Oletko eronnut syystä, jota muiden on ollut vaikea sulattaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätin kumppanini tämän sairauden vuoksi. Sairaus muutti suhdetta niin paljon, että se  alkoi ottaa enemmän kuin se antoi. Vain kerran erehdyin töksäyttämään totuuden näin rehellisesti kaverini seurassa. Sittemmin opin selittämään asian hyväksyttävämmin sanankääntein ihmisille, jos se jostain syystä tulee puheeksi. Mutta totuus on, että jos hän olisi pysynyt terveenä, olisimme varmaan edelleen yhdessä.

Minua kiinnostaa tietää mikä tällainen sairaus on mikä saa hylkäämään toisen?

Mä en ole vielä eronnut, mutta aihe liippaa tosi läheltä ja tilastojakin hiukan tiedän. Esim. otsalohokodementia (ja monet muut aivojen sairaudet) esiintyy esim. käyttäytymisen muutoksena - ei niinkään selkeinä diagnosoitavina muistioireina. Vielä senkin jälkeen, kun sairautta jo osataan epäillä, voi diagnoosin saamiseen mennä jopa vuosia. 

Käyttäytymisoireiden lisäksi kaikki asioiden ja kodin hoitamisen vastuu liukuu puolisolle - tuossa joku puhui vaan sohvalla makaavasta ja mitään tekemättömästä puolisosta. Mutta hän saattaa sen lisäksi touhuilla kaikkea muutakin. Jos unohtaa henkiset traumat, niin tulee ihan taloudellistakin vahinkoa ja jatkuvasti.

Tässä ketjussa puhutaan vaan parisuhteesta, mutta ainakin omalla kohdalla kyse on myös siitä, että saman katon alla asuu myös lapsia. Mä olen vastuussa myös heidän hyvinvoinnistaan - ja nyt suurin huomio menee puolison toilailuiden perässä juoksemiseen. 

Tilanne on vähän huono sen terveen puolison kannalta - olet joka tapauksessa paha ihminen. Ei ole kovin hyväksyttävää edes epäillä, että puolison aivot ei toimi normaalisti, raahata puolisoa lääkäriin. Ja kun sieltä ei tutkimusten jälkeen tulekaan diagnoosia, vaan tutkimukset ilmeisesti loppuivat, niin pitäis vaan jaksaa. Kun jollekulle yritän kertoa, mitä meillä tapahtuu, mua pidetään vähän hulluna ja että haluan jotenkin mustamaalata puolisoa. Jo ihan se sellainen normaali arjesta selviytyminen jossa neuvon, opastan, muistutan ja muistutan herättää ihmisissä ihmetystä. Puoliso näyttää terveeltä ja elinvoimaiselta, ja joku julkisesti muiden nähden tapahtunut kömmähdys tilapäiseltä. Mutta ei, se on ihan jatkuvaa. Ja minä olen paha ihminen kun sanon jotain.

On myös tilanteita, joissa ulkopuoliset ovat puuttuneet puolisoni tekemisiin, mutta kun ovat havainneet hänen olevan minun seurassani, he ovat vetäytyneet tilanteesta. Varmaan ajatellen, että olen omaishoitaja. Mutta ei, hänellä ei ole diagnoosia, emmekä me saa apua mistään. Tää panee myös miettimään, olisiko puolison asia edennyt, jos minä en olisikaan vieressä auttamassa. 

Mä luulen, että tää on asia, joka vaatii omakohtaista kokemusta, jotta asian voisi ymmärtää. 

Yksi poikaystävä oli kiva mutta paljastui homoksi

Äidin mielestä olisi ollut mitä ihanin

Ribbat toimii juostessa kuten iso kikkeli housuissa

Vierailija kirjoitti:

Rakastuin kännykän ruudun välityksellä tiktok-muijaan, riitti 2 tämän kyseisen naisen tekemää tiktok-videota. Siihen loppui 16 vuoden yhdessäolo ex-vaimon kanssa.

Ai, joku 16 v naimisissa ollut katselee tiktokkeja. Mun 22 v lapseni tykkää niistä.

Surullista jos suhde loppuu seksin puutteeseen.

En ole tentannut yhdenkään eroparin syytä eroon. Todennäköisesti saisin kaksi erilaista vastausta. Äitini mielestä hän itse oli parisuhteen hyvis, todellisuus vain oli ihan toisenlainen.

Vierailija kirjoitti:

Surullista jos suhde loppuu seksin puutteeseen.

Minusta taas seksittömän suhteen loppuminen on taas hyvin iloinen asia. On paljon parempi olla yksin kuin suhteessa, jossa omiin perustarpeisiin ei vastata. Monet kärvistelevät kuukausia tai vuosia turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Jätin kumppanini tämän sairauden vuoksi. Sairaus muutti suhdetta niin paljon, että se  alkoi ottaa enemmän kuin se antoi. Vain kerran erehdyin töksäyttämään totuuden näin rehellisesti kaverini seurassa. Sittemmin opin selittämään asian hyväksyttävämmin sanankääntein ihmisille, jos se jostain syystä tulee puheeksi. Mutta totuus on, että jos hän olisi pysynyt terveenä, olisimme varmaan edelleen yhdessä.

Kyllä sairastunutkin sen mahdollisesti ymmärtää että toinen lähtee. Itselläni on ollut masennuskausia ja niiden aikana aina tunnen kurjaa oloa siitä että hän joutuu olemaan kanssani. Se melkein lisää masennusta. Eli masentuneena lähinnä helpottuisin jos minut jätettäisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätin kumppanini tämän sairauden vuoksi. Sairaus muutti suhdetta niin paljon, että se  alkoi ottaa enemmän kuin se antoi. Vain kerran erehdyin töksäyttämään totuuden näin rehellisesti kaverini seurassa. Sittemmin opin selittämään asian hyväksyttävämmin sanankääntein ihmisille, jos se jostain syystä tulee puheeksi. Mutta totuus on, että jos hän olisi pysynyt terveenä, olisimme varmaan edelleen yhdessä.

Kyllä sairastunutkin sen mahdollisesti ymmärtää että toinen lähtee. Itselläni on ollut masennuskausia ja niiden aikana aina tunnen kurjaa oloa siitä että hän joutuu olemaan kanssani. Se melkein lisää masennusta. Eli masentuneena lähinnä helpottuisin jos minut jätettäisiin.

Jep. Minusta olisi tosi outoa odottaa, että kumppani jäisi vierelle, vaikka ei saa enää suhteesta mitään. Hyvin itsekäs asenne olisi tämä.