Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kerro rehellisesti haetko vierellesi kumppania jonka kanssa jakaa arki vai haetko vierellesi oikeata rakkautta?
26.08.2023 |
Ja tämä siis suhteen ensivaiheissa, en puhu nyt siitä mitä jotkut tulevat luultavasti sanomaan että "olin mieheni kanssa 10 vuotta yhdessä ja kyllä se rakkaudeksi kehittyi". Tarkoitan suhteen alkuvaihetta, haetko kumppania vierellesi vaiko ihmistä johon oikeasti tunnet vetoa ja isompaa yhteyttä alkumetreiltä lähtien?
Kommentit (54)
Rakkautta. Kahdesta veljeksi muuttuneesta miehestä eronneena en enää koskaan lähde suhteeseen joka ei jo alussa sisällä aivan valtavaa vetovoimaa. En kaipaa paidansilittäjää itselleni vaan rakastajan, naurattajan, älyllisen vertaisen ja ihmisen joka osaa olla tukena elämän myrskyissä. Arki on varsin mukavaa yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua miksi joka ottaa miehen vaivoikseen jos ei tunne rakkautta tai intohimoa. Kai sen arjen voi jakaa kämppiksenkin kanssa?
Vierailija kirjoitti:
En tajua miksi joka ottaa miehen vaivoikseen jos ei tunne rakkautta tai intohimoa. Kai sen arjen voi jakaa kämppiksenkin kanssa?
Yllättävän moni nainen ei pysty elämään yksin. Jos jokainen nainen ottaisi miehen vain rakkauden ja intohimon vuoksi, niin miehistä 90 prosenttia olisi sinkkuina. Varsinkin näin Tinder-aikakaudella.
Tietenkin sekä, että. Rakasta, jonka kanssa jakaa elämä - niin arki, kuin juhla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta. Jos hakisin pelkkää arjen jakajaa, olisin seurustellut koko aikuisikäni sen sijaan, että olisin torjunut niin monia miehiä etten edes muista. Olen kohta 30 enkä ole koskaan varsinaisesti ollut parisuhteessa.
On hyvin todennäköistä, että et ole parisuhteessa nelikymppisenäkään.
Mitä sitten, onko se sinun ongelmasi?
Jos en löydä rakkautta niin ihan mielelläni olenkin hautaan saakka yksin. Se toinen vaihtoehto on paljon epämiellyttävämpi.
Lisäyksenä tähän, etten oikein ymmärrä miksi pitää maalailla piruja seinille. Mulla on tähänkin saakka riittänyt kiinnostuneita paljon ja joskus se ollut jopa siinä määrin molemminpuolista, että on päädytty tapailemaan. En siis pidä mahdottomana että jossain on hän, jonka kanssa kaikki palaset loksahtaa kohdilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekä että.
Ei se rakaus nimittäin pitkälle kanna jos ei myös arki suju.
Ei kanna ei. Mutta eipä ole mitään halua yrittää jakaa arkea jonkun kanssa, jonka kanssa en kokisi oikeaa rakkautta. Minä haluan kumppanin, jonka kanssa jakaa oikeaa rakkautta arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta. Arjen jakaminen on toisarvoista, enkä tällä hetkellä edes kaipaa sellaista.
Eli omat kämpät ja elämät arkena. Rakkautta silloin kun eletään intohimoisia hetkiä tai panettaa. Toimiihan se noinkin
Jaa'a ymmärrän että ihmisillä voi olla eri käsitykset siitä mitä rakkaus on. Minulle tuo ei kuulosta siltä. Aika paljon muuta se on kuin vain seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta. Jos hakisin pelkkää arjen jakajaa, olisin seurustellut koko aikuisikäni sen sijaan, että olisin torjunut niin monia miehiä etten edes muista. Olen kohta 30 enkä ole koskaan varsinaisesti ollut parisuhteessa.
On hyvin todennäköistä, että et ole parisuhteessa nelikymppisenäkään.
Mitä sitten, onko se sinun ongelmasi?
Jos en löydä rakkautta niin ihan mielelläni olenkin hautaan saakka yksin. Se toinen vaihtoehto on paljon epämiellyttävämpi.Lisäyksenä tähän, etten oikein ymmärrä miksi pitää maalailla piruja seinille. Mulla on tähänkin saakka riittänyt kiinnostuneita paljon ja joskus se ollut jopa siinä määrin molemminpuolista, että on päädytty tapailemaan. En siis pidä mahdottomana että jossain on hän, jonka kanssa kaikki palaset loksahtaa kohdilleen.
