Miksi työpaikan hierarkkisuus on joillekin ongelma?

Lähdepä opiskelemaan ja mene harkkaan tai kesähessuksi sellaiseen työpaikkaan jossa on hyvin näkyvä hierarkia. Pari päivää niin osaat perustella monin tavoin, miksi hierarkkisuus on ongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä miten se hierarkkisuus näkyy. Eihän se väistämättä aina negatiivista ole, mutta tutkimusten mukaan mitä jäykempi hierarkia työpaikoilla on, sitä enemmän on myös työpaikkakiusaamista. Tämä näkyy niin terveydenhuollossa kuin armeijassakin. 

Tämä jihtuu siittä että nykyaikainen herkkähipiäinen kokee sen kiusaamisena kun työyhteisö ei sopeudu häneen vaan hänen pitäisi sopeutua työyhteisöön

Ei ole mitään ongelmaa jos se hierarkia on oikeasti näkyvä kuten armeijassa jossa sotilasarvo on näkyvissä ja kertoo heti aseman. Ongelmallisempaa on epäviralliset hierarkiat, kirjoittamattomat säännöt, sisäpiirit ja sukulaissuhteet, seurustelusuhteet ja muu sellainen.

Ei näin.

Prosessi kertoo miten tehdään.

Ei nykyaikana enää pomoja tarvita. Itseohjautuvuus ja yhteistyö on parempi. Mitä organisaatio tekee pomolla, jonka palkka on monikymmenkertainen muihin verrattuna.

Itse haluan työskennellä ns. nykyaikaisessa paikassa, missä kaikkia arvostetaan. En pidä sellasesta, että koko ajan leikitään kun hiekkalaatikolla tai leikitään kukkulan kuningasta, aikuiset ihmiset. En jaksa sitä vihamielisyyttä ja draamaa, mitä usean ihmisen käytös edustaa. Tykkään esimiehistä joilla on hyvä itsetunto ja kannustava asenne työntekijöihin. :)

On se nyt ongelma siinä kohtaa kun sellaisetkin asiat jotka aivan hyvin voisi hoitaa itsekin ja joilla ei ole mitään vaikutusta yhtään mihinkään täytyy ensin hyväksyttää esimiehellä ja sitten odotella sitä hyväksyntää ja siinä odotellessa k.o asia olisi jo hoitunut.

Ja todellakin kyse nyt aika simppelistä suorittavasta työstä jossa ei ole kyse kenenkään terveydestä eikä käsitellä rahaa eikä olla asiakaskontaktissa.

Vapaatkin anotaan armeijatyyliin lomakkeella.

Työni toimisi paremmin ilman esihenkilöä.

Hidastaa asioita.

Jokainen toimii jo tavallaan vastuu alueillaan "esihenkilönä" ja yhteistyöstä sovitaan keskenään.

Esihenkilöä ei yksinkertaisesti enää tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielivaltainen hierarkia on pahinta. Vaikka eri tehtävillä olisi tietty asema ja palkkataso, jos ylempiin töihin nostetaan kokemattomia ja sitten aletaan kohdella ihmisiä hierarkian mukaisesti, ei hommassa ole mielekkyyttä. Esimerkiksi parikymppinen ylenee ja alemmissa on vanhempia ja kokeneempia.

Tuollainen voi johtaa myös tilanteisiin, jossa ylemmät sitten teettävät töitä kokeneilla alemmilla, jotka eivät sitten saa etenkään rahallista tunnustusta töistään. Myös kokeneissa ylemmissä on heitä, jotka eivät ole koskaan organisaation käytännön töitä tehneet vaan ovat luistelleet töihin muuten.

Kyse ei välttämättä ole valittujen taipumuksista tai edellytyksistä vaan ihan siitä, keitä on satuttu haluamaan palkata ylemmäs.

Ihmisiä ei ylennetä ikävuosien vaan osaamisen perusteella. Varsinkin vanhemman polven toimistoihmisten näyttää olevan vaikea kestää, kun työpaikalle palkataan nuori maisteri tai DI paremmalla palkalla ja isommalla vastuulla.

Meillä töissä tuetaan voimakkaasti opiskelua ja kehittymistä ja joskus on joku sihteeri edennyt, kun on opiskellut pidemmälle työn ohessa. Hyvin harvalla on kuitenkaan vastaavaan kiinnostusta. Se ei estä kiukuttelua.

Onko tällaisissa organisaatioissa tapana palkata vahvasti vanhojen mielikuvien ja tottumusten mukaan? Joku yksittäinen maisteri tai DI pääsee sitten töihin parempaan asemaan. Eikö organisaatiossa voisi olla töissä yliopiston käyneitä enemmänkin ja heillä sitten motivaatiota, jos ylempänä on joku hieman vanhempi?

Nuorten palkkaamisessa sinänsä ei ole vikaa, mutta miksi toistuvasti pitäisi tehdä samaa, että osoitetaan, kuinka tietyllä taustalla pääsee herrahissillä ohi? Joissain paikoissa rekrytoinneissa voidaan sitten sorsia alempiin töihin hakevia akateemisiakin, jos koulutustaustan ei koeta sopivan. Heitä ei taida lämmittää, jos ylempänä näkyy yksittäinen nuori yliopistokoulutettu.

Työntekijöitä pitäisi katsoa myös yksilöinä, ei yksittäisiä poikkeusyksilöinä vaan monen hakijan taustoja arvioiden. Onko jollain aidosti jo kertynyt kokemusta johonkin työhön vai otetaanko joku imagolla ja sanankäänteillä vaativiin töihin? Mitä vikaa muiden tasolla tehtävässä työssä on?

Eivätkö esimerkin sihteerit etene, koska töihin on palkattu ihmisiä, joilla ei ollut kiinnostusta kouluttautumiseen? Miksi heille sitten halutaan saada lisäkoulutusta, eikä jo alunperin palkata osaa, jotka ovat kehittymiseen halukkaita?