Jatkuva rahasta huolehtiminen, vaikken ole köyhä
Olen kyllä ollut suurimman osan aikuisiästäni köyhä, kiitos masennuksen. Mutta keskituloisenakin tunnen olevani köyhä, vaikka minulla on säästöjäkin.
Luulin että kun saan säästettyä 2 000 euroa yllättäviä menoja varten, asiat olisivat hyvin. Sitten ajattelin että 10 000 euroa olisi hyvä olla tulevaisuutta varten. Nyt olen saanut kovalla työllä säästöön 40 000 euroa, ja ajattelen että olisi hyvä olla 100 000 euroa tai mieluiten omistusasunto ja muutama kymppitonni ainakin kaiken varalle. Olen toki "jäljessä" muita keskiluokkalaisia, mutta tajuan että monella heistäkin on isot lainat niskassa ja tiukkaa rahan kanssa. Minulla ei ole juuri omaisuutta, mutta ei lainojakaan.
Alan tajuta ettei tule pistettä jossa tuntisin että nyt raha-asiat ovat hyvin. Ehkä pitäisi tehdä joku periaatepäätös että nyt toimin näin enkä murehdi asioita.
Kirjoitin aiheesta pari viikkoa sitten, mutta jostain syystä ketju poistettiin (kuten useimmat ketjut täällä...).
Olen samanlainen. Johtunee siitä että olen ollut 25 vuotta sinkkuäiti.
Minulla on hyvät tulot, velaton koti ja säästöissä ja sijoituksissa noin 80 000 mutta en silti osaa höllätä. Tunnen itseni köyhäksi ja olen tosi tarkka rahan kanssa.
Toki ostan asioita, matkustankin, mutta aina pitkä harkinta ja tehdä työläs vertailu jotta saisin edes kympin halvemmalla. En vaan osaa lopettaa...