Kannattaako reilusti yli 40v alkaa lukemaan oikeustiedettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päälle nelikymppisen eläkeikä on 68 vuotta ja tulee tuosta vielä nousemaan, eli hyvin ehtii tekemään parikin maisterin tutkintoa vielä.

Mikä järki tehdä tutkintoja, jos ei kuitenkaan saa töitä? Ap:n tavoitehan on työllistyä eikä vain huvin vuoksi opiskella. Ja kylmä fakta on, että noin 50v alalle vastavalmistunut ei todellakaan ole kysyttyvä valuuttaa työelämässä, vaikka mammat kuinka lupailevat, että töitä löytyy. Oikeassa elämässä se, että työuraa on vielä jäljellä, ei tarkoita, että työllistyminen on helppoa. Päinvastoin. Mitä enemmän ikää, sitä vaikeampi on työllistyä vastavalmistuneena ilman ko. alan kokemusta. Kauppahommilla ei juristin töissä tee yhtään mitään. 

Silloin pitää opiskella nimenomaan mahdollisimman hyvin työllistävä tutkinto

Kaikki juristit jotka tiedän/tunnen on sellaisissa töissä joihin en itse haluaisi. Pankeissa kuivia raportteja laatimassa, verotushommissa, yritysjuridiikassa, haippikonsultteina jne. Yhden tiedän joka hetken yritti rikospuolella, mutta meni pupu pöksyyn asiakaskunnan takia eikä eteneminen näyttänyt olevan riittävän nopeaa. Hänkin siirtyi elinkeinoelämän kumileimasimeksi ja näyttää aina kärsivältä.

Itse kun alaa mietin, kiin kuvittelin itseni jonain ihmisoikeusjuristina tärkeissä kansainvälisissä tapaamisissä, mutta todellisuus 99%:lle on tylsä ja päättymätön raporttiviidakko. Tietysti jos sellainen kiinnostaa, niin sitten mene ihmeessä!

https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000010057654.html

Parhaillaan Niina (49-v.) tekee vuoden mittaista tuomioistuinharjoittelua, jonka jälkeen voi työskennellä esimerkiksi käräjätuomarina.

Vierailija kirjoitti:

https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000010057654.html

Parhaillaan Niina (49-v.) tekee vuoden mittaista tuomioistuinharjoittelua, jonka jälkeen voi työskennellä esimerkiksi käräjätuomarina.

Ymmärrätkö lakipuolen tutkinnoista yhtään mitään? Tuota ennen on voinut työskennellä jo vuosikymmeniä asianajajana. Kaikki eivät tee tuomioistuinharjoittelua. 

Ruokakaupan kassalle pääsee ilman kaupallisen alan koulutustakin. 

Mutta itse kysymykseen: pikikseen voi hakea missä iässä vaan

Minä olen kohta kuuskymppinen ja aion hakea ensi kevään haussa oikikseen. Jos olisin nelikymppinen käyttäisin vuoden tai kaksi pänttäämällä lukion fyssna & kemman ja hakisin lääkikseen. Aina on oikea aika opiskella, toiset "löytää" oman mielenkiinnon kohteen vasta kypsyttyään ihmisenä. Tai elämä vie niin ettei ole mahdollista tehdä mitä haluaisi aiemmin.

Olen itse opiskellut yliostossa ja amkissa sekä nuorena että varttuneempana. Aina on ollut kaiken ikäisiä porukassa ja kaikki mahtuu mukaan. Rohkeasti hakemaan vaan! Tosiaan avoimessa kantsii suoritella kursseja, saa väähn tuntumaa alaan ja opiskeluun. Lisäksi suoritetut kurssit nepeuttaa opintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lähtisi enää tuon ikäisenä. OTM

Minkä ikäisenä valmistuit ja minkä ikäinen olet nyt? Haen sitä, millaisen kokemuksen perusteella et suosittele alallesi tuloa työikänsä puolivälissä oleville.

Entinen työkaveri pääsi oikikseen heti 18v täytettyään. Hyppäsi lukiossa vuoden yli. Opiskeli ennätystahtia kunnes eteneminen tyssäsi siihen, kun ei saanut pakollista harjoittelupaikkaa tms. Oli liian nuori ja kokematon XD Tästä on jotain 30v aikaa. 

Ap, aina on ankeuttajia ja muiden unelmien torppaajia. Varmasti on ammatteja joihin ei kannata enää nuoruusvuosien jälkeen lähteä kuten raskaat fyysiset työt. Kaikki muu on opittavissa missä iässä tahansa. Hae ihmeessä jos ala kiinnostaa. 

Oikis antaa hyvä peruskoulutuksen kaikkeen sinänsä se ei valmista mihinkään, vaan ammattitaito karttuu työssä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä luulet, harmittaako sua viiden vuoden päästä jos olet lukenut juristiksi? Niinpä.

Minä opiskelin erään tutkinnon yli kolmikymppisenä ja se oli elämäni suurin virhe. Töitäkään en saanut. 

Vierailija kirjoitti:

Ruokakaupan kassalle pääsee ilman kaupallisen alan koulutustakin. 

Mutta itse kysymykseen: pikikseen voi hakea missä iässä vaan

Ruokakaupan kassalle on hirveästi hakijoita. 

Tätini aloitti oikeustieteen opinnot 4-kymppisenä (alla kauppakoulu) ja toimi lopulta tuomarina. Itse aloitin opiskelemaan psykaa jäätyäni työttömäksi 6-kymppisenä ihan mielenkiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kurssilla yliopistossa 60v, joka luki oikeustiedettä. Oli nuoruuden haave. Ei se ikää katso.

 

Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä useammin minusta tuntuu sille, että on kärjistäen kahdenlasiia ihmisiä. on heitä, jotka ainakin miettivät ja harkistevat, mitä vosivat tehdä. Monet heistä myös pyrkivät tekemään ja yrittävät tehdä jotain mennäkseen eteenpäin. Tai pysyäkseen edes siinä ademassa, missä ovat, eivätkä putoaisi vauhdista.

Sitten on toien joukko. josta tulee tosinaan mieleen, että mitä he oikein tekevät. Miten joku pystyy olemaan toimeentulotuen tuen varassa vuosia käymättä töissä tai hakeutumatta minkäänlaiseen opisleuun ja tai yrittämättä oikein mitään muutakaan, joka vaatisi edes vähän viitseiläisyyttä ja vaivannäköä.

Myönnäm että nämä olivat kärjistyksiä . Mutta jos nyt katson vaikka yliopistolla kohtaami

Tämä on ihan totta tilastollisestikin. Koulutus ja tutkinnot kasaantuu. Tietenkin hienoa, että haluaa kehittää itseään, mutta tiedän että jotkut ovat opiskelleet lääkiksen ja oikiksen ja vielä senkin jälkeen pitää päästä suorittamaan lisää tutkintoja. Silloin tulee väistämättä mieleen, että se on oikeasti pois joltain muulta opiskelijalta, joka ei ole saanut sitä ensimmäistäkään tutkintoa.

Enkä tarkoita sitä, että alan vaihtaminen olisi väärin, mutta tutkintojen suorittaminen ihan vain harrastuksena tai jonkinlaisesta näyttämisenhalusta menee överiksi. Ap:lle: mene ja hae ihmeessä! Myös elämänkokemus ja muun alan työkokemus ja osaaminen on arvokasta valmistuneelle juristille.