Lue keskustelun säännöt.
Ajatteletteko omista sukulaisista, et he on joku tukiverkosto? Itse en ajattele.
Kommentit (28)
Koko sen ajan kun ollut lapsia, jo 20 vuotta ensimmäisen syntymästä, niin lähisukulaiset ovat asuneet 500 km päässä. Joten en ajattele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien kanssa olemme vastavuoroisesti toistemme tukiverkostot, he ovat nyt enemmän saamapuolella, kun ovat jo hyvin iäkkäitä. Muiden sukulaisten kanssa on ollut aina niin, että he ovat odottaneet apua, mutta itse eivät ole sitä antaneet, joten emme enää ole juurikaan tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Neuvola niistä jauhaa. Jokin trendi taas.
No sinne nyt ei kannata kertoa yhtään mitään. Kyselevät välillä ihan outoja juttuja.
En ajatellut aikaisemmin edes omaa lapsuuden perhettä tukiverkostona, mutta viimeisen vuoden aikana riitaisan eroprosessini yhteydessä olen saanut huomata, että perhe ja jopa pari muuta sukulaista ovat olleet korvaamaton apu. Henkinen tuki, käytännön apu, merkittävä taloudellinen tuki ja jopa oikeudellinen neuvonta on tullut suvun sisältä.
Olisin myös itse ollut valmis auttamaan näitä sukulaisia, mutta en ole varma olisinko auttanut näin isossa mittakaavassa. Tässä on ollut toki monessa tilanteessa kysymyksessä myös lasteni hyvinvointi ja terveys, joten voi olla että se on saanut sukulaiset tarjoamaan apuaan oma-aloitteisesti. Suomalaiset ovat huonoja pyytämään apua. Itsekin viimeiseen asti kielsin tarvitsevani mitään apua keneltäkään. Monet olisivat kuitenkin valmiita auttamaan sukulaisiaan ja ystäviään. Kun vaan tietäisivät, miten. Pyydetään enemmän apua ja myönnetään, että nyt en pärjää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en. En halua, että sukulaist tai ystävät joutuisivat minusta huolehtimaan.
Ostan palveluita enkä pyydä apua läheisiltä.
Neuvolat on ehkä ohjeistettu kyselemään tukiverkostosta. Kauppojen kassat on ohjeistettu toivottamaan hyvää päivänjatkoa.