Isovanhemmat eivät välitä nähdä lapsenlastaan

Vierailija kirjoitti:

Karu tosiasia on, että ei kaikkia kiinnosta. Elä tosiaan omaa elämääsi perheesi kanssa, kuten joku totesi. Heillä koittaa muutamankymmenen vuoden sisällä itsellään aika, että olisi hienoa, että sinä ja lapsesi kävisitte kylässä ja auttamassa. Sitten voi "antaa samalla kauhalla", eli antaa heidän elää omaa elämäänsä jossain hoivakodissa ihan itsekseen (ja palkattujen hoitajien tukemana). Tämmöiseksi tämä on näköjään mennyt. Olin itse lapset saatuani aika höntti, kun luulin, että sukulaiset olisivat innoissaan ja rakastaisivat (siis oikeasti, ei vain teoriassa ja puheen tasolla). Aika vaisua oli meininki. Pitää muistaa, että sodanjälkeiset + 10 vuotta siitä eteenpäin eli aivan eri maailmassa kuin me ja jäivät emotionaalisiksi lapsiksi monet. 

Olet tuo sama joka jatkuvasti pidät meteliä 40-luvulla syntyneiden huonoudesta.

Mutta 90 % keskustelijoista näissä keskusteluissa valittaa kun etenkin anoppi ( toisen vanhemman äiti) käy liian tiheästi, soittelee liikaa, osa omasta äidistäänkin.

Olkaa nuoret onnellisia kun vanhempanne eivät sotkeudu elömäänne ja kunnioittavat sen itselleen vieraamman vävyn/miniän kotirauhaa kanssanne.

Omia vanhempiaan ei voi valita. Niillä mennään mitä on. Jos eivät halua tavata, niin ette tapaa. Isovanhemmat eivät ole mikään välttämättömyys.

Voi jokainen myös miettiä sen puolisonsa asennetta vanhempiensa vieraillessa. Jos ne on puolisolle selvästi vastenmielisiä ja hän sen osoittaa ei kyllä viisaat isovanhemmat tuppaudu riidan aiheeksi.

Hih, ehkä meitä on sitten useampia, jotka pitävät meteliä tuosta sukupolvesta... Enkä ole Katriina Järvinen. Olen tosiaan aikaisemmin kirjoittanut yhteen toiseenkin ketjuun, mutta en sen useammin.

Se mitä ei ole niin lapsi ei edes osaa kaivata. Se vaivaa vaan eniten vanhempia. Jos on joskus ollut niin kaipuu on pahempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Trolli

Miten niin? Miksi tämä olisi jotain mikä provosoi sinua?

Kukaan ei enää käytä lapsesta sanaa mukula.

Tämä. Milloin sinä ap olet syntynyt? 60-luvulla? Tai no, mun äiti on syntynyt -52 ja käyttää sanaa mukula lapsenlapsistaan.

Täh? Olen 80-luvun lopulla syntynyt. En tiedä, missä tynnyrissä te elätte, mutta mukula on käsittääkseni edelleen ihan normaalia puhekieltä vähintään koko Etelä-Suomessa. Ettekö tosiaan mitään muuta keksineet, mihin takertua? -ap

Tuota, sen sukupolven ongelmat eivät välttämättä liity etäisyyteen (ja tunnekylmyyteen),  vaan nimenomaan voivat näkyä tuollaisena rajattomana liikatuppautumisena. Ei ymmärretä sitä, että ei omisteta omia aikuisia lapsia. Kun palautetta yritetään antaa, se ei oikein mene perille, kun ei ole rakenteita ymmärtää. (karrikoidusti toki!)

Mukula on ihan tuttu sana minullekin. 

Lapsi kiljuu ja kirkuu? Riehuu ja kuolaa..? Ei vielä muista tai ymmärrä. Kaikki eivät muista lapsena näkemiään sukulaisia, jos on kovin pieni. Äiti ja isä riittää toistaiseksi. Ehkä välimatka on liian pitkä vanhemmille ihmisille.

Ei kai siellä perheissä roikkua pidä. Aivan varmasti kuitenkin jokainen lapsiperhe tarvitsee tukea. Tämä on iso iso ongelma tämän hetken Suomessa (tuen puute siis), eikä se ainakaan edistä syntyvyyttä. 

Harvalla 40-luvulla syntyneellä on enää parivuotiaita lapsenlapsia. Kyllä ne on jo lapsenlapsenlapsia.

Siksi tuntuu oudolta jos 50 v ottaa kantaa pienen lapsen äitinä omissa katkeruuksissaan rypien vaikka on jo isoäiti-iässä.

Kyllä lasten aikuisuutta pitää kunnioittaa. Lapsi ei ole enää minun lapseni ja hänen puolisonsa ei etenkään ole lapseni.

He ovat lapsineen nyt perhe, aikuisia.

ehkä sinun vuoro tehdä jotain vanhempiesi eteen

Vierailija kirjoitti:

ehkä sinun vuoro tehdä jotain vanhempiesi eteen

Lapset eivät ole kiitollisuudenvelassa vanhemmilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ehkä sinun vuoro tehdä jotain vanhempiesi eteen

Lapset eivät ole kiitollisuudenvelassa vanhemmilleen.

Eivät. He ovat vaatijoita loppuun asti. Ei saa vanhuksetkaan kiitosta vaikka kuuskymppiset lapsensa heiltä vielä vaativat, jos ei muuta niin rahaa eläkepäivinä.

Kiitollisuus ja sana kiitos on vanhanaikaista.

Kenties isovanhemmat yksinkertaisesti väsyvät lapsen kanssa touhuillessa.  Ikä alkaa painaa.  

Ja niin kuin aiemmin joku kirjoitti, että lapsi juoksee, sotkee ja meluaa.  Koko ajan on oltava valppaana,

ettei tapahdu vahinkoa lapselle tai tavaroille.

Ehkä isovanhemmilla on sovittuja menoja juuri aiotulle vierailupäivälle.

Itselläni ei ole omia lapsia ja olen eläkeiässä.  Kun sukulaislapsiperhe  vierailee ja ovat yökylässä,

olen jo yhden vuorokauden jälkeen väsynyt siihen menoon ja meininkiin.  Eräs lapsen äiti totesi, ettei

minun kotini ole lapsiystävällinen.  Vastasin, niin, ei olekaan, kun meillä ei asu lapsia!