Vihaan työnantajaani ja lähiesimiestä ja työtäni. Eikä poispääsyä.
Pelaan veikkauksen pelejä erilaisilla yhdistelmillä, olen porukkapeleissä, eri panoksilla ja jännitän tuloksia. Ajattelen joka päivä, että kyllähän joku aina kuitenkin voittaa ja se voin olla myös minä.
Työni on fyysisesti kuluttavaa ja koska olen jo liki 60 kesää nähnyt, kroppa on myös kulunut.
Työnantaja ei järjestelmällisesti välitä muruakaan, ja lähiesimies on ikäiseni kääkkä, joka johtaa huutamalla. Eikä kuuntele eikä myöskään välitä. Se on my way, tai sitten huomaat että sinulle ei puhuta eikä kerrota mitään ja saatkin aina ns paskimmat hommat ja vuorot.
Käteen tästä n 2300-2500€/kk.
En tietenkään saa muuta työtä mistään enää.
En näe mitään helpotusta enkä poispääsyä tästä.
En saa nukuttua enkä palaudu, en jaksa harrastaa enkä olla mitenkään aktiivinen, olen vaan.
Eläke vasta 65vuotiaana. En ikinä jaksa sinne asti tätä.
Sanot tässä, että et jaksa ja se käy hyvin kirjoituksistasi myös ilmi.
Mene lääkäriin, mene. Kerro tälle se, että sinä et jaksa, mutta käytä tämän päivän termejä. Eli sano, että olet masentunut. Olet vaan niin lopen... masentunut.
Ensin tulee kuukausi, kun varrot aikaa psykiatrille. Siellä psykiatrilla tulee sitten muutama kuukausi lisää ja tiedätkö? Ei ole tarvinnut edes sitä jalkaa teloa siellä rantakivikossa.
Menet mökille ja istut veneeseen ja katselet taivaanrantaa. Sounds like a plan?