Onko se geeneissä, että ei jää alkoholiin (fyysisesti) riippuvaiseksi, vaan voi lopettaa milloin huvittaa?
Minä join naiseksi ja kokoisekseni aivan järjettömiä määriä alkoholia vuoden ajan. Join siis aivan päivittäin, joskus kymmenen ja joskus 24 keskikaljaa päivässä. Aamusta iltaan.
Aloin juoda, koska kohtasin kriisin elämässäni, eikä vaan huvittanut lopettaa. Minulla ei ollut oikeastaan mitään velvollisuuksia, joten joinpahan vaan.
Kaksi viikkoa sitten kyselin täälläkin, että uskaltaako lopettaa itsenäisesti. Pelkäsin siis kroppani puolesta (ja vähän pääkopankin, olen kuullut kamalia juttuja deliriumista siinäkin mielessä). Olin juonut niin kauan ja niin runsaasti, että pelkäsin kehoni pettävän, jos lopetan.
No niin vain kaikista lääkäriinmenoneuvoista huolimatta lopetin. Aivan seinään ja itsenäisesti.
Minulle ei tullut yhtään minkäänlaisia oireita. Ei henkisiä eikä fyysisiä. Olen päin vastoin elämäni kunnossa, olin ensimmäisestä raittiista päivästä lähtien.
Mihin tämä ikään kuin lääketieteellisesti perustuu? Muilla samankaltaisia kokemuksia?
Kommentit (36)
Tuo on se, "cold turkey vs. tapering" eli lopettaako kerralla vai pikkuhiljaa.
Itse en pysty lopettaa röökiä kerralla, tulee niin hirveet viekkarit; pikkuhiljaa tässä nyt sitten.
Kunnioitan kyllä niitä/teitä, jotka pystyy "minkä mies päättää, niin se pitää".
Niin ne viekkarit: pumppu hakkaa ihan miten sattuu, päivät meni ok töissä, pari yötä sitä kestin, sit alkoi olemaan jo univelkaa niin paljon, et poltin 3-4 päivässä. Siitä se taas alkoi. :(
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan että joit kertomasi perusteella keskimäärin 17 kaljaa päivässä. Yksi kalja maksaa euron. Joit siis yli 500 euroa kuukaudessa, millä sä rahoitit juomises jos et käynyt töissä?
Tingin aivan kaikesta muusta, ja kajosin myös tarvittaessa säästöihin. Kyllä juomiseen aina löytyy rahaa, sen opin vuoden putken aikana.
Kaikille suurkiitokset vastauksista ja kokemuksista. Geenit tosiaan siis, ja perimä.
Ap
Vieroitusoireiden kesto ja vaikeus ovat todella yksilöllisiä. Tunnen itsekin ihmisen jolle ei tule juomisesta minkäänlaista krapulaa ja isänsä on kuulemma samanlainen. Myös se on yksilöllistä miten suuren dopamiininousun jostakin aineesta kuten alkoholista saa.
Minäkään en nuorena koskaan kärsinyt krapulasta, tuntui että voi juoda niin paljon kuin huvittaa. Mutta keski-iän ylitettyä tuli takapotku, nyt krapulat kestää ja kestää, kävelyvaikeuksia, puhumisvaikeuksia, harhanäkyjä. Arvaatte varmaan, että kierrän Alkot nykyään kaukaa.
Geenit vaikuttavat kyllä. Riippuu siitä miten välittäjäaineet toimivat. Toisilla tosiaankin erilaiset päihteet aiheuttavat suuremman hyvänolontunteen kuin toisilla ja jäävät helposti koukkuun. Toki persoonallisuuden rakenne vaikuttaa ja elämässä tapahtuneet asiat. Itsekin olen nuorempana juonut alkoholia reippaastikin, mutta koukussa en ole koskaan ollut kun pystyin aina lopettamaan juomisen tasan silloin kun halusin. Nyt en ole juonut vuosiin kun ei kiinnosta. Sama tupakan kanssa. Koskaan en jäänyt koukkuun, vaikka välillä poltin askin päivässä. Sitten saatoin vain lopettaa ja olla polttamatta kauan kunnes poltin taas vähän huvin vuoksi (typerää) ja lopetin taas. En ole tupakkaakaan polttanut vuosiin kun ei sekään kiinnosta enää yhtään.
Aika pitkälti tuntuu olevan geeneistä kiinni.
Itse uskon, että geenit vaikuttavat, omien kokemusten takia. Oma vanhempani on alkoholisti.
Itse addiktoidun todella helposti erilaisiin asioihin. Olen ollut elämäni aikana koukussa mm. tupakkaan, alkoholiin, sokeriin, shoppailuun, erilaisiin peleihin, eläinten hankkimiseen (tiedostin tämän hyvin nopeasti ja hoidin eläimet hyvin loppuun asti, enkä hankkinut lisää vaikka kuinka halusin), verkkokaupoista tilailuun ja vaikka mihin.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en nuorena koskaan kärsinyt krapulasta, tuntui että voi juoda niin paljon kuin huvittaa. Mutta keski-iän ylitettyä tuli takapotku, nyt krapulat kestää ja kestää, kävelyvaikeuksia, puhumisvaikeuksia, harhanäkyjä. Arvaatte varmaan, että kierrän Alkot nykyään kaukaa.
