Onko se geeneissä, että ei jää alkoholiin (fyysisesti) riippuvaiseksi, vaan voi lopettaa milloin huvittaa?
Minä join naiseksi ja kokoisekseni aivan järjettömiä määriä alkoholia vuoden ajan. Join siis aivan päivittäin, joskus kymmenen ja joskus 24 keskikaljaa päivässä. Aamusta iltaan.
Aloin juoda, koska kohtasin kriisin elämässäni, eikä vaan huvittanut lopettaa. Minulla ei ollut oikeastaan mitään velvollisuuksia, joten joinpahan vaan.
Kaksi viikkoa sitten kyselin täälläkin, että uskaltaako lopettaa itsenäisesti. Pelkäsin siis kroppani puolesta (ja vähän pääkopankin, olen kuullut kamalia juttuja deliriumista siinäkin mielessä). Olin juonut niin kauan ja niin runsaasti, että pelkäsin kehoni pettävän, jos lopetan.
No niin vain kaikista lääkäriinmenoneuvoista huolimatta lopetin. Aivan seinään ja itsenäisesti.
Minulle ei tullut yhtään minkäänlaisia oireita. Ei henkisiä eikä fyysisiä. Olen päin vastoin elämäni kunnossa, olin ensimmäisestä raittiista päivästä lähtien.
Mihin tämä ikään kuin lääketieteellisesti perustuu? Muilla samankaltaisia kokemuksia?
Kommentit (36)
Kerro nyt sitten millaista elämää elät kun olet elämäsi kunnossa?
Vissiin geenit vaikuttaa. Omassa suvussa on alkoholismia ja taipumusta addiktioihin niin kyllä alkoholin käytön vähentäminen aikanaan oli prosessi. En juonut päivittäin enkä väkeviä, mutta pienempäänkin määrään oli kehittynyt kehossa jonkinlaista addiktiota.
On ihmisiä jotka eivät tule riippuvaiseksi kovin helposti. Mutta lopulta alkoholi kuitenkin voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Kerro nyt sitten millaista elämää elät kun olet elämäsi kunnossa?
Ei elämäni ole (vielä) korjautunut, mutta energiaa ja virtaa minussa on. Pöhötystä on lähtenyt, ja pidän parempaa huolta ruokailusta.
Jaksan paremmin.
Ap
Kyllä se on geeneistä kiinni ihan samoin kuin tupakkaan kiinni jääminen.
Itselläni ei ole riippuvuusgeenejä. Lopetin pikkusikarien polton ilman mitään ongelmia. Samoin lopetin alkoholinkäytön kokonaan toukokuussa 2019 ilman mitään ongelmia.
Kannabista poltan yleensä viikonloppuisin, mutta nyt pidän pientä taukoa ja poltan seuraavaksi perjantaina 15.12.2023.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on geeneistä kiinni ihan samoin kuin tupakkaan kiinni jääminen.
Itselläni ei ole riippuvuusgeenejä. Lopetin pikkusikarien polton ilman mitään ongelmia. Samoin lopetin alkoholinkäytön kokonaan toukokuussa 2019 ilman mitään ongelmia.
Kannabista poltan yleensä viikonloppuisin, mutta nyt pidän pientä taukoa ja poltan seuraavaksi perjantaina 15.12.2023.
Lisään tähän vielä:
1) pikkusikareita polttelin 10 kpl/päivä
2) viinaa join 0,5 litran jallupullon perjantaina
Eli en ollut mikään suurkuluttaja kummassakaan.
Minulle ei ole toistaiseksi syntynyt riippuvuuksia. Olen jättänyt bentsot, unilääkkeet, kahvin, sokerin ja alkoholin, kun "seinään" ilman mitään ongelmia. Luultavasti vuosien käytön jälkeen ainakin alkoholi ja lääkkeet tekisi kuitenkin tehtävänsä.
Valehtelu taitaa olla joillakin vaikea riippuvuus täällä?
Alkoholismi on geeneissä. Jos ei ole sopivaa monigeenistä perimää, ei voi tulla alkoholistiksi, vaikka kuinka joisi. Yhteiskunnassa, jossa käytetään alkoholia, ei voi välttyä tällöin tulemasta ilmiasuiseksi alkoholistiksi. Alkoholistin vieroitusoireet ovat rankat, suurkuluttajan lievät.
