Kaveri kuoli
Kaveri, jonka kanssa oltiin tekemisissä lähes viikottain 15 vuoden ajan. Kahviteltiin toisillamme, käytiin kävelylenkeillä, istuskeltiin puistoissa, höpöteltiin ja naurettiin paljon. Kesät tuli vietettyä kesämökeillämme ja silloin viestiteltiin. Välillä katsottiin samaa ohjelmaa ja whatsapp viestit sinkoilivat.
Vuosi sitten kummallakin alkoi terveyden kanssa olemaan ongelmia. Hän sairastui syöpään, oli rankkoja hoitoja ja leikkaus. Sai kuitenkin hyvän ennusteen ja kesän alussa hän piti pienet selviytymisjuhlat.
Tuntui että tuon vuoden aikana kaveruus syveni ystävyydeksi. Mun sairauteni ei ollut mitään syövän rinnalla Niin paljon samoja mietteitä ja jaksamisen kanssa ongelmia jne.
Olin tässä ihmetellyt, kun hänestä ei ole mitään kuulunut noin kuukauteen. Huolestunutkin. Tänä vuonna me olimme mökillä elokuun loppuun. Muistelin, että hänkin jotain saman suuntaista kertoi..
Katselin tuossa yhteisten tuttujen FB sivuja ja sieltä se järkytys vastaan tuli. Hänet on haudattu muutama viikko sitten!
Asumme samassa naapurustossa. Meillä on yhteisiä tuttuja. Meidän lapset (teinejä ja nuoria aikuisia) tuntee toisensa, kuten miehetkin ovat hyvänpäivän tuttuja.
Miten ihmeessä kellekään ei ole tullut mieleen kertoa mulle kuolemasta? Mä olen aivan hämilläni. En tiedä mitä on tapahtunut. Miksi tapahtui? Ymmärrän, jos perhe ei ole surultaan kaikkia muistanut, mutta joku..?
En ole osannut ottaa leskeen yhteyttä ja esittää osanottoani edes. Mä olen täynnä kysymyksiå ja samalla aivan turta. En halua ottaa heihin senkään takia yhteyttä, en halua syyllistää vaikka mieli tekisi.
Tuntuu, ettei surukaan tule, ei kiukku, ei raivo. Vain suuri kysymysmerkki. Olen loukkaantunut.
Kommentit (31)
Otan osaa suruusi. Suru on niin rankkaa että ihmiset ei vaan toimi. Hyvä kun saavat syötyä ja juotua. Hiukan armoa.
Minun ihana montakymmentä vuotta vanha tuttavuus kuoli pari vuotta sitten. Merkillistä että ei kutsuttu hautajaisiin.En edes tiennyt ,arvelin että hän oli sairaalassa , koska ei vastannut puheluihin. Hän oli vaan väsynyt kaikista hoidoista joten en hämmästynyt kun ei vastannut soittoihin.
Ihana Ulla. Aivan liian nuorena nukkunut.
R.I.P
Et vaan sit ollu sille niin tärkee
Nuoruuden kaveripiirini jäsen kuoli pari vuotta sitten. Olin hänen kanssaan oikein hyvää kaveria, kun oltiin vuotta aiemmin etelässäkin yhdessä. Silti kuulin hänen poismenostaan muilta yhteisiltä kavereiltamme.
Ja miksikö? Koska hänen äidillään ei ollut yhteystietojani, mutta jostain syystä toisen yhteisen ystävämme numero oli. Hän sitten kertoi siitä muille ja kutsui kaikki hautajaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Et vaan sit ollu sille niin tärkee
Tietenkin tämä on mielessä. Ja sekin, että hänen läheiset eivät pitäneet mua tärkeenä ihmisenä kaverin elämässä. Sitä kautta mä jopa ymmärrän tämän tilanteen.
Hautajaiset näytti olleen isot, enkä ihmettele, hän oli avoin, lämmin ja iloinen ihminen. Paljon businestuttujakin, että olisinhan mäkin siellä mennyt jossain nurkkakuntalaisena.
Lehdessä oli kuolinilmoitus, jossa kerrottiin hautajaisten olleen jo.
