Kertokaapa mikä on elämän tarkoitus?

Syö, pysy hengissä ja lisäänny

42

Löytää yhteys Jumalaan kaiken Luojaan.

Ainakin se ettei aina sano: Mä en nyt jaksa.

Nauttia elämästä. Rakkaus on tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

42

Kirjailija jätti siitä luvusta nollan pois...

Tarkoitus on ettei tekisi samoja virheitä kun edellisessä elämässä. Elää tavalla ettei enää tarvitsisi jälleensyntyä.

Dolores Cannon in oppeihin uskon.

No ikävän karkoitus tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

42

Haukotus! 🥱🥱🥱

Hippa!

Huomata näin vanhana miten paljon täällä on ihan turhan höppää, ja lisää vaan kehitellään turhaan. Katsokaa luonnonkansoja ja eläimiä miten vähän tarvitsee mitään ollakseen vapaa ja onnellinen ennenkuin on kuoltava..

Tulla tietoiseksi kuka on. Tuntea itsensä.

Kun tuntee Jumalan tuntee itsensä, kun tuntee itsensä tuntee Jumalan. "Minä ja Isä olemme yhtä." : Jeesus

Tämä koskee kaikkia. Me olemme yhtä. Me olemme Jumala. Kaikki ovat yhtä ja samaa henkeä/energiaa. Rakkautta.

Tämän kun ymmärtää, alkaa ymmärtää elämää jo aika hyvin.

Mitä kauempana olet rakkaudesta, sitä kauempana olet "kodistasi" ja sitä huonommin voit.

Rakkaus on kotimme. Siinä meidän on hyvä olla ja alamme kukoistaa. Joka aamu on armo uus. Tulla kotiin ja alkaa voimaan hyvin.

Elämän tarkoitus on filosofinen kysymys, joka liittyy ihmisten elämän tavoitteisiin ja siihen, miksi maailma on olemassa. Yksi yleinen vastaus nykyään on se, että elämällä ei ole ulkoa päin annettua tarkoitusta. Toisaalta elämän tarkoituksen etsiminen kiehtoo ihmisiä. Toiset vastaukset kysymykseen liittyvät uskontoon, kuten yhteyden etsiminen Luojaan, elämän suojeleminen ja hoivaaminen, tai hyvän ja oikeudenmukaisen elämän eläminen. Merkityksellinen elämä voi löytyä myös rakkauden ja aidoimmillaan olemisen kautta.

T. Tekoäly

Nno, mun isä nukkui pois, kertoi hoivakodissa ollessaan, et oli nykässy kaveria hihasta (jota arvosti), et hippa!, sie jäit! :) 

Ei ollu tuumannut siihen mitään :( 

Sen jälkeen, vissiin sitten,  faijan alamäki alkoi :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se luonne muuttuu iän aikana, on todistettu tämä. Mistä moinen väite, ettei luonne muutu :D

Muuttuuhan se jos on mt-ongelmia kuten dissøsiatiivinen identiteettihäiriö tai sitten riivąttu.

Ikävä tuottaa pettymys mutta atomitasolla ihminen uusiutuu kokonaan useasti elämänsä aikana mutta luonne pysyy. Lapsuuden aikana se muuttuu, joka on vielä normaalia mutta kriittisessä iässä eli ikäluokissa 12-16 v. luonne vahvistuu ja vankistuu, samalla myös maailmankatsomus ja erilaiset uskomukset iskostuu.

Niistä tosin on mahdollista päästä eroon kovan työn kautta. Sen takia esimerkiksi Saksan aikana tuon ikäisiä käytettiin aivøpesŭŭn.

Oma maailmankuva muodostui vasta parikymppisenä. Tosin ehkä olin nuorena toisaalta pikkuvanha, mutta toisaalta myös kypsyin aidosti hieman hitaasti. Luonne tuskin täysin muuttuu elämän aikana, mutta osalla selkeästi jalostuu kokemuksen myötä, kun taas osa paukuttaa samaa menoa hautaan asti, hemmetin ylpeänä tietenkin.

Elämän tarkoitus on lisääntyä ja jatkaa sukua. Siinä se lyhyesti. Itsellä kesti 40 vuotta ymmärtää asia.

Elämän tarkoitus on elämä, elo, laiffi. Jokainen valitsee itse merkityksellisen sisällön siihen (ura, lapset tmv). Tuurista ja olosuhteistakin on moni asia kiinni, elämä on elettävä niillä korteilla jotka on jaettu (mihin perheeseen synnyt, mihin maahan, geenit, kasvuympäristö jne). Elämä, tuo arkinen mutta ihmeellinen asia. Miksi olemme olemassa, missä universumi sijaitsee ja miten se on tullut olemassa olevaksi - niihin haluaisin vastauksen. Se on minusta se suurin mysteeri.

Kaikesta päätellen elämä tahtoo jatkua ja kehittyä.

Ehkä olimme ennen pelkkää energiaa. Sitten saimme planeetan jossa elää ja ruummillistua. Saimme ruumiin joka tuntee ja kokee, riippuen mitä tahdomme tehdä ja miten sopeudumme yhteen.

Luonnon näkövinkkelistä se on selviytyminen ja lisääntyminen. Muuten en näe elämällämme suurta tarkoitusta.