14v ikäero, uhka vai mahdollisuus?
Eli tapasin tinderissä mukavan miehen. Ollaan nyt kolme kertaa käyty treffeillä ja puhuttu puhelimessa monena iltana. Meillä synkkaa tosi hyvin ja mies vaikuttaa kaikin puolin täydelliseltä. Ainoa mikä itseäni häiritsee niin on tämä ikäero.. voiko tämmöisellä suhteella olla mahdollisuuksia ja pääseekö tästä yli jos se nyt jo häiritsee? Olen siis itse kolmekymppinen ja mies reilu nelikymppinen. Miehen lapset ovat jo aikuisia, noin parikymppisiä eli sekin vähän mietityttää kun hänen lapset ovat lähempänä minun ikää kun hän itse. Itselläni on myös lapsia jo edellisestä suhteesta joten lasten hankinta ei ole kummallakaan enää aikomuksena. Omat lapseni ovat alakoulu- ja päiväkoti-ikäisiä.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Mies palvoo pierujani. Olen vegaani ja pieren sen takia lähes jatkuvasti.
Ap
Juu tämä en ollut minä.
- oikea ap
Ajattele tulevaisuuttasi muistisairaan omaishoitajana.
Jossain kohtaa se ikäero tosiaan konkretisoituu. Toisaalta, jos vanhempi osapuoli vain viitsii pitää itsestään huolta, niin ikäero ei välttämättä ole mikään ylitsepääsemätön asia.
Itse en tuollaisen ikäeron kanssa suhteeseen lähtisi, mutta isompiakin toki on. Olen itse 45 ja kuusikymppiset miehet tuntuvat ihan papparaisilta.
Riippuu ihmisistä. Olen ollut tuollaisen ikäeron suhteissa molempiin suuntiin. Kun mies oli nuorempi, alkuhuuman jälkeen aloin ajatella, että olen sittenkin liian vanha. Kun mies oli vanhempi, alkuhuuman jälkeen aloin ajatella, että mies on sittenkin liian vanha.
Oletteko puhuneet ikäerosta? Mitä mieltä mies on siitä? Minä kannatan aina avointa keskustelua - mieshän saattaa vaikka sanoa jotain silleen viisasta, joka avaa sinunkin silmiäsi ja rauhoittaa mielesi.
Ja kun kukaan ei ole sitä 10 vuotta pidempään yhdessä, niin siinä ajassa ikäero ei vielä konkretisoidu pahasti.
Ikäero on kuin tatuointi. Vanhana kamala.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko puhuneet ikäerosta? Mitä mieltä mies on siitä? Minä kannatan aina avointa keskustelua - mieshän saattaa vaikka sanoa jotain silleen viisasta, joka avaa sinunkin silmiäsi ja rauhoittaa mielesi.
Ja kun kukaan ei ole sitä 10 vuotta pidempään yhdessä, niin siinä ajassa ikäero ei vielä konkretisoidu pahasti.
Eihän mies sitä tiedä miten tulee muuttumaan ikäännyttyään, kuin ei sitä arvaa nainenkaan että tuleeko menettämään seksuaalisuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko puhuneet ikäerosta? Mitä mieltä mies on siitä? Minä kannatan aina avointa keskustelua - mieshän saattaa vaikka sanoa jotain silleen viisasta, joka avaa sinunkin silmiäsi ja rauhoittaa mielesi.
Ja kun kukaan ei ole sitä 10 vuotta pidempään yhdessä, niin siinä ajassa ikäero ei vielä konkretisoidu pahasti.
Mies kysyi että häiritseekö minua ikäero. Sanoin että kieltämättä vähän se mietityttää. Häntä ei haittaa ollenkaan. Ja hän on suht nuorekas ikäisekseen.
Ap
Minusta tuo että ottaa väkisin ja aina vaan kakkoseen on turnohvi
Lähde siitä ajatuksesta että et tule olemaan loppuikääsi tuon miehen kanssa. Otat tähtäimeksi 5-10-vuotta ja sitten nuorempaa metsästämään.
Tottakai menette yhteen ja teette vielä sen ankkurilapsenkin suhteeseen. Klassikko.
Minulla ja miehelläni on lähes tuo ikäero ja hän on elämäni suuri rakkaus. Hän on minulle kaikessa aivan täydellinen kumppani ja meillä on aina ollut syvä ja elävä yhteys toisiimme.
Itse en vaihtaisi häntä mihinkään. Kannustaisin sinua tutustumaan mieheen. Meilläkin suhde alkoi ystävyydestä. Ja jos ei sitten muuten synkkaa, niin saatat silti saada itsellesi hyvän ystävän.
Oliko mies laittanut seuranhakupalvelun yläikärajaksi 33v.?
En lähtisi. Ikä ei ole vain numero ja valitsemalla tuon miehen typistät rajusti tulevaa elämääsi eikä kestä kauankaan kuin se alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele tulevaisuuttasi muistisairaan omaishoitajana.
Elämä on tässä ja nyt. Ajattele päivä kerrallaan.
Mies palvoo pierujani. Olen vegaani ja pieren sen takia lähes jatkuvasti.
Ap