Miksi toiset ei ymmärrä, että kaikki ei halua olla rikkaita?
Minusta tällainen perusturvallinen keskiluokkainen elämä ilman julkisuutta tai vaaroja on aika kivaa, kun kuitenkin on töitä ja katto pään päällä. Paljon enemmän kiinnostaa patikoida luonnossa vapaa-ajalla kun haalia ja havitella rikkauksia ja patikointi on maksutonta.
Kommentit (39)
Osaan laskea, mutta se on työläämpää kuin lukeminen ja kirjoittaminen. Siksi tärkeintä on ollut, että rahaa on riittävästi, mutta muuten pelkkä raha on toiminut huonosti motivaattorina.
Olen kuitenkin tavannut toisenlaisia ihmisiä, jotka ovat kertoneet innostuvansa ja kiinnostuvansa nähdessään mahdollisuuden tienata lisää rahaa. He usein myös pitävät laskemisesta.
krak kirjoitti:
eli raha kyllä kelpaisi mutta tyydytään vähempäänkin varallisuuteen
kun ei osata rahaa tehdä tai sen tekeminen ei ole numero yksi elämässä..
itelle on raha ollut kauan aikaa se tärkein asia.
palkkaisin mielelläni lisää väkeä jos se olisi mahdollista.
Et taida itsekään osata tehdä rahaa. Jos osaisit, pystyisit palkkaamaan lisää väkeä.
Rikkaat elelevät kuin vähävaraiset. Katselevat hintoja. Ainakin nää jotka mä tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Rikkaat elelevät kuin vähävaraiset. Katselevat hintoja. Ainakin nää jotka mä tiedän.
Tuhlarit harvemmin ovat rahoissaan kun kaikki menee mikä tulee samantien. Monet rikkaat sen sijaan ovat hyvin pihejä, sellaisia Roope Ankka tyylisiä jotka kulkevat vanhoissa vaatteissaan ettei ikinä uskoisi varakkaaksi. Luksusta ostavat vain ne joilla on maksuhäiriöitä.
Raha on tärkeää koska jos sinulla ei ole sitä tarpeeksi joudut menemään orjuuteen. Yleensä kahdeksan tuntia päivässä on juostava oravanpyörässä.
Kyse on arvoista. Mihin haluaa tämän lyhyen elämän käyttää. Itse olen maltillinen suhteessa siihen, minkä koen riittäväksi. Keskituloisuus on mulle riittävää. Haluan käyttää työhön aikaa max 40h/viikko ja tehdä työtä, jolla on merkitystä. Taloudellisesti: ei ole velkaa ja 30 000 sijoituksia mulla ja miehellä sama. Sijoitan joka kk lisää. Tuen sukulaislapsiperhettä pienimuotoisesti taloudellisesti.
Mulle riittää kohtuullinen asunto( ei omakotitalo), uudehko auto, rahaa ruokaan ja välttämättömyyksiin, terveydenhoitoon, silloin tällöin matkustamiseen ja huvituksiin.
Koen ison omaisuuden riesana: jos o omakotitalo/mökki, niitä pitää huoltaa, siivota jne. Oon mukavuudenhaluinen. Toki jos joku lahjoittaisi mulle tukun rahaa, en vastusteli. Sijoittaisin sen.
Vierailija kirjoitti:
"top 1% of global income earners in 2022 is $537,000 per year"
Puoli miljoonaa vuodessa on 1% USAssa. Globaali luku on 30 tuhatta dollaria, eli 28 tuhatta euroa vuodessa.
Keskiverto liksa maailmassa on 12 tuhatta dollaria, mediaani alle 3 tuhatta _vuodessa._
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkaat elelevät kuin vähävaraiset. Katselevat hintoja. Ainakin nää jotka mä tiedän.
Tuhlarit harvemmin ovat rahoissaan kun kaikki menee mikä tulee samantien. Monet rikkaat sen sijaan ovat hyvin pihejä, sellaisia Roope Ankka tyylisiä jotka kulkevat vanhoissa vaatteissaan ettei ikinä uskoisi varakkaaksi. Luksusta ostavat vain ne joilla on maksuhäiriöitä.
