Lue keskustelun säännöt.
Mokasin pahasti. En tunnistanut veljeni vaimoa jonka olen nähnyt jo 20 vuotta kerran kuukaudessa.
29.08.2023 |
Hänellä oli värjätyt hiukset ja kampaus eritavalla.
Istuimme kylässä ja katselin häntä oudosti.
Ihmettelin, että kuka tuo on.
Kysyin sitten veljeltä, että missä vaimosi on?
Kumpakin menivät hämilleen, että tässähän se on.
Änkytin sitten, että nii ii nkö...
Katselin vielä häntä ja sitten aloin nähdä tutu piirteet.
Tämä tapahtui merkkipäivä kahveilla eilen.
Olen muutenkin pelännyt, että tuttavani epäilevät, että minulla on varhainen dementtia, koska olen viime aikoina ollut hajamielinen.
Ikää on 56v.
Kyllä hävetti.
Kommentit (25)
En usko sanaakaan.
Jos joka kuukausi tuota henkilöä olet nähnyt 20 vuoden ajan, olisit tunnistanut pelkästä äänestä, olemuksesta ja liikkumisesta, vaikka olisi ollut peruukki päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korjasin tilanteen nauramalla ja sanoin, että niinhän se onkin. Kyllähän minä sen näin.
Oikeasti olin vielä lähtiessäkin epävarma.
Varmastin vielä ovella, että ette kai ole tuorepari.
Ajattelin, että vaimo on vaihtunut.
T. Ap
Sattuuhan sitä, sanoitko, että olet niin kaunistunut, etten meinannut tuntea.
Mulla taas on aina ollut huono nimimuisti, ja kun ikää tulee, niin koko ajan huononee. Harmittaa kyllä.
Hahmottamisen haastehan tuo on, ei muistin. Menisin silti lääkärille.
Tota sulla on se häiriö jossa ihminen ei tunnista kasvoja. En muista nimeä. Ota selvää. Et varmaan tunnista muitakaan kasvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähetin vielä viestin ja kysyin, että kauanko olette olleet naimisissa niin veli vastasi, että olemme olleet avoliitossa 20 vuotta, oli edellisen vaimon kanssa naimisissa.
Kyllä mä häpeen tätä hajamielisyyttä.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
En usko sanaakaan.
Jos joka kuukausi tuota henkilöä olet nähnyt 20 vuoden ajan, olisit tunnistanut pelkästä äänestä, olemuksesta ja liikkumisesta, vaikka olisi ollut peruukki päässä.
..paitsi jos se kasetti on oikeasti lahoamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilaa, jossa ihminen ei tunnista kasvoja, tunnetaan nimellä kasvotunnistuksen häiriö tai prosopagnosia. Tämä on neurologinen häiriö, joka vaikuttaa yksilön kykyyn tunnistaa ja muistaa kasvoja. Joissain tapauksissa tämä voi johtaa vaikeuksiin tunnistaa tuttuja ihmisiä, kuten perheenjäseniä tai ystäviä.
Kasvotunnistuksen häiriöt voivat johtua erilaisista tekijöistä, kuten aivovammoista, synnynnäisistä tai kehittyvistä aivojen poikkeavuuksista tai neurologisista sairauksista. Tarkemmat tiedot ja diagnoosin voi antaa ainoastaan lääkäri tai neurologi.
Vierailija kirjoitti:
Tota sulla on se häiriö jossa ihminen ei tunnista kasvoja. En muista nimeä. Ota selvää. Et varmaan tunnista muitakaan kasvoista.
Eiköhän se häiriö olisi tullut esiin jo sen 20 vuoden aikana ja kaikkien muidenkin kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko sanaakaan.
Jos joka kuukausi tuota henkilöä olet nähnyt 20 vuoden ajan, olisit tunnistanut pelkästä äänestä, olemuksesta ja liikkumisesta, vaikka olisi ollut peruukki päässä.