Nyt yritän tutkiskella, että mihin hänet on haudattu, että pääsen jotenkin hyvästelemään. Tai onhan meillä aina se yksi puistonpenkki.
Kiitos palsta! <3
ap
Mitä tähän pitäisi sitten sanoa saati suhtautua? 🤷. Vaikuttaa kyllä nyt joku satusetä kertoo satuja.
Eikö siis muutkaan perheenjäsenesi tienneet kuolemasta?
No tottakai otat osaa lesken suruun. Ja siis miksi sulle tuli edes mieleen että syyllistäisit häntä? Varmaan 100 muutakin asiaa ollut mielessä kuin että onko varmasti kaikille ilmoitettu. Laita nyt hyvänen aika vaikka viestiä tai kortti.
Minulla ja vanhalla ystävälläni oli samanlainen Facebook-aikataulu. Hän oli vuosikausia kellontarkasti paikalla, mutta yhtäkkiä häntä ei enää näkynytkään päiväkausiin, ja välillä hän näkyi olleen paikalla omituisina aikoina. Hän ei enää kirjoitellut yhteisiin harrastusryhmiimme. En halunnut häiritä häntä, vaan ajattelin, että hän kai on löytänyt seurustelukumppanin tai muuta aikataulua muuttavaa.
Sitten hänen yksityiselle seinälleen ilmestyi hänen sukulaisensa laatima muistokirjoitus. Kuolemasta ei ole ilmoiteltu missään, ja sittemmin olen kuullut, että hän oli kertonut asiasta vain mahdollisimman harvoille. Someprofiilejaan yms. hän ei ole sulkenut.
Minä en edelleenkään oikein hahmota sitä, että häntä ei enää ole. Sairaus löydettiin niin myöhään, ettei hän varmaan itsekään täysin ehtinyt ymmärtää, miten oli käymässä. Hän oli aivan liian nuori kuolemaan, ja hänellä oli vielä valtavasti tekemistä jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisista on tapana ilmoittaa sanomalehdessä kuolinilmoituksessa.
Höpöhöpö, ei nykyään ilmoitella lehdissä tuollaisia.
Vierailija kirjoitti:
Eikö siis muutkaan perheenjäsenesi tienneet kuolemasta?
Ei tienneet. Tytär 18 v oli nähnyt tuon perheen 20 v poikaa "kylillä". Kuulumisia olivat vaihtaneet kuten ennenkin. Tytär sanoi, ettei hänkään kyllä siellä olisi mitään noin rankkaa kuulumista kertonut. Olisi kyllä jälkeenpäin laittanut viestiä tjsp
ap
Nykyään hautajaiset järjestetään usein ainoastaan perheen ja lähisuvun ollessa paikalla. Omaisten voimat ovat vähissä.
Hautajaisilmoitus voi olla vasta hautajaisten jälkeen.
Ehkä kukaan hänen läheisistään ei tiedä, kuinka tärkeitä te olitte toisillenne? Ehkä hän kuoli yllättäen?
Olitko AP sen salarakas? Tää vois selittää sukulaisten käyttäytymisen.
Omaisilla on yleensä muutakin tekemistä kuin ilmoitella asiasta kaikille kavereille ja ystäville.
Vierailija kirjoitti:
No tottakai otat osaa lesken suruun. Ja siis miksi sulle tuli edes mieleen että syyllistäisit häntä? Varmaan 100 muutakin asiaa ollut mielessä kuin että onko varmasti kaikille ilmoitettu. Laita nyt hyvänen aika vaikka viestiä tai kortti.
Otan kyllä.
Tässä nyt pyörii niin paljon kysymyksiä ja asioita päässä. Mä olen sen kohtaamisen käynyt moneen kertaan päässäni. Jos sanon, että "olisin tullut aiemmin, mutta kun en tiennyt" - miten suhtautuu tuohon. Ehkä mä vaan jätän sen sitten sanomatta.
Leski on kyllä rento ja jalat maassa tyyppi normaalisti. Tiedän, että mä tätä nyt liikaa vatvon hämilläni.
ap
Hautajaisista on tapana ilmoittaa sanomalehdessä kuolinilmoituksessa.