Onko teistä muistakin surullista että sitä ostaa kivoja tavaroita,sisustaa kotiaan mutta lopulta se on vain iso ongelma jälkipolville
Tai jos ei ole lapsia niin sille,joka kuoleman jälkeen asunnon tyhjentää.
Kommentit (33)
Ehkä kannattaa hankkia vain sellaisia asioita, jotka joko kuluvat pois tai ovat arvokkaita jälkipolville.
Vasta neljä kertaa itse muuttaneena, mutta tuttujen muutoissa avustaneena, pidän kaikkea "kivaa tavaraa" ongelmana. Tutun muuttoa toistasataa neliöisestä omakotitalosta noin 75 neliöiseen rivitalon pätkään tehtiin kai kaksi viikkoa. Itsekin olin kolmena päivänä mukana muuttamassa. Oli pakko kysyä muilta muuttajilta, että onko kukaan vihjannut ko. henkilöä, että myisi tai heittäisi pois tarpeetonta tavaraa.
Tarpeetonta tavaraa ei kuulemma ollut, eikä ollut ollut aikaakaan karsia. No muuton jälkeen rivitaloasunnon olohuone oli niin täynnä laatikoita, että siellä oli yksi nojatuoli, jossa pystyi istumaan, ja laatikoita pään korkeudelle yli kaksi kolmasosaa huoneesta. Vaatehuone oli ovea myöten täynnä tavaraa ja laatikoita. Eteisen toista seinää peitti laatikkorivi jne. jne.
Mitäs sitten. Kerran sitä eletään, koti pitää tehdä just sellaiseksi kun itse haluaa.
Minusta on surullista, ettei puolisoni yhtään ajattele tuota vaan kantaa kotiin loputtomasti krääsää. Sen takia olemme nyt eroamassa.
Toivon että kirjani annetaan eteenpäin lukutoukille jos heitä vielä on,eikä heitetä johonkin nuotioon.
Jollain sohvalla tai keittiön pöydällä nyt ei ole niin väliä.
Sisustaminen ostamalla tavaraa kuulostaa vanhanaikaiselta. Varsinkin, jos koko ajan pitää laittaa uusiksi sohvatyynyt tai hyllylle aseteltavat ripellykset.
Mä olen sellainen ikuinen sisustaja ja ostan kotiin aina kaikkea uutta. Ajattelen asian niin, että niiden tavaroiden on tarkoitus ilahduttaa mua mun elinaikana ja kun musta aika jättää, niin ei sillä ole mitään väliä mitä niille sitten tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen sellainen ikuinen sisustaja ja ostan kotiin aina kaikkea uutta. Ajattelen asian