Normaalia elämisen ääntä?
Missä menee raja vai onko sitä? Onko normaalia lapsiperheen koko päivän jatkuva meteli, juokseminen, huutaminen, parkuminen ja rääkyminen? Tavat kolisee, putoaa, välillä tuntuu että hajoaa, ihmiset muutkin kuin lapset, huutavat...Pitääkö tää kaikki vaan kestää, koska "lapset nyt vaan ovat sellaisia" (ovatko oikeasti vai onko jossain jotain vikaa?) vai voinko alkaa peräämään omia oikeuksiani?
Kommentit (7)
Sama. Vaikka asuvat alakerrassa, ei mitään rajaa möykkäämisellä joka kuuluu.
Jos olisivat yläpuolella lamput helisisivät!
Nyt mun tekis mieli alkaa möyhkäämään!
Voihkintaa voihkintaa ja voihkintaa
Emma K. kirjoitti:
Voihkintaa voihkintaa ja voihkintaa
Just tämä! ja tekopeliä.
Exän kaa ns. hoidettiin homma niin hiljaa, kuin vain mahdollista (koska pelkäsin hänen isää :) )
- siitä enemmän saatiin "kiksit" :)
En ymmärrä miten naapuri saa aikaan äänen kuin potkisi tyhjää kanisteria pitkin pihaa ja seiniä, kun tulee pyörällä kotiin ja asettelee pyöräänsä seinää vasten.
Miksei nuo metelöivät ääliöt ikinä tajua muuttaa sinne metsän keskelle? Jättäisivät normaaliääniä sietävät kerrostaloihin.