikatauluttaa. Jos aiotte vaikka hankkia lisää lapsia parin vuoden kuluttua, voi abortti todellakin painaa mieltä tuolloin... Ajattelepas sitä. Ja ette voi tosiaan tietää, mitä parisuhteelle käy, tuli vauvaa tai ei. Voihan se ero tulla jokatapauksessa, tai suhde jatkua hyvänä kahdenkin lapsen kanssa. Voitte erota vaikka 50-vuotiaina. Jossittelua kaikki tyynni. Teidän täytyy miehesi kanssa puhua vakavasti asia halki, ja tehdä yhteinen päätös. Jos aborttiin päädytte, niin sitten se on teille paras ratkaisu eikä muiden moralisoinnit siihen saa vaikuttaa. Itse en tiedä, mitä tilanteessasi tekisin, mutta en usko että se teidän lapsi kärsisi synnyttyään siitä, että juuri teidän lapseksi syntyi. Lastaan rakastaa kyllä, vaikka hoitaminen raskasta olisikin. Tuskinpa se vauva leima otsassa syntyisi, ja tuskin itse olet niin tunteeton ihminen että vauvaa rankaisisit?

Vierailija:

lopettanut lapsesi elämän?

Onko kyse siis ollut synnytyksen jälkeisistä ongelmista vai raskaudesta? Et ilmeisesti myöskään ole imettänyt, koska olet pillereitä käyttänyt?

Vai lieneekö provo?

Minä tulin raskaaksi kun esikoinen oli 3kk. Ikäeroa olisi tullut vajaa vuosi. Tein abortin ihan samoista syistä kuin ap enkä koskaan ole mitään katunut enempää.

Mies ei halunnut lasta ja minä ajattelin etten voi tehdä lasta ellei mies sitä halua.

No mies lähti toisen naisen matkaan joka tapauksessa, eli jos se parisuhde ei lasta kestä, ei se tule kestämään muutenkaan.



En tiedä olisinko jaksanut yksin kahden pienen lapsen kanssa, mutta olisi pitänyt yrittää. Nöyrtyä ja pyytää apua ystäviltä ja vanhemmilta.



Minun neuvoni on pitää lapsi ja hakeutua parisuhdeterapiaan miehen kanssa. Ei se abortti oikeasti ole helppo paikka tai ratkaisu yhtään mihinkään.

Ei mene päivääkään etten miettisi mitä elämä olisi jos olisin valinnut toisin.