Kriteerisi kumppanille ovat niin kovat, ettei niitä vastaavia miehiä ole olemassa. Vastaus on suhteellisen helppo tähän asiaan. Jos et ole naisena seurustellut tuohon ikään mennessä, niin tuskin tulevana vuosikymmenenäkään: vapaiden miesten taso ei nimittäin yhtään ainakaan nouse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta. Jos hakisin pelkkää arjen jakajaa, olisin seurustellut koko aikuisikäni sen sijaan, että olisin torjunut niin monia miehiä etten edes muista. Olen kohta 30 enkä ole koskaan varsinaisesti ollut parisuhteessa.
On hyvin todennäköistä, että et ole parisuhteessa nelikymppisenäkään.
Mitä sitten, onko se sinun ongelmasi?
Jos en löydä rakkautta niin ihan mielelläni olenkin hautaan saakka yksin. Se toinen vaihtoehto on paljon epämiellyttävämpi.Lisäyksenä tähän, etten oikein ymmärrä miksi pitää maalailla piruja seinille. Mulla on tähänkin saakka riittänyt kiinnostuneita paljon ja joskus se ollut jopa siinä määrin molemminpuolista, että on päädytty tapailemaan. En siis pidä mahdottomana että jossain on hän, jonka kanssa kaikki palaset loksahtaa kohdilleen.
Kriteerisi kumppanille ovat niin kovat, ettei niitä vastaavia miehiä ole olemassa. Vastaus on suhteellisen helppo tähän asiaan. Jos et ole naisena seurustellut tuohon ikään mennessä, niin tuskin tulevana vuosikymmenenäkään: vapaiden miesten taso ei nimittäin yhtään ainakaan nouse.
Tunteet eivät ole riippuvaisia mistään "tasosta". Miestyyppini on aina ollut vähän sellainen renttumainen jos näin voi sanoa ja niitä on vapaana aina.
Ja siis se ei haittaa vaikka suhde ei kestäisi loppuelämää. Mulle rakastuminen on todella intensiivistä ja voisin elää loppuelämäni jo pelkästään kokemuksella, joka minulla siitä tähän mennessä on, vaikka suhde ei koskaan edennyt parisuhteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta. Jos hakisin pelkkää arjen jakajaa, olisin seurustellut koko aikuisikäni sen sijaan, että olisin torjunut niin monia miehiä etten edes muista. Olen kohta 30 enkä ole koskaan varsinaisesti ollut parisuhteessa.
On hyvin todennäköistä, että et ole parisuhteessa nelikymppisenäkään.
Mitä sitten, onko se sinun ongelmasi?
Jos en löydä rakkautta niin ihan mielelläni olenkin hautaan saakka yksin. Se toinen vaihtoehto on paljon epämiellyttävämpi.Lisäyksenä tähän, etten oikein ymmärrä miksi pitää maalailla piruja seinille. Mulla on tähänkin saakka riittänyt kiinnostuneita paljon ja joskus se ollut jopa siinä määrin molemminpuolista, että on päädytty tapailemaan. En siis pidä mahdottomana että jossain on hän, jonka kanssa kaikki palaset loksahtaa kohdilleen.
Kriteerisi kumppanille ovat niin kovat, ettei niitä vastaavia miehiä ole olemassa. Vastaus on suhteellisen helppo tähän asiaan. Jos et ole naisena seurustellut tuohon ikään mennessä, niin tuskin tulevana vuosikymmenenäkään: vapaiden miesten taso ei nimittäin yhtään ainakaan nouse.
Tunteet eivät ole riippuvaisia mistään "tasosta". Miestyyppini on aina ollut vähän sellainen renttumainen jos näin voi sanoa ja niitä on vapaana aina.
Ja siis se ei haittaa vaikka suhde ei kestäisi loppuelämää. Mulle rakastuminen on todella intensiivistä ja voisin elää loppuelämäni jo pelkästään kokemuksella, joka minulla siitä tähän mennessä on, vaikka suhde ei koskaan edennyt parisuhteeksi.
No onnea etsintään. Vaikeammaksi se käy koko ajan, mitä enemmän ikää tulee. Rentut alkavat olla alkoholisteja. Toki jos pidät heistä, niin sitten mahdollisuutesi ovat oikeastaan hyvät. Luulenpa, että renttu tarkoittaa sinulle kuitenkin klassisen komeaa tummahiuksista (nimenomaan hiukset päässä) miestä, joka ei noudata yleisiä normeja esim. naisten ohjeita miehille. Tämä on kaikkien naisten miestyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua parisuhdetta mutta minulle voisi kelvata muutama nainen joiden kanssa voisin harrastaa seksiä.
Olen ikisinkku ja en tiedä mihin parisuhdetta tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta. Jos hakisin pelkkää arjen jakajaa, olisin seurustellut koko aikuisikäni sen sijaan, että olisin torjunut niin monia miehiä etten edes muista. Olen kohta 30 enkä ole koskaan varsinaisesti ollut parisuhteessa.
On hyvin todennäköistä, että et ole parisuhteessa nelikymppisenäkään.