Tai ne joilla on varaa, ostavat luksusta. Et taida tuntea ketään oikeasti rikasta. Toki on hyötyä, että osaa käyttää rahaa oikein: sijoittaa, tehdä hyviä asuntokauppoja, olla mahd. vähän velkaa
Vierailija kirjoitti:
Raha on tärkeää koska jos sinulla ei ole sitä tarpeeksi joudut menemään orjuuteen. Yleensä kahdeksan tuntia päivässä on juostava oravanpyörässä.
Mulla ei työelämä ollut koskaan oravanpyörää. Viihdyin töissä ja työelämässä erinomaisen hyvin. Nyt viihdyn eläkkeellä myös erittäin hyvin. Raha ei ole enempää merkinnyt elämässäni vain sen verran, että vuokran maksaminen otti hemmetisti päähän alkuaikoina nuorena. Oma mieleinen asumismuoto on tärkeä juttu elämässä. Suomessa tunsin itseni oudoksi linnuksi ja vasta ulkomailla elämä alkoi luistaa sellaiseksi, josta tykkäsin ja tykkään edelleenkin. Olen kirjatoukka ja kirjoittaja, raha merkitsee vähän elämässäni, sitä tulee kumminkin enemmän kuin menee. Luksuksesta en ole välittänyt koskaan. Matkustelussa katsoin aina itselleni kodikkaan pikkuisen hotellin tai pensionaatin, jossa tutustui aitoihin ihmisiin. Työn puolesta piti yöpyä niissä kalseissa tunteettomissa tähtihoteilleissa (hyi) tarpeeksi, joissa näki pintaliitäjiä liiaksi. Mielestäni elämässä pitää olla sisältöä ei pelkästään ulkokuori ja sen jatkuvat kiilloitus ollakseen ja näyttääkseen muka olevansa parempi, kauniimpi ja rikkaampi kuin moni muu. Ei kiinnosta tuollaiset ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkaat elelevät kuin vähävaraiset. Katselevat hintoja. Ainakin nää jotka mä tiedän.
Tuhlarit harvemmin ovat rahoissaan kun kaikki menee mikä tulee samantien. Monet rikkaat sen sijaan ovat hyvin pihejä, sellaisia Roope Ankka tyylisiä jotka kulkevat vanhoissa vaatteissaan ettei ikinä uskoisi varakkaaksi. Luksusta ostavat vain ne joilla on maksuhäiriöitä.
Tai ne joilla on varaa, ostavat luksusta. Et taida tuntea ketään oikeasti rikasta. Toki on hyötyä, että osaa käyttää rahaa oikein: sijoittaa, tehdä hyviä asuntokauppoja, olla mahd. vähän velkaa
Ei tarvitse kuin katsoa näitä tunnetuimpia maailman rikkaimpia ihmisiä kuten facebookin perustaja zuckerbergiä jolla on samat vaatteet joka päivälle tai applen perustaja steve jobs joka käytti aina mustaa poolopaitaa. Kyllä siitä on luksus kaukana.
Minusta taas tuntuu että kaikki haluavat olla keskiluokkaisia.
Itselleni eivät koskaan ole merkinneet mitään omakotitalossa asuminen, sisustaminen, kaiken maailman muumimukien ja iittaloiden keräily tai muodikkaat harrastukset. Ei kiinnosta ottaa lainaa uuteen autoon tai veneeseen. En tunne mielenkiintoa kauneudenhoitoon tai vaatteisiin. Nautin yksinkertaisesta elämästä.
Riittää että on rahaa pakollisiin menoihin kuten ruokaan ja laskuihin. Ja vähän pahan päivän varalle. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot.
Juu, minullakaa ei ole mitää mailmanvalloitushaluja.
Talo ja tonttia Lapista, olen talvi ihminen, senverran tilaa että saan oman kasvihuoneen.