Riippuvuusgeenejä on useita ja niitä on rikastuneena erityisesti suomalaisten, inuiittien ja Pohjois-Amerikan intiaanien genomissa.
Tällaista geeniä kantavia on ainakin 10% suomalaisista. 10% suomalaisista juo 90% kaikesta myydystä alkoholista, me muut ei ilmeisesti olla kovin kiinnostuneita juomisesta ylipäätään.
Useita kuukausia kestäneen jatkuvan humalan katkaisemiseen liittyy riski juoppohulluudesta joka on hengenvaarallinen tila.
Riippuvuuden kanssa tällä ei ole tekemistä.
Kyllä, riipouvuuden kehittyminen on paljon geeneistä kiinni.
Samoinhan se on tupakankin kanssa. Itse olin satunnainen polttelija monta vuotta. Välillä saatoin polttaa monta tupakkaa päivässä ja sitten taas saattoi olla pitkä tauko. Ei tuntunut yhtään vaikealta. Jossain kohtaa ihan huomaamatta tauot alkoivat olla pidempiä ja pidempiä ja nyt viime kerrasta on jo pitkä aika.
Eräs kaverini taas tuskaili kauheasti tupakoinnin lopettamisen kanssa. Lopetti ja aloitti taas uudestaan useamman kerran. Nyt on lopetuspäätös pitänyt jo monta vuotta mutta hän on sanonut ettei todellakaan uskaltaisi polttaa yhtäkään tupakkaa koska siitä alkaisi taas heti aktiivinen tupakointi.
Ei kaikki tule riippuvaisiksi. Voin juoda myös mielettömiä määriä, lopettaa kuin seinään ja olla vaikka kuinka kauan ilman. Arkisin en ota koskaan pisaraakaan, koska en halua vaarantaa työtäni.
Sulla varmaan promillet ovat usein kuitenkin käyneet nollassa, vaikka olet päivisin juonut. Itse olin yli puoli vuotta putkeen humalassa. Öisinkin heräsin ottamaan tasoittavaa. Rauhoittavasta lääkityksestä huolimatta sain krampin.
Minä taas ryyppäsin kovasti lähes joka viikonloppu kovasti kun olin 30 vuotias ja sain aina kovan juhlatunnelman. Se juhlatunnelma hävisi yhtä-äkkiä ja siihen loppui joka viikonloppu bilettäminen. Nykyjään sosiaalinen juominen pari-kolme vuodessa kertaa ja pari-kolme kertaa terassilla drinkki kesässä (alkoholi määrät olemattomia kun nyt kun juo, vanhaan tyyliin verrattuna.)
Aivot varmaan tuli alkoholille vastustuskykyiset, niin ei enää juuri mitään saa irti siitä.
Suvussa on paljon muitakin jotka ovat ryyppääneet paljon nuoruudessa ja lopettaneet ilman että olisivat tehneet mitään päätöstä lopettamisesta.
Sanotaan että joit kertomasi perusteella keskimäärin 17 kaljaa päivässä. Yksi kalja maksaa euron. Joit siis yli 500 euroa kuukaudessa, millä sä rahoitit juomises jos et käynyt töissä?
Minä olen sellainen, join nuorena taidepiireissä tosi paljon ja pystyn lopettamaan kuin seinään. Nyt keski-iässä en ikinä käy Alkossa.
Varmaan se on geeneissä.
Minäkään en ole kehittänyt riippuvuutta mihinkään aineisiin. En kahviin, en alkoholiin, en tupakkaan enkä mihinkään lääkkeisiin.
Sairauden takia joudun välillä käyttämään vahvoja kipulääkkeitä, eikä niihinkään ole tullut riippuvuutta. (En puhu nyt mistään panacodista enkä tramalista, vaan vahvemmista särkylääkkeistä.)
Olen tyytyväinen tähän, sillä suvussani on myös alkoholisteja ja olen nähnyt mitä se tekee ihmiselle.
Se on tuurista kiinni millaisen perimän sattuu saamaan. Saman perheen lapsillekin tulee hyvin erilaisia perinnöllisiä ominaisuuksia.
No alkoholismi on sairaus ja monet sairaudet valitettavasti periytyvät.
Mene töihin.