Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä toisen luonteenpiirrettä kadehdit?
04.09.2023 |
Minä kadehdin pojaltani rauhallisuutta. Vaikka olisi vaikea tilanne, hän ei hermostu. Minulta hän ei ainakaan ole sitä piirrettä saanut. Minulla nousee kierrokset nopeasti, vähän kuin jollain italialaisilla.
Toinen ihailemani ominaisuus on nöyryys. Hyvällä ystävälläni on sitä, hän on sisäisesti nöyrä, hän tyytyy siihen mikä on oma asema ja on siinä onnellinen. Minulta puuttuu tuokin ominaisuus. Kurottelen välillä korkealle ja petyn.
Kommentit (32)
En mitään. Olen sinut itseni kanssa. Minä olen hyvä juuri näin
Elämää kannattaa elää eikä valittaa joka asiasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin tuota sanaa "nöyrä", me ehkä tulkitsemme sen eri tavoin. Olisin kuvannut itse tuota sanalla tyytyväisyys - tyytyä. Älä nyt tulistu...
Se kirjoitti:
En mitään. Olen sinut itseni kanssa. Minä olen hyvä juuri näin
Niin, olet oma leuhka itsesi.
Vierailija kirjoitti:
Se kirjoitti:
En mitään. Olen sinut itseni kanssa. Minä olen hyvä juuri näin
Niin, olet oma leuhka itsesi.
Sulle saattaisi joku luonteenpiirre olla, josta/joista voisit hyötyä.
En kadehdi muita ihmisiä, mutta reagointi tiettyihin ärsykkeisiin saisi olla flegmaattisempaa. Minulla on tietyissä asioissa liiallista temperamenttia, josta en pidä itsestäni. Yleisesti ottaen olen enimmäkseen varautuneen rauhallinen ihminen, mutta tietyissä tilanteissa temperamenttia on liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan jaksa kadehtia ketään, mutta välillä olisi hyvä jos olisin sosiaalisesti rohkeampi. Olen jo 37 v. ja ujostelen ihmisiä edelleen kuin parikymppisenä, varsinkin isommissa ryhmissä ahdistaa. Peruskoulussa jouduin syrjityksi enkä ollut tervetullut muiden joukkoon. Nuo muistot seuraavat edelleen kipeinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin tuota sanaa "nöyrä", me ehkä tulkitsemme sen eri tavoin. Olisin kuvannut itse tuota sanalla tyytyväisyys - tyytyä. Älä nyt tulistu...
Nöyryys on luonteenpiirre, tyytyväisyys ei ole.
Semmoisia lehmänhermoilla varustettuja tapauksia kadehdin. Itseltä taas kaatuu aina kuppi nurin, kun saa huonoa palautetta tai pienintäkin kritiikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota rauhallisuutta myös kadehdin muissa. Työssä pystyn siihen, mutta muuten en. Kun hermot menee, ne menee. Harmittaa heti räjähdettyäni. Ehkä iän kanssa ja etenkin teinin äitinä pinna on tosin kasvanut, kun oikein tahallaan provosoidaan vähän väliä. Ei jaksa enää räjähtää. :D
Tuo nöyryys olisi minullakin, minkä haluaisin. Edesmennyt äitini oli sellainen ihminen. Vähästäkin kiitollinen ja elämän edessä nöyrä. Hän ei koskaan kilpaillut toisten kanssa ja kadehti hyvin vähän ketään. Jokkaisella on ne omat ristinsä kannettavana, hän meitä lapsia muistutteli. Minä olen monta kertaa miettinyt, että pitäisi saada itselleen sitä äidin nöyrää asennetta, mutta se ei taida olla minulla luonteessa. Töissä en tullut valituksi yhteen työhön, jonka omasta mielestäni olisin ansainnut ennemmin kuin se joka valittiin. Siinä tilanteessa olisi ollut hyvä olla nöyrä: tällä kertaa kävi näin ja johto näki sinä toisessa hakijasta enemmän potentiaalia kuin minussa. En minä pysty sellaiseen nöyryyteen, vaikka haluaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin kaipasin lisää nöyryyttä itselleni. Toiveeni toteutui, kun koin suuren menetyksen. Nykyään en osaa kadehtia ketään mistään. Kaikilla meillä on omat heikkoudet ja vahvuudet, joiden kanssa on pakko tulla toimeen. Kaikilla oma polku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tuota sanaa "nöyrä", me ehkä tulkitsemme sen eri tavoin. Olisin kuvannut itse tuota sanalla tyytyväisyys - tyytyä. Älä nyt tulistu...
Nöyryys on luonteenpiirre, tyytyväisyys ei ole.
Itse asiassa sekin on synnynnäistä, kuinka tyytyväinen tai tyytymätön on. Tarvitsemme kumpiakin tyyppejä: sopeutujia ja niitä, jotka pyrkivät muuttamaan asioita parempaan suuntaan.
Nykyään moni psykologi on tosin sitä mieltä, että persoonallisuus muuttuu hyvinkin paljon elämäntilanteen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mikä sen luonteenpiirteen nimi on, mutta synkistelijån vastakohta. Onko se valoisa? Luonteeltaan valoisa ihminen?
