Minkälainen isoäiti sinulla on?

Äidinäidistä muistan vain hyvin vähän.Isänäiti kuollut ennen kuin synnyin.

Luurankoja molemmat.

Nuorempana oli hyvät välit. Vanhemmiten alkoi niin uskonnolliseksi ja holhoavaksi, että en ole pahemmin enää tekemisissä. Kaikeista pitää tehdä hirveä numero ja kauhistella jos lähden vaikka käymään naapurikaupungissa yksin. Pitää mua edelleen jonain holhottavana pikku tyttönä, joka ei osaa mitään elämän perustaitoja, vaikka oon yli 30 ja asunut omillani viimeiset 15 vuotta. Alkoi tosiaan myös niin uskonnolliseksi, että en sitäkään paasausta meidän koko suvun sielujen kohtalosta jaksa kuunnella pahemmin.

Molemmat ovat jo kuolleet.Eipä heistä muistoja ole.Eivät olleet läheisiä.

Kuoli ja kuopattiin jo 30 vuotta sitten ja toinen jo kauan ennen syntymääni.

Ei mitään hajua. Äidin äiti kuoli äitini ollessa kolmevuotias ja isän äiti puolestaan silloin kun itse olin vauva.

x

Ihana. Vietin paljon aikaa mummin ja ukin kanssa. He elivät vanhoiksi. En osaa kuvitella millaista elämäni olisi ollut ilman näitä rakkaita.

Toinen mummo oli rakas, läheinen, kuoli jo 50 vuotta sitten. Toinen oli äkäinen ja kärtty.

Molemmat sellaisia tyypillisiä mummimaisia perusmummoja, joiden luokse saattoi pyöräillä milloin vaan. Toinen oli kokenut koviakin aikoja, mutta ei hän mikään hirveän perusnegatiivinen ollut. Karkkia ja rahaa saimme juhlapäivinämme ja vähän muulloinkin. Muutenkin lapsuus ja nuoruus olivat niin tavallisia sukulaisvierailuineen kuin olla voi. Nyt sanon, että melkoinen lottovoitto oli saada elää näin tyypillistä elämää.

Muistoja on vain isän puoleisesta mummista, koska äidin äiti kuoli ennen kuin olin syntynyt. Meitä oli neljän lapsen katras, oltiin usein mummilla hoidossa, mummi kävi töissä mutta viikonloppuisin ja iltaisin oltiin mummilla ja usein yötäkin. Varsinkin kesäisin kun mummilla oli loma, meidät vietiin mummille kuukaudeksi. Välillä mummi oli äkäinen kun ei oikein jaksanut, varsinkin jos serkutkin tulivat yhtä aikaa mummille hoitoon. 

Valokuvissa olen nähnyt.

Aika etäisiä. Muut lapsenlapset olivat läheisimpiä kuin me. Sekä isän että äidin vanhemmat asuivat poikiensa perheiden kanssa, nämä pojat perivät suvun maatilat.

Monen äiti on muuttunut nyt isoäidiksi ja on pelottavan kontrolloivaa sorttia. 

Kiva oli, kuoli 1957.

Kumpikaan isoäitini ei erityisemmin lämmin mummo ollut. Kerran muistan, kun halusin jäädä mummolle serkkujen luo viikoksi ja sitten kun vanhemmat lähtivät meninkin ulos itkemään ikävääni. Silloin tuli hakemaan minut sisälle ja ikäväkin unohtui. Hän oli hyvin kaunis venäläistaustainen tummatukkainen ja -silmäinen pienen pieni nainen.

Toinen mummoni oli noita tai parantaja, miten sen nyt ottaa. Oli leski ja sillä puuhalla sai vähän rahaa lapsilauman elättämiseen. Kuulemma tunsi yrttejä ja  oikeasti paransi joitain sairauksia antamalla silloin huonosti ravituille lapsille jotain vitamiinipitoisia aineita, esim. nokkoskeitettä.

Hän suututti äitini moittimalla häntä huonoksi äidiksi, kun minä satuin saunassa sanomaan sanan tissit.

Asui Ruotsin puolella viimeiset vuotensa, ja näin häntä vain kaksi kertaa koko elämässäni.

Heitä oli kolme: äidinäiti, isänäiti ja isän äitipuoli.  Kaikkia pidettiin mummeina, mutta ei- biologinen- isoäiti halusi kutsuttavan etunimellään. 

Kaikki itsenäisiä, itsestään huolta pitäviä kauniita naisia. 

Tärkein oli äidinäiti, joka oli meille äidin uraputken vuoksi tärkeä ja aina paikalla kun tulimme koulusta kotiin. Hän luopui työstään saadakseen olla meidän lastenlasten kanssa. Ankara, tiukka monessa ja  kuitenkin nauroi tosi paljon. Rakasti heittää tikkaa meidän kanssa, pelata korttia tai lautapelejä. Hän tuoksui hyvältä ja oli todella siisti sekä tarkka pukeutumisestaan. Melkoinen velho keittiössä ja kokkasi kyllä vaatimattomistakin aineksista hyvät ateriat. Opin häneltä rakkauden ruuan laittamiseen ja kauniisiin kattauksiin. Hän muistutti aina, että nuorena pitää nauttia elämästä ja lykkäsi rahaa käteen että voin ostaa uuden vaatteen tai meikkiä tmv. Muistan häntä usein ja miten niin ikävistä jutuista elämässään selvinneenä pelasti itsensä hyvällä huumorintajulla. Eli vanhaksi.

Hyvin vähän on mummosta muistoja.Hautajaiset kyllä muistan.

Toisen kanssa oli viimeisen viiden vuoden aikana läheiset välit. Kävinnviemässä häntä ulos pyörätuolissa, vein pankkiin ja kävimme lounaalla jne. Hän oli skarppi loppuun asti, eli 90-vuotiaaksi.

Kauan ovat jo olleet haudassa molemmat. Toinen oli lämmin, ystävällinen matriarkka ja toinen jäi hieman etäiseksi - ystävällinen ja kiltti (ainakin minulle) kuitenkin oli.