Mitä sitten, onko se sinun ongelmasi?
Jos en löydä rakkautta niin ihan mielelläni olenkin hautaan saakka yksin. Se toinen vaihtoehto on paljon epämiellyttävämpi.Lisäyksenä tähän, etten oikein ymmärrä miksi pitää maalailla piruja seinille. Mulla on tähänkin saakka riittänyt kiinnostuneita paljon ja joskus se ollut jopa siinä määrin molemminpuolista, että on päädytty tapailemaan. En siis pidä mahdottomana että jossain on hän, jonka kanssa kaikki palaset loksahtaa kohdilleen.
Kriteerisi kumppanille ovat niin kovat, ettei niitä vastaavia miehiä ole olemassa. Vastaus on suhteellisen helppo tähän asiaan. Jos et ole naisena seurustellut tuohon ikään mennessä, niin tuskin tulevana vuosikymmenenäkään: vapaiden miesten taso ei nimittäin yhtään ainakaan nouse.
Tunteet eivät ole riippuvaisia mistään "tasosta". Miestyyppini on aina ollut vähän sellainen renttumainen jos näin voi sanoa ja niitä on vapaana aina.
Ja siis se ei haittaa vaikka suhde ei kestäisi loppuelämää. Mulle rakastuminen on todella intensiivistä ja voisin elää loppuelämäni jo pelkästään kokemuksella, joka minulla siitä tähän mennessä on, vaikka suhde ei koskaan edennyt parisuhteeksi.No onnea etsintään. Vaikeammaksi se käy koko ajan, mitä enemmän ikää tulee. Rentut alkavat olla alkoholisteja. Toki jos pidät heistä, niin sitten mahdollisuutesi ovat oikeastaan hyvät. Luulenpa, että renttu tarkoittaa sinulle kuitenkin klassisen komeaa tummahiuksista (nimenomaan hiukset päässä) miestä, joka ei noudata yleisiä normeja esim. naisten ohjeita miehille. Tämä on kaikkien naisten miestyyppi.
Tämähän ei edelleenkään ole sinun ongelmasi ja ihmettelen miksi edes tartuit kommenttiini niin äkäisesti. Jos kuvittelet että kommenteillasi pystyisit vaikuttamaan ajatuksiini ja käyttäytymiseeni jollain lailla niin etpä voisi olla enempää väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta. Jos hakisin pelkkää arjen jakajaa, olisin seurustellut koko aikuisikäni sen sijaan, että olisin torjunut niin monia miehiä etten edes muista. Olen kohta 30 enkä ole koskaan varsinaisesti ollut parisuhteessa.
On hyvin todennäköistä, että et ole parisuhteessa nelikymppisenäkään.
Mitä sitten, onko se sinun ongelmasi?
Jos en löydä rakkautta niin ihan mielelläni olenkin hautaan saakka yksin. Se toinen vaihtoehto on paljon epämiellyttävämpi.Lisäyksenä tähän, etten oikein ymmärrä miksi pitää maalailla piruja seinille. Mulla on tähänkin saakka riittänyt kiinnostuneita paljon ja joskus se ollut jopa siinä määrin molemminpuolista, että on päädytty tapailemaan. En siis pidä mahdottomana että jossain on hän, jonka kanssa kaikki palaset loksahtaa kohdilleen.
Kriteerisi kumppanille ovat niin kovat, ettei niitä vastaavia miehiä ole olemassa. Vastaus on suhteellisen helppo tähän asiaan. Jos et ole naisena seurustellut tuohon ikään mennessä, niin tuskin tulevana vuosikymmenenäkään: vapaiden miesten taso ei nimittäin yhtään ainakaan nouse.
Tunteet eivät ole riippuvaisia mistään "tasosta". Miestyyppini on aina ollut vähän sellainen renttumainen jos näin voi sanoa ja niitä on vapaana aina.
Ja siis se ei haittaa vaikka suhde ei kestäisi loppuelämää. Mulle rakastuminen on todella intensiivistä ja voisin elää loppuelämäni jo pelkästään kokemuksella, joka minulla siitä tähän mennessä on, vaikka suhde ei koskaan edennyt parisuhteeksi.No onnea etsintään. Vaikeammaksi se käy koko ajan, mitä enemmän ikää tulee. Rentut alkavat olla alkoholisteja. Toki jos pidät heistä, niin sitten mahdollisuutesi ovat oikeastaan hyvät. Luulenpa, että renttu tarkoittaa sinulle kuitenkin klassisen komeaa tummahiuksista (nimenomaan hiukset päässä) miestä, joka ei noudata yleisiä normeja esim. naisten ohjeita miehille. Tämä on kaikkien naisten miestyyppi.