Positiivinen ei ole hyvä sana, vaan tarkoitan sitä, että kun minä synkistelen, niin sen vastakohta. Voi voi, taas sataa, eihän tässä kesässä ole mitään järkeä. Sitten tulee ihminen, joka sanookin, että ihana sateenkaari, kyllä sateen jälkeen on niin hyvä hengittää raitista ilmaa. Sellainen toivoa näkevä ihminen, mutta ei sellainen yltiöpositiivinen, joka ei sitä sadetta edes huomaa. Minulla puuttuu se valoisa puoli luonteesta.
Sanoin nuorena, että pessimisti ei pety. Kyllä se pessimisti myös pettyy, tai sitten en ole pessimisti. Ei minulla ennakkoon sellainen asenne ole, että kaikki menee kuitenkin pieleen. Pikemminkin sitten kun menee pieleen, tyven siinä synkkyydessä.
Kadehdin joidenkin kykyä sietää p e r suja. Välttyvät silläkonstin linnareisulta. Itse en välttyisi kohdatessani fasistin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tuota sanaa "nöyrä", me ehkä tulkitsemme sen eri tavoin. Olisin kuvannut itse tuota sanalla tyytyväisyys - tyytyä. Älä nyt tulistu...
Nöyryys on luonteenpiirre, tyytyväisyys ei ole.
Itse asiassa sekin on synnynnäistä, kuinka tyytyväinen tai tyytymätön on. Tarvitsemme kumpiakin tyyppejä: sopeutujia ja niitä, jotka pyrkivät muuttamaan asioita parempaan suuntaan.
Nykyään moni psykologi on tosin sitä mieltä, että persoonallisuus muuttuu hyvinkin paljon elämäntilanteen mukaan.
Jokainen on joskus tyytyväinen ja jokainen on joskus tyytymätön. Miten helposti, niin se vaihtelee. Joku tulee tyytyväiseksi, kun sille sanoo mukavasti jonkin lauseen ja jollekin toiselle tyytyväisyys iskee vasta sitten kun voittaa lotossa. Ääripäät. Olen lukenut paljon omaelämäkertoja. Monella hyvin menestyneellä ihmisellä on päämäärätietoisuutta, joka ilmenee jopa niin, ettei mihinkään ole täysin tyytyväinen ikinä. Sellaisen ihmisen kanssa olisi varmaan raskasta elää yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tuota sanaa "nöyrä", me ehkä tulkitsemme sen eri tavoin. Olisin kuvannut itse tuota sanalla tyytyväisyys - tyytyä. Älä nyt tulistu...
Nöyryys on luonteenpiirre, tyytyväisyys ei ole.
Itse asiassa sekin on synnynnäistä, kuinka tyytyväinen tai tyytymätön on. Tarvitsemme kumpiakin tyyppejä: sopeutujia ja niitä, jotka pyrkivät muuttamaan asioita parempaan suuntaan.
Nykyään moni psykologi on tosin sitä mieltä, että persoonallisuus muuttuu hyvinkin paljon elämäntilanteen mukaan.
Jokainen on joskus tyytyväinen ja jokainen on joskus tyytymätön. Miten helposti, niin se vaihtelee. Joku tulee tyytyväiseksi, kun sille sanoo mukavasti jonkin lauseen ja jollekin toiselle tyytyväisyys iskee vasta sitten kun voittaa lotossa. Ääripäät. Olen lukenut paljon omaelämäkertoja. Monella hyvin menestyneellä ihmisellä on päämäärätietoisuutta, joka ilmenee jopa niin, ettei mihinkään ole täysin tyytyväinen ikinä. Sellaisen ihmisen kanssa olisi varmaan raskasta elää yhdessä.
Niin varmasti olisikin, ellei ole itse samanlainen. Minä ja puolisoni olemme molemmat sellaisia, että näemme loputtomasti korjattavaa siellä sun täällä. Tätä ei moni ymmärrä, vaan kehottavat keskittymään hyvään ja muuta sellaista. Kyllä me hetkittäin olemmekin täysin tyytyväisiä, kun unohdamme maalliset murheet. Mutta sisällä on kova tarve saada asioita aikaiseksi. Ilman tyytymättömyyttä tätä motivaatiota ei olisi.
Ihmisiä, jotka tietävät mitä haluavat ja sen myös saavat.
Ihmisiä, jotka eivät välitä muiden mielipiteistä, vaan elävät rohkeasti oman näköistä elämää.
Ihmisiä, jotka nuorena jo löytävät oman paikkansa maailmassa, eikä siten tarvitse koko pientä elämäänsä kuluttaa asiaa murehtien.
Tyyneys ja tasaisuus. Joillain tuntuu olevan se syntymälahjana ja minä en ole saavuttanut edes joogaamalla.
Alue: Aihe vapaa
Ulospäinsuuntautuneisuus, sponttaanius, rohkeus ja aikaansaavuus. Eipä muita taida olla, vaan ehkäpä nuo on ripoteltu meille eikä yhdelle kaikkea annettu.