Mistä syistä olet irtisanoutunut?
Kommentit (43)
Puhelinmyyntityö on alipalkattua. Ihmisillä alkaa olla estopalvelut käytössä, puheluihin ei vastata, kauppaa ei tule eikä kunnon tuloa. Alkaa olla häirintää koko soittelu
Työpaikkakiusaaminen, työ ei ollut sitä mitä luvattiin ja perehdytystä ei lainkaan.
Koska koko huijaushomma kielletään. Jos tarvii lehtiä ne saa itse tilattua. Estot on pakko olla eipä tuu mitään huijausviestejäkään.
Vaihtiehdot oli saada 24000 euroa tai potkut.
En ole irtisanoutunut koskaan. Kerran olen kieltäytynyt jatkosopimuksesta määräaikaisessa työsuhteessa.
Emoyhtiön osaamattomuus johtajien vaihtuessa tolloihin ja trendikkyyden perässä juokseminen.
Opiskelusikana irtisanouduin, koska koin iltatyöt liian raskaiksi.
Sittemmin olen irtisanoutumut 3 kertaa vaihtaakseni työtä, viimeksi 20v sitten.
Tulipa hauska typo.
En ollut erityisen sokamainen opiskelija...
Ei satu sormi ja ikänäkö viimeistelee...
Minut palkattiin johtotehtäviin yhteen organisaatioon. Koko lafkan pomo oli minua nuorempi mies ihan eri taustalla, joka oli tosi epävarma. Hän alkoi puuttua aivan käsittämättömiin pikkuasioihin, tyyliin jos olisi viestintäjohtajalle alkanut strategiaprosessissa nillittää luonnosten fonteista.
Katselin aikani, josko hän olisi kasvanut johtajuuteensa, mutta kun näin , kuinka hän 1500 hengen organiaatiossa saattoi raivota ihan pahnanpohjimmaiselle, 40 vuotta talossa olleelle puurtajalle epäkunnioittavasti, totesin, että riitti. Laitoin verkot vesille ja vaihdoin parempaan.
Vissiin joku pieni liikahdus päässä tapahtui, kun hän kysyi, että en kai minä hänen takiaan lähde. Vastasin ihan rehellisesti. Minun jälkeeni on lähtenyt muitakin. Iällä ei ole väliä, vaan sillä, kuinka ihmisiä kunnioittaa.
Irtisanouduin opiskeluaikana, kun iltatyö alkoi olla haitaksi opinnoille. Toisen kerran, kun sain mielenkiintoisemman työn. Palkkakin oli parempi. Kolmannella kerralla pääsin pois homerakennuksesta, mutta työ jatkui samanlaisena. Siinä työssä olenkin ollut jo 27 vuotta.
Työkaveri joka syytti minua omista virheistään, valitti kaikesta ja oli muutenkin ahdistava. Kivoja työpäiviä oli vain ne kun tämä työkaveri ei ollut töissä. Monta vuotta meni ennen kuin tajusin lähteä
Kaikki irtisanoutumiseni olen tehnyt silloin, kun olen saanut uuden työpaikan.
Vierailija kirjoitti:
Sain paremman työpaikan. 🙂
Sama! En varsinaisesti irtisanoutunut, sanoin vaan pomolle, et ei tarvitse enää uusia sopparia (tämä jäbä lähti nyt! :) )
Palkka nousi 3:lla tonnilla, vuokra putosi 1:llä - kannatti. Luvut siis markka-aikaa.
Tsekkasin rahanarvolaskurista: nykyrahassa se olisi 759,70 ja 253,23 euroa.
Ura lähti sitten ... huomattavaan nousuun! :)
(juu, ne rahat on jo .... maksassa ... voi, kun oisin silloin tajunnut sijoittaa, johonkin.)