Kannattaa uskoa. Minä jäin nuorena auton alle , ei sattunut onneksi pahasti. Lähdin onnettomuuden jälkeen kävelemään , kuulin kyllä kun kuski huusi jotain. Myöhemmin paljastui että olin jäänyt tätini miesystävän auton jyräämäksi. Miesystävää olin nähnyt tyyliin kymmenen vuoden ajan. Taitaa olla kasvosokeus meikällä : D
Mutta ei tämä mistään muistihäiriöstä voi johtua.
Työkaverinikin pitävät minua ihan skarppina.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset on tosiaan sellaisia että vaikuttavat erinäköisiltä eri tilanteissa. Sietää vähän varoa niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tota sulla on se häiriö jossa ihminen ei tunnista kasvoja. En muista nimeä. Ota selvää. Et varmaan tunnista muitakaan kasvoista.
Eiköhän se häiriö olisi tullut esiin jo sen 20 vuoden aikana ja kaikkien muidenkin kanssa?
Mun tutulla ainakin on sellainen
Ehkä AP ei muista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tota sulla on se häiriö jossa ihminen ei tunnista kasvoja. En muista nimeä. Ota selvää. Et varmaan tunnista muitakaan kasvoista.
Ja miksi tällainen häiriö yhtäkkiä puhkeaisi tilanteessa, jossa on nähnyt 20 vuoden ajan joka kuukausi samaa henkilöä?
Eli ei todellakaan ole tuo kasvojen tunnistamishäiriö tässä kohtaa kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta ei tämä mistään muistihäiriöstä voi johtua.
Työkaverinikin pitävät minua ihan skarppina.
T. Ap
Mutta ethän sinä ole töissä. Mitä sä ap sekoilet.
Olet sairaseläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta ei tämä mistään muistihäiriöstä voi johtua.
Työkaverinikin pitävät minua ihan skarppina.
T. ApMutta ethän sinä ole töissä. Mitä sä ap sekoilet.
Olet sairaseläkkeellä.
Ai sinä.
No totta niin olen. Olet aivan oikeassa. Tarkoitin, että jos olisin töissä niin työkaverinikin varmasti pitäisivät minua skarppina.
T. Ap
Kuvittele, että kävelytät koiraa ja törmäät parhaaseen ystävääsi. Et kuitenkaan tervehdi häntä, sillä et tiedä kuka hän on. Ajattele, että toivotat lapsillesi hyvää yötä, mutta et tunnista heidän kasvojaan. Tai menet töihin ja työtoverisi ovat sinulle täysin tuntemattomia.
Prosopagnosia tekee päivistä monimutkaisia. Itse asiassa, useimmiten tästä sairaudesta kärsivät ihmiset eivät ole edes tietoisia ongelmastaan.
Siksi prosopagnosiasta kärsivän ihmisen läheinen saattaa tuntea itsensä satutetuksi. He ovat jakaneet yhdessä paljon kokemuksia, eikä toinen edes tunnista häntä. Itse asiassa, myös Brad Pitt on puhunut aiheesta paljon. Hän on muun muassa todennut läheistensä pitävän häntä itsekeskeisenä ja ylimielisenä sairaudesta johtuvien ongelmiensa vuoksi.
Vaikka aivojen kasvoja prosessoivat aivojen alueet ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa muistin hermoverkkojen kanssa, kyse ei ole muistin ongelmasta. Puhumme pikemminkin sairaudesta, joka liittyy erityisesti kasvoihin.
https://mielenihmeet.fi/prosopagnosia-naen-ja-tunnen-sinut-mutta-en-tun…
Vierailija kirjoitti:
En usko sanaakaan.
Jos joka kuukausi tuota henkilöä olet nähnyt 20 vuoden ajan, olisit tunnistanut pelkästä äänestä, olemuksesta ja liikkumisesta, vaikka olisi ollut peruukki päässä.
Odotin lentokentällä poikaa ja hänen vaimoaan. Edessä olevat autot peittivät ihmiset muuten, mutta näin keskivartalot ikkunoiden läpi. Poikani tunnistin siitä, että hän muistutti niin paljon isäänsä ja isästäkin olen eronnut neljännesvuosisata sitten. Ei uskoisi kuinka pieni asia riittää tunnistamiseen.
Ehkpä kannattaisi käydä muistitestissä