Mies haaveilee omakotitalosta, mutta minä vastustan ajatusta

Meillä on peruna edelliseltä omistajalta kivi piha. Sekin yllättäen vaatii hoitoa, että pysyy kivenä jos ei halua myrkyttää, niin nyppiä tai polttaa. Välillä pitää puhaltaa naapureiden puiden lehdet etc.

Lumityöt, rännien puhdistukset, talon & aitojen etc huoltotyöt ovat. Terassit ja kalusteet vaativat huoltoa.

Summa summarum. Jotakin hommaa on, vaikka pihatyöt on minimoitu.

Mies haluaa vaan oman miesluolan, ei tuossa muusta ole kyse.

Mutta mitä sä tuollaisella miehellä oikein teet?

Sairastan reumaa, johon lääkkeet eivät täysin pure. En pysty aina edes laittamaan ruokaa, vaan välillä mennään valmisruoilla sen vuoksi. Eikä pihatyöt luonnistu. Asutaan vuokralla ja suunnitelmissa oli ennen sairastumistani ostaa omakotitalo melko isolla pihalla. Tällä hetkellä en uskalla haaveillakaan muutosta, kun jopa perunoiden kuoriminen tai oven avaaminen tuottaa välillä hankaluuksia. Mies siis ei ole mitenkään oma-aloitteinen kotitöiden suhteen eli minulla olisi joka tapauksessa isompi vastuu kodista. Siksi en haaveile muutosta, kun en itse välttämättä kykenisi huolehtimaan kaikesta kuten terveet kykenevät.

Asuu omakotitalossa, ei tee pihatöitä, istuu kellarissa pelaamassa. Kuulostaa minulta 8-vuotiaana. :D Iso varoitusmerkki tuo että haluaa sinun ja lapsen tavoittamattomiin. Kunnon mieslapsi kun kuvittelee että voi vetäytyä perheestä pelailemaan kuin joku teini, ja että hänen mielitekonsa vuoksi kaikkien pitää muuttaa työlääseen omakotitaloon. Eri asia jos haluaisi okt:n päästäkseen laittamaan, nikkaroimaan ja halkoja hakkaamaan, mutta pelaamaan?? Ei jösses.

Mietipä tosissaan ja kysy mieheltäkin, mitä sinä sitten saisit omakotitalossa asumisesta irti? Saisitko sinäkin omaa aikaa ja tilaa harrastaa niin että mies hoitaa taloa ja lasta sillä aikaa? Vai saisitko vain isomman työleirin ja miesluolaan linnoittautuvan puolison.

Meillä ei ole mitään terveydellisiä esteitä omakotitaloon muuttamisessa, ainoastaan molempien mieltymykset. Ratkaistiin asia niin, että hankittiin ympäri vuoden asuttava kesämökki. Mies puuhailee siellä mielikseen ja minä voin jäädä kotiin, jos en halua lähteä viikonloppuisin ja lomilla mökille.

Hyi helvetti jos joutuisi asumaan jossain rivarissa tai betonikuutossa. Ei omakotitalossa mitään ylenpalttisesti työtä ole. En itsekään jaksa usein nurmikkoa leikata. Ei sekään ajettavalla leikkurilla iso juttu ole. Varsinkin näin itse huoltomiehenä olen tullut siihen tulokseen, että varsinkin kerrostalo on vihoviimeinen asumismuoto. Ymmärrän Ap:n miehen unelmaa. Itselleni vastenmielisin asia noissa kommuuniasunnoissa on se, että jollain ulkopuolisilla on avain sun kämppään. Muutenkin asutaan kuin toukat koteloissa.

"Mies on jo nyt paljon koneella (kone on makuuhuoneessamme). Jos miehellä olisi joku erillinen kellari tai piharakennus, niin emme lapsen kanssa näkisi miestä koskaan, kun hän olisi aina koneella. Mies toivoo tuollaista erillistä tilaa siksi, että saisi olla 100 % rauhassa. Nyt miestä häiritsee, kun pieni lapsi tulee keskeyttämään tai minä huikkaan viereistä huoneesta miehelle jonkun asian. Erillisessä tilassa olemalla tuota huikkaamismahdollisuutta ei olisi."

Anteeksi nyt vaan, mutta mikä tuota miestä vaivaa? Haluaisi itselleen jonkun miesluolan, johon ei vaimo eikä lapsi saa tulla häiritsemään? Istuisi sitten kaikki illat tuolla luolassaan, sinä joutuisit hoitamaan lapsen ja olemaan illat yksin kotona (koska ei sitä lasta voi tyhjään kotiin jättää). Isoin keskustelun paikka minusta on tuo, että mies haluaa vain olla koneella perheen kanssa olemisen sijaan.

Vähän samanlaista tausta mulla ja miehelläni. Mä kasvoin kodissa, jossa kumpikin vanhemmista tekee ahkerasti kotitöitä, varsinkin isäni. Isäni on se, joka huolehtii omakotitalon nurmikonleikkuut, lumityöt ja lehtien haravoinnit. Vanhempieni talon piha ei ole mikään rönsyilevä puutarha, vaan siististi pidetty omakotitalo, jonka pihalla on muutamat pensaat, pari puuta, muutamat kukat ja pensasaita kiertää pihaa. Tuossakin on jo paljon työtä. Miehen vanhemmat asuvat paritalossa, jossa on todella pieni takapiha. Silti tuolla takapihalla nurmikko rehottaa ja rikkaruohot kasvaa joka paikassa, kun niistä ei jakseta huolehtia. Tuo piha on niin pieni, että siinä ei iso homma ole, jos nyppii rikkaruohot tai leikkaa nurmet.

Arvata saattaa, että mieheni on kotitöissä ahkeruudeltaan vanhempiensa luokkaa. En näe mitään syytä, miksi muuttaisimme nykyisestä kodista omakotitaloon. Minä olisin se, joka joutuisi huolehtimaan pihatyöt. En ole koskaan ollut viherpeukalo, enkä ole innostunut puutarhassa istuskelusta. Mies aina välillä puhuu omakotitalon ostosta, mutta sanon aina etten halua. Meillä tosin jopa miehen vanhemmat aina säännöllisesti ehdottavat, että meidän kannattaisi ostaa omakotitalo vuokralla asumisen sijaan. En käsitä, miksi appivanhemmat puhuvat tuollaista, kun ei heitäkään kiinnosta pihastaan huolehtiminen.

Lisää kokemuksia?