Jäänyt putki päälle toisinsanoen hirttänyt ryyppy kiinni ni ei oo joutanu menee töihin.😆😁😜
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain paremman työpaikan. 🙂
Sama! En varsinaisesti irtisanoutunut, sanoin vaan pomolle, et ei tarvitse enää uusia sopparia (tämä jäbä lähti nyt! :) )
Palkka nousi 3:lla tonnilla, vuokra putosi 1:llä - kannatti. Luvut siis markka-aikaa.
Tsekkasin rahanarvolaskurista: nykyrahassa se olisi 759,70 ja 253,23 euroa.
Ura lähti sitten ... huomattavaan nousuun! :)
(juu, ne rahat on jo .... maksassa ... voi, kun oisin silloin tajunnut sijoittaa, johonkin.)
Mulla sama markka aikaan palkka nousi 7500mk -> 9500mk ja 3kk koeaika ja 10500mk ja siitä yli 20 vuoden ura, lopussa esimiestyö 6000e/kk + edut
Hauskoja nuo määräaikaiset työsuhteet. Työnantaja pihtaa jatkosopparia viimeiseen saakka, kyselyihin jatkosta tulee joko ympäripyöreetä hymistelyä ja semi-lupailua tai sitten vastaus on katsotaan. Katsotaan vaan, aina siihen saakka kunnes löydän toisen työn enkä enää ole kiinnostunut jatkosta. Sitten loukkaannutaan ja syyllistetään alahuuli väpättäen "miten me nyt pärjätään". Ei ole mun ongelma, ehkä opit jotain ja jatkossa ymmärrät miksi määräaikainen haluaa tietää jatkosta hyvissä ajoin. Ei mulla ole varaa asuntolainan kanssa jäädä arpomaan jatkuuko työt vai ei. Jos jatkoa pantataan niin melkein aina sitä ei tule, nähty on.
Joka kerran joko huonon johtamisen ja/tai mikromanageroivan esimiehen takia. Asiantuntijatyössä ei tuollaista kovin pitkään jaksa katsella.
Yksi esimies jallitti määräaikaisilla sopimuksella kuten joku tuossa edellä, koskaan ei tullut rekrylupaa ylempää. Niinpä sitten vaihtui työpaikka. Toinen ahdisteli teamsillä tunnin välein, että onko tuo homma jo tehty, entä tuo toinen ja missä vaiheessa tuo kolmas on?! Jos saisin tehdä ne hommat enkä päivitellä niiden statusta tässä sinulle tunnin välein, niin ehkäpä tulisi valmistakin. Eräässä paikassa vaihtui johto, jonka ansiosta pyörittelin peukaloita puoli vuotta - etsin sillä välin uuden työpaikan. Kun irtisanouduin, alkoi hirveä meteli, että minne olet menossa??! No tuskin olin kovin arvokas työntekijä, jos puoleen vuoteen minulle ei löytynyt järkevää tekemistä. Toisessa työpaikassa sitten jätettiin työntekijät täysin oman onnensa nojaan, mistään et saanut tukea, palautetta tai mitään johtamista työhön. Ei auttanut kuin lähteä uutta työtä etsimään. Se hyvä puoli näissä vaihdoissa on, että aina saanut palkkaa hivutettua ylöspäin ja oppii paljon palkkaneuvotteluista sekä työhön kuuluvista eduista. Mutta hirvittävän huonoa on johtaminen suomalaisissa firmoissa, mistä lie johtuu?
Olin puhelinmyyjänä ja ainoa keino päästä pois sieltä oli irtisanoutua itse. Palkka oli 400€ luokkaa kuussa, eikä siitä sen kummempaa tullut. 10 viikkoa tuli karenssia vielä oppirahoiksi. Ei siis koskaan provisiomyyjäksi.
Olen irtisanoutunut kaksi kertaa elämässäni. Minulle tarjottiin molemmilla kerroilla uutta, niin houkuttelevaa työtä, että oli pakko jättää edellinen paikka, niin mieluinen kuin sekin oli.