Tämähän ei edelleenkään ole sinun ongelmasi ja ihmettelen miksi edes tartuit kommenttiini niin äkäisesti. Jos kuvittelet että kommenteillasi pystyisit vaikuttamaan ajatuksiini ja käyttäytymiseeni jollain lailla niin etpä voisi olla enempää väärässä.
Ei olekaan, mutta tällä palstalla vastailen, mihin huvittaa. Enkä ole kiinnostunut vaikuttamaan ajatuksiisi, mutta kerroinpa vaan, miten sinullekin tulee käymään.
Rakkautta. Arjen jakaja ja kämppus on negatiivinen puoli parisuhteessa, olen niin introvertti. Siksi pitää olla paljon rakkautta ja intohimoa, jotta se kompensoi sen, että pitää jakaa arkea miehen kanssa.
Aluksi sitä oli, nyt ei enää, on vain se arki ja kämppissuhde jäljellä ja sen vuoksi harkitsen eroa.
50+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta. Jos hakisin pelkkää arjen jakajaa, olisin seurustellut koko aikuisikäni sen sijaan, että olisin torjunut niin monia miehiä etten edes muista. Olen kohta 30 enkä ole koskaan varsinaisesti ollut parisuhteessa.
On hyvin todennäköistä, että et ole parisuhteessa nelikymppisenäkään.
Mitä sitten, onko se sinun ongelmasi?
Jos en löydä rakkautta niin ihan mielelläni olenkin hautaan saakka yksin. Se toinen vaihtoehto on paljon epämiellyttävämpi.Lisäyksenä tähän, etten oikein ymmärrä miksi pitää maalailla piruja seinille. Mulla on tähänkin saakka riittänyt kiinnostuneita paljon ja joskus se ollut jopa siinä määrin molemminpuolista, että on päädytty tapailemaan. En siis pidä mahdottomana että jossain on hän, jonka kanssa kaikki palaset loksahtaa kohdilleen.
Kriteerisi kumppanille ovat niin kovat, ettei niitä vastaavia miehiä ole olemassa. Vastaus on suhteellisen helppo tähän asiaan. Jos et ole naisena seurustellut tuohon ikään mennessä, niin tuskin tulevana vuosikymmenenäkään: vapaiden miesten taso ei nimittäin yhtään ainakaan nouse.
Tunteet eivät ole riippuvaisia mistään "tasosta". Miestyyppini on aina ollut vähän sellainen renttumainen jos näin voi sanoa ja niitä on vapaana aina.
Ja siis se ei haittaa vaikka suhde ei kestäisi loppuelämää. Mulle rakastuminen on todella intensiivistä ja voisin elää loppuelämäni jo pelkästään kokemuksella, joka minulla siitä tähän mennessä on, vaikka suhde ei koskaan edennyt parisuhteeksi.No onnea etsintään. Vaikeammaksi se käy koko ajan, mitä enemmän ikää tulee. Rentut alkavat olla alkoholisteja. Toki jos pidät heistä, niin sitten mahdollisuutesi ovat oikeastaan hyvät. Luulenpa, että renttu tarkoittaa sinulle kuitenkin klassisen komeaa tummahiuksista (nimenomaan hiukset päässä) miestä, joka ei noudata yleisiä normeja esim. naisten ohjeita miehille. Tämä on kaikkien naisten miestyyppi.
Tämähän ei edelleenkään ole sinun ongelmasi ja ihmettelen miksi edes tartuit kommenttiini niin äkäisesti. Jos kuvittelet että kommenteillasi pystyisit vaikuttamaan ajatuksiini ja käyttäytymiseeni jollain lailla niin etpä voisi olla enempää väärässä.
Ei olekaan, mutta tällä palstalla vastailen, mihin huvittaa. Enkä ole kiinnostunut vaikuttamaan ajatuksiisi, mutta kerroinpa vaan, miten sinullekin tulee käymään.
Kerrot miten kuvittelet että minulle tulee käymään. Et sä olet mikään ennustaja.
Mulla on hyvä fiilis tulevasta ja vahvasti uskon, että jotain erityistä saattaa hyvinkin osua ihan lähitulevaisuudessa kohdalleni.
Alue: Aihe vapaa
Kun vastapuoli on miellyttävä ja tullaan keskenään hyvin juttuun, se on alussa jo paljon.
En usko rakkauteen ensisilmäyksellä, enkä toisellakaan.
Ihastumista voi olla ja halua tutustua toiseen lisää.
Pitää olla jotain yhteistä.
Ei silti aletaan heti lapsen tekoon.
Olimme kimpassa 11 vuotta, ennenkuin avioiduimme.
Se avioliitto oli sitten sinetti sille rakkaudelle.
Eli tämän ihmisen kanssa haluan viettää loppuelämäni.
Rakkaus on luottamista, kunnioitusta, uskomista toiseen, auttamista mäen alla.
Rakkaus ei koskaan häviä.