Hirveä teini-ikä! Mun hermot ovat niin riekaileina!
Täällä nykyään joka päivä tiuskitaan, huudetaan, mökötetään, karjutaan, kiroillaan, mökötetään... Mitään normaalia keskustelua ei käydä. Koulusta tuli palautetta, että pitää kotona keskustella hänen kanssaan siitä, miten koulussa käyttäydytään ja millaista esimerkkiä pitää näyttää pienille. Miten mä tuon keskustelun käyn? Sanoin että ope laittoi viestin "joo joo mä tiiän oo hiljaa". Yritin jatkaa ja hän sulki korvat kokonaan... Vedä siinä järkevä puhuttelu tuollaiselle.
Ikävöin mun ihanaa lasta. Milloin saan hänet takaisin? Tuota lasta en tunne ollenkaan.
Kommentit (28)
Lopeta. Joillain on oikeitakin ongelmia.
Laita opettajalle viesti, että toivot hänen kasvatusalan ammattilaisena auttavan niin, että osaisi käyttäytyä kotonakin.
Oma lapseni oli kotona tuollainen. Opettajan kanssa keskustellessa sain olla hyvin helpottunut siitä, että koulussa käyttäytyi kaiken aikaa kunnolla niin, että ei ollut edes ensimmäinen epäilty, kuin jotain sattui.
Ap se muksu pitää kasvattaa nyt ja opettaa kunnioittamaan muita. Murrosiän jälkeen se on myöhäistä ja tuloksena on täysi kuspää.
Snaoit ettette käy normaaalia keskustelua lainkaan. Jos näin on, niin et voi olettaa että voit luoda keskusteluyhteyden sillä että arvostelet lasta opettajan pyynnöstä.
Mitä jos tekisitte yhdessä jotain mukavaa ja koittaisit löytää edes jonkin yhteisen puheenaiheen? Harrastaako lapsi tai onko hänellä jotain mielenkiinnon kohteita joista voisitte jutella? Esim. musiikki, elokuvat, sarjat, kirjat, urheilu, tiktok-tanssit...?
Jos pitäisitte vaikka leffaillan yhdessä? Tai kävisitte jossakin?
Koita löytää jokin yhteys lapseesi. Sen jälkeen on edes jokin mahdollisuus puhua lapselle vaikeista asioista ja tunteista.
Vierailija kirjoitti:
Laita opettajalle viesti, että toivot hänen kasvatusalan ammattilaisena auttavan niin, että osaisi käyttäytyä kotonakin.
Oma lapseni oli kotona tuollainen. Opettajan kanssa keskustellessa sain olla hyvin helpottunut siitä, että koulussa käyttäytyi kaiken aikaa kunnolla niin, että ei ollut edes ensimmäinen epäilty, kuin jotain sattui.
Opettajan tehtävä yläasteella on opettaa substanssia, ainetta.
Kodin tehtävä on opettaa käytöstavat.
Vierailija kirjoitti:
Laita opettajalle viesti, että toivot hänen kasvatusalan ammattilaisena auttavan niin, että osaisi käyttäytyä kotonakin.
Oma lapseni oli kotona tuollainen. Opettajan kanssa keskustellessa sain olla hyvin helpottunut siitä, että koulussa käyttäytyi kaiken aikaa kunnolla niin, että ei ollut edes ensimmäinen epäilty, kuin jotain sattui.
Kyllä se on kodin ja vanhempien asia eikä koulun ja opettajan. Aika kyvyttömiä on nykyvanhemmat ja usein vielä vaativat yhteiskuntaa kantamaan vastuun omista asioistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita opettajalle viesti, että toivot hänen kasvatusalan ammattilaisena auttavan niin, että osaisi käyttäytyä kotonakin.
Oma lapseni oli kotona tuollainen. Opettajan kanssa keskustellessa sain olla hyvin helpottunut siitä, että koulussa käyttäytyi kaiken aikaa kunnolla niin, että ei ollut edes ensimmäinen epäilty, kuin jotain sattui.
Opettajan tehtävä yläasteella on opettaa substanssia, ainetta.
Kodin tehtävä on opettaa käytöstavat.
Minusta tämä kommentti on outo.
Kyllä käytöstapoja kuuluu opettaa sekä kotona että koulussa.