Mulle ei tule näin keski-ikäisenäkään mitään krapuloita tms. sivuvaikutuksia. Sitä olen miettinyt joskus, että mitä jotkut ihmiset saa lääkkeistä. Olen joutunut syömään pariin otteeseen huumeeksi luokiteltavia lääkkeitä ja niiden teho on ollut +-0. Ehkä joku saa paremmat kiksit lääkkeistä kuin viinasta.
Lopetin tupakanpolto niin, että vain päätin olla polttamatta. Röyhyttelin yhden tai kaksi askia päivässä. Alkoholin kanssa on sama juttu. Ei tule hyvä olo, jos ryyppää viikonkin putkeen. Kesällä tuli juotua liikaa valkkaria ja nyt pelkäästään sen haju etoo. Olutkin alkaa tökkimään. Eka maistuu hyvältä, mutta kolmas on jo liikaa.
Lääkärit sanovat, että mikään alkoholijuoma ei aiheuta sen enempää krapulaa kuin toinenkaan. Oma kokemus on, että viskiin ja punaviiniin ei parane koskea. Seurauksena on vähintäänkin karsea päänsärky.
Vierailija kirjoitti:
Lopetin tupakanpolto niin, että vain päätin olla polttamatta. Röyhyttelin yhden tai kaksi askia päivässä. Alkoholin kanssa on sama juttu. Ei tule hyvä olo, jos ryyppää viikonkin putkeen. Kesällä tuli juotua liikaa valkkaria ja nyt pelkäästään sen haju etoo. Olutkin alkaa tökkimään. Eka maistuu hyvältä, mutta kolmas on jo liikaa.
Lääkärit sanovat, että mikään alkoholijuoma ei aiheuta sen enempää krapulaa kuin toinenkaan. Oma kokemus on, että viskiin ja punaviiniin ei parane koskea. Seurauksena on vähintäänkin karsea päänsärky.
Punaviinissa ja viskissä on paljon tanniinia mikä tekee monelle pahan päänsäryn.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki tule riippuvaisiksi. Voin juoda myös mielettömiä määriä, lopettaa kuin seinään ja olla vaikka kuinka kauan ilman. Arkisin en ota koskaan pisaraakaan, koska en halua vaarantaa työtäni.
Lähisuvussani on tuolla tavalla käyttäytyviä alkoholisteja.
Arkisin eivät juo lainkaan koska eivät halua riskeerata työtään, mutta viikonloppuisin ja lomien aikana juovat todella paljon. Sen verran voivat lomilla pitää taukoa, että pystyvät käymään jossain reissussa omallakin autolla. Mutta viinat ovat mukana ja mielessä. Niitä juodaan silloin kun sille löytyy sopiva hetki.
He hallitsevat tilannetta niin paljon, että eivät pidä itseään alkoholisteina. Eivät ennenkuin jäävät eläkkeelle, jolloin juomisesta tulee jokapäiväistä, tai lomalla kun huomaavat, ettei silloin kestäkään selvinpäin olemista.
Joillakin toki sellainen juomistyyli on vain osa nuoruutta ja nuoruuden kokeiluja eikä mitään alkoholismia. Heillä se yleensä jää pois ennen keski-ikää. Monella perheen perustamisen myötä.
Mulle ei juominen ole koskaan ollut ongelma. Isä ei ole koskaan juonut, kuin satunnaisesti. On varmaan geeneissä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en nuorena koskaan kärsinyt krapulasta, tuntui että voi juoda niin paljon kuin huvittaa. Mutta keski-iän ylitettyä tuli takapotku, nyt krapulat kestää ja kestää, kävelyvaikeuksia, puhumisvaikeuksia, harhanäkyjä. Arvaatte varmaan, että kierrän Alkot nykyään kaukaa.
Minäkään en nuorena kärsinyt koskaan krapulasta. Se johtui lähinnä huonosta viinapäästä. Juovuin niin helposti ettei niin pienistä määristä voi tulla krapulaa. Kaverit nauroivat aina, että "sulla on halvat humalat".
Sitten kun sain lapsia, lopetin alkoholin käyttämisen kokonaan. Ei vaan enää kiinnostanut. Nyt lapset ovat jo aikuisia, eikä ole tullut sellaista oloa että haluaisin aloittaa uudestaan.
Alkoholisti kuivilla kirjoitti:
Alkoholismi on geeneissä. Jos ei ole sopivaa monigeenistä perimää, ei voi tulla alkoholistiksi, vaikka kuinka joisi. Yhteiskunnassa, jossa käytetään alkoholia, ei voi välttyä tällöin tulemasta ilmiasuiseksi alkoholistiksi. Alkoholistin vieroitusoireet ovat rankat, suurkuluttajan lievät.
Väittäisin kyllä että ahkeralla juomisella kenestä hyvänsä tulee alkoholisti. Geeniperimä kyllä vaikuttaa siihen kuinka helposti mutta joka ikisestä kyllä alkoholistin pystyy saamaan.
Henkisestä selkärangastahan tuossa vain on kyse. Joillakin sitä on, toisilla ei. Ap:llä on.
Mulla aiheutti bentsot alkoholin himoa, kun lopetin pamit niin viinan himokin loppui. ex sekakäyttäjä