En tiedä tarviinko ees autoa sit mihinkää, olenvaan siellä erakkona omissa oloissa ?
Nainen tulee kohdalle jos on tullakseen, en enää meinaa etsiä.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä sinäkin rahaa ottaisin jos joku antaisi, vai etkö? Voisit hankkia hyvät patikointikengät vaikka!
Kysehän on siitä, että me toiset ei vaan pidetä sitä niin tärkeenä, että tavoteltaisi hysteerisenä mammonaa, vähempi riittää. Mutta harva kieltäytyisi oikeesti ilmaisesta rahasta.
Itseäni ei kiinnosta kyllä monenlaisen erilaisen tavarankaan ja materian haaliminen, vaikka rahaa tulisi paljon. Liika materia todellakin vain rasittaa. Tärkeimpiin panostaa, mutta ei tarvi mitään isoa arsenaalia elämän erilaisia laadukkaitakaan härpäkkeitä, tavaroita, laitteita, isoa taloa, kaappeja ja huoneita täynnä kaikkea... Jos hyvät patikointikengät katsoo tärkeiksi ja ne haluaa, niin ne saa ilman rikkauksiakin hankittua. Yksinkertainen ja vähempi tuntuu paremmalta. (Olen itse asiassa myös kieltäytynyt ilmaisesta rahastakin joskus.)
- eri
krak kirjoitti:
eli raha kyllä kelpaisi mutta tyydytään vähempäänkin varallisuuteen
kun ei osata rahaa tehdä tai sen tekeminen ei ole numero yksi elämässä..
itelle on raha ollut kauan aikaa se tärkein asia.
palkkaisin mielelläni lisää väkeä jos se olisi mahdollista.
Niin, monella elämässä muut tärkeämmät asiat ajankäytössä ja siinä, mihin haluaa keskittyä, menee edelle. Pitää muita asioita ja niihin panostamista paljon arvokkaampana. Elämä on valintoja.
Joillekin, kuten itselleni, on perustavanlaatuisen tärkeä arvo myös elää luonnon kanssa tasapainossa ja sopusoinnussa, enkä haluasi mm. kuluttaa enemmän kuin on oma osani. Isot rahamäärät ja materia ei oikein istu sellaiseen ajattelumaailmaan.
Raha on yliarvostettua. Olin paljon onnellisempi köyhänä opiskelijana kuin nyt akateemista keskipalkkaa nauttivana asiantuntijana.
Itse teen 80% työaikaa ja en hitossa aio palata kokoaikatyöhön. Palkka bruttona himpun alle 2500 €/kk ja sillä kyllä pärjää. Mulla on omistusasunto ja auto, eikä ruokakaupassa tarvitse laskea senttejä. Rahaa käytän järkevästi ja en esim. ole ostanut yhtään vaatekappaletta kahteen vuoteen. En edes tarvitse mitenkään hienoja uusia vaatteita kun teen etätyötä.
Nuorempana minäkin havittelin mainetta ja mammonaa, mutta siitä seurasi riittämättömyyden tunnetta, loppuunpalamisia ja lopulta itsemurhayritys kolmikymppisenä. Omassa lapsuudenperheessä koettiin 80-luvun puolivälissä perheyrityksen konkurssi, ja mulle opetettiin että työtä pitää tehdä ja rahaa haalia hampaat irvessä koska raha on tärkein turvatakuu.
Perintöasioissa köyhä on saanut apua vähiten ja auttanut tottakai eniten. Ahne on taas saanut apua eniten ja on ottamassa myös perintöä eniten.
Mutta ei huomaa sitä kuinka paljon on itse ilmaista apua saanut.
Sananl. 14:31 Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen Luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
Mä haaveilen hulppeasta saaristohuvilasta, toki pienempi mökkikin kävisi. Mutta ne maksaa täällä uudellamaalla ihan älyttömästi. Siihen tarvii satoja tuhansia. Edes omaa kotia ei ole vielä ostettu. Miljoonilla kyllä helpottaisi asiaa. Mutta joo muuten samaa mieltä.