Ei koulu ole mikään erillinen saareke.
Miksi niitä kakaroita pusketaan maailmaan noin huolettomin perustein, kun ei osata edes niitä sitten kasvattaa. Kriminaali tulossa ja varma vankilan kiertolainen. Hienosti kasvatettu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita opettajalle viesti, että toivot hänen kasvatusalan ammattilaisena auttavan niin, että osaisi käyttäytyä kotonakin.
Oma lapseni oli kotona tuollainen. Opettajan kanssa keskustellessa sain olla hyvin helpottunut siitä, että koulussa käyttäytyi kaiken aikaa kunnolla niin, että ei ollut edes ensimmäinen epäilty, kuin jotain sattui.
Kyllä se on kodin ja vanhempien asia eikä koulun ja opettajan. Aika kyvyttömiä on nykyvanhemmat ja usein vielä vaativat yhteiskuntaa kantamaan vastuun omista asioistaan.
Vai niin. Kåvin pientä koulua 70-luvulla ja kyllä ainakin siellä opettajat opettivat myös käytöstapoja ja sitä, mikä on oikein ja mikä väärin.
Kysyisin lapselta, miksi hän käyttäytyy noin. Kai siihen on jokin syy.
Sitten miettisin jatkotoimia.
Olet nyt niin kauan kysellyt apua av:lta että sinuna ottaisin nyt jo mielummin apua ammattilaisiin. Varmasti saat heiltä konkreettisempaa apua ja tuntuu että noin mahdottomassa tilanteessa todella tarvitsette sitä.
Jos yläasteen opettajat kokevat, että teini on kuin valmis aikuinen, jolle siis ei tarvitse opettaa kåytöstapoja, niin onhan tämä kiinnostava tieto. En tosiaan tiennyt, että asia on nykyään tällä tavalla. Aiemmin oli kyllä toisin.
Ap vanhempana on vastuussa.
Ota yhteyttä koukuterkkaan jos koet ettet pärjää niin ohjaa sinua eteenpäin saamaan apua vanhemmuuteen.
Joku jo sanoikin yhteyden luomisesta. Sun aikuisena on pidettävä se yhteys kunnossa, ei se murkku sitä osaa koska ei ole enää lapsi eikä aikuinen vaan te yhdessä opettelette nyt kommunikoimaan uudella tavalla.
Sun pitää näyttää miten se tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensin vaikka se luuri pois.
Kannattaa myös muistaa että jollain on ihan oikeita vakaviakin mt-ongelmia mitkä rupeaa oireilemaan murrosiässä. Siinä ei luurin pois otto tai opettajien ja vanhempien syyllistäminen auta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita opettajalle viesti, että toivot hänen kasvatusalan ammattilaisena auttavan niin, että osaisi käyttäytyä kotonakin.
Oma lapseni oli kotona tuollainen. Opettajan kanssa keskustellessa sain olla hyvin helpottunut siitä, että koulussa käyttäytyi kaiken aikaa kunnolla niin, että ei ollut edes ensimmäinen epäilty, kuin jotain sattui.
Kyllä se on kodin ja vanhempien asia eikä koulun ja opettajan. Aika kyvyttömiä on nykyvanhemmat ja usein vielä vaativat yhteiskuntaa kantamaan vastuun omista asioistaan.
Vai niin. Kåvin pientä koulua 70-luvulla ja kyllä ainakin siellä opettajat opettivat myös käytöstapoja ja sitä, mikä on oikein ja mikä väärin.
Niin 70-luvulla.
Ihan tiedoksesi että opettajilla ei ole samanlaista asemaa enää kuin silloin. Se on poistettu.
Vai että "hirveä teini-ikä". "Tuo ei ole enää lapseni". "Tuota ei voi puhutella järkevästi".
Olen ihmetellyt, että olenko oikeasti jotenkin epänormaali, kun muistan itse oikein hyvin, millaista oli olla teini-ikäinen. Kaikki muut aikuiset tuntuvat unohtaneen oman lapsuutensa täydellisesti.
Keskusteluyhteyden avaaminen vaatii sen, että lapsi avautuu aikuiselle emotionaalisesti. Ikään kuin "tarjoilee" itsensä henkisesti haavoittuvaan tilaan auktoriteetin edessä. Lapsen ei ole mahdollista antautua tällä lailla aikuisen keskusteltavaksi, jos aikuisen koko suhtautuminen lapseen on, että "tuo on tuollainen teini, teinit ovat tuollaisia, teini-ikä on hirviö joka kaappaa minun lapseni, lapseni oli parempi silloin kun hän oli nuorempi ja vähemmän itsenäinen".
Muistan, kun minua peloteltiin jo pienenä lapsena sillä, että jossain vaiheessa minullekin tulee se hirveä teini-ikä, joka tekee minusta karsean ihmishirviön. Ja sitten yläasteella äitini ei enää edes kutsunut minua nimelläni; olin enää pelkkä "murkku". Eli murrosikäinen. Nimelläni, eli persoonallani ei enää ollut merkitystä, vaan kaikelle maailmalle täytyi kailottaa, että "minun lapsellani on nyt se pahuuden ikä meneillään, ja katsokaa, hän on murrosikäinen, eli hänen kehossaan tapahtuu epämukavia muutoksia!"
Miltä äidistä tuntuisi, jos häntä kutsuttaisiin nimensä sijasta "vaihtikseksi", eli vaihdevuotiseksi? Tai isästä, jos häntä kutsuttaisiin "pälväriksi", eli pälvikaljuksi? Nuokin sanat viittaavat ikävaiheeseen ja hormonitoiminnan muuttamaan kehoon, mutta jos aikuisia puhuteltaisiin tuolla tavalla, niin se olisi tietenkin epäkunnioittavaa ja loukkaavaa.
Joten älkää siis suhtautuko lapsiinkaan niin, kuin heidän ainoa määrittävä ominaisuutensa olisi teini-ikä tai murrosikä. Lapsesi on ihminen, joka tarvitsee ympärilleen turvallisia aikuisia, jotka kunnioittavat häntä ja joihin hän voi luottaa. Sellainen aikuinen, joka vain kauhistelee teini-ikää, ei ole turvallinen eikä luotettava.
Kuvittele, että vanhempi-lapsi -suhteen sijaan kyseessä olisi esihenkilö ja työntekijä.
Tilanne olisi ajautunut hyvästä suhteesta sellaiseksi, että työntekijä pakoilisi pomoa ja äyskisi. Pomo taas haukkuisi alaistaan ja yrittäisi saada sen kiinni vain, jotta voisi valitettaa sille, koska toinen pomo valitti myös työntekijän huonosta käytöksestä.
Miten lähtisit ratkomaan tilannetta? Huutamalla työntekijälle lisää, haukkumalla sitä lisää? Olisiko tästä sinusta seurauksena hyvä suhde esimiehen ja alaisen välille? Vai menemällä sen kanssa samaan kahvipöytään ja yrittämällä saada jotain keskusteluyhteyttä käyntiin.
Vierailija kirjoitti:
Jos yläasteen opettajat kokevat, että teini on kuin valmis aikuinen, jolle siis ei tarvitse opettaa kåytöstapoja, niin onhan tämä kiinnostava tieto. En tosiaan tiennyt, että asia on nykyään tällä tavalla. Aiemmin oli kyllä toisin.
No hohhoijaa. Nämä mystiset käytöstavat ovat sellaisia kuin odota vuoroasi, älä puhu open päälle, älä kiusaa, sano kiitos ja anteeksi, ole ajoissa jne. Niitä ei suoraan sanottuna pitäisi joutua pitkän kaavan mukaan opettamaan teinille. Hän kyllä osaa ne. Eri asia on, viitsiikö, ja se on vanhemman vastuulla. Koululla ei ole valtaa ottaa pleikkaria pois, pitää arestia, leikata viikkorahaa jne. Nämä ovat niitä tehoavia seurauksia, ei open puhuttelu tai jälkkä.
Siinä vaiheessa kun lopettaa kunnioittamasta vanhempiaan ja koulun aikuisia tuolla tavalla niin kaikki mukavuudet lähtee siihen asti että osaa käyttäytyä.
Meillä kotona on sääntö, että toisia ei saa satuttaa ei fyysisesti eikä henkisesti. Jos näin tekee, menettää hetkeksi jotain itselle tärkeää.