Mitä kaipaat nuoruudestasi?

Pikkuhiljaa väistyvää kauneuttani, musiikkia ja tietenkin williä menoa ja poikiin ihastumista!

Fyysistä terveyttä ja normipainoa. Tukkaa ja kaikkia hampaita.

Psyykkisiä ongelmia oli jo sillon, oli elämäni kamalinta aikaa, mutta ei ollut ruumiillisia vaivoja ja sairauksia ja oli kaikki hampaatkin tallella.

Pystyi kävelemään pitkiä matkoja ja juoksemaankin jos tarvitsi.

Nyt on painoa n.130kg ja sairauksia ja kipuja ja puolet hampaista poissa ja päälaki kaljuuntunut ja näkö huonontunut, tarttee rillejä että näkee lukea jne.

Mutta, sellasta se elämän kiertokulku on, ei sitä nuorena ymmärrä kuinka hyvä ja toimiva se oma keho on.

Vierailija kirjoitti:

25kg kevyempää itseäni.

Laihuutta.

Toivoa ja uskoa siihen, että pääsen toteuttamaan haaveitani tulevaisuudessa.

T: tuntematon

Vierailija kirjoitti:

Pikkuhiljaa väistyvää kauneuttani, musiikkia ja tietenkin williä menoa ja poikiin ihastumista!

Mm. sitä, että vaikkei rahaa juuri ollut, niin ei silti ajatellut olevansa köyhä.

80-lukua.

Pidätyskykyä.

munaa

Sitä kun lapsuuden kesät tuntuivat ikuisuudelta. Ja olivat kuumia.

Nuoruuden idealismia, uskoa omiin kykyihin ja ihmisten hyvyyteen, uskallusta tarttua uusiin asioihin ajatellen että kyllä sen oppii. Ja edesmenneitä sukulaisia.

Nuoruuden kavereita, helppoa ja mutkatonta yhdessäoloa, sitä kun elämä oli vielä yksi suuri mysteeri, jota yhdessä pähkäiltiin ja päivätkin tuntuivat kestävän iäisyyden. Metsässä dokaamista, kotibileitä ja poliisin ratsatuksi tulemista, kapinahenkeä. Suitsukkeita, seksiä ja sitä kun luovuin tuolista ja istuin jumppapallolla huoneessani ja luukutin stereoista milloin mitäkin musiikkia. Kirjoissa tuntui vielä silloin asuvan viisaus. Nykyään kirjailijoita ovat mm. Nanna Karalahti ja Martina Aitolehti.

Terveys, hyvä ulkonäkö. Niitä kahta kaipaan välillä todella paljon.

Oli ihanaa aikaa ilman nettiä, tapailtiin kavereiden kanssa, liikuttiin joka paikassa ja porukassa, oli kyllä hauskaa. Onneksi ei ollut somea silloin, ei typeriä päivityksiä ja selfieitä

Kaipaan sitä tunnetta, että minulla on vielä paljon aikaa, ehdin vaikka mitä jne. Nyt tajuaa, ettei sitä aikaa rajattomasti ole kenelläkään. Kaipaan myös nuoren ihmisen kroppaa ja sen hyvää palautumiskykyä. Huoletonta mielentilaa, kun ei ollut tapahtunut elämässä vielä mitään kamalaa.

Spontaaniutta ja sitä että pienet rahat sai aina riittämään vaikka mihin! Lähti vaan maailmalle ja ajatteli että kaikki hoituu.

Nykyään on keskiluokkainen varmistelu päällä koko ajan. Lähikauppaankin pakkaa tyyliin ripulilääkkeet mukaan, vaikka joskus nuorena lähti pelkkä reppu selässä sademetsään.

Sitä ajatusta, että mikään ei tuntunut mahdottomalle, eikä huomisesta ollut huolta. Toisaalta en kaipaa sitä, että käytti hirveästi aikaa siihen, että mitä muut ajattelee..

Isän naimattomia isosiskoja, jotka teki ihania ruokia meille lapsille, aina oltiin tervetulleita molempien luo.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempia.

Joo, mullakin ihan sama. Ei tullut heti mieleen. Tajusin vasta kuinka kiittämätön lapsenlapsi olen.

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuden kavereita, helppoa ja mutkatonta yhdessäoloa, sitä kun elämä oli vielä yksi suuri mysteeri, jota yhdessä pähkäiltiin ja päivätkin tuntuivat kestävän iäisyyden. Metsässä dokaamista, kotibileitä ja poliisin ratsatuksi tulemista, kapinahenkeä. Suitsukkeita, seksiä ja sitä kun luovuin tuolista ja istuin jumppapallolla huoneessani ja luukutin stereoista milloin mitäkin musiikkia. Kirjoissa tuntui vielä silloin asuvan viisaus. Nykyään kirjailijoita ovat mm. Nanna Karalahti ja Martina Aitolehti.

Aina on ollut bimboja kirjailijoita ja älyttömiä elämäntaito-oppaita, etenkin 80-luvulla, joka oli nousukaspiirien kulta-aikaa. Jos haluat lukea laadukasta kirjallisuutta, niin perehdy kirjallisuuteen, vaikka akateemisten kirjallisuusharrastajien blogeissa. Kommenttisi kertoi lähinnä tiedon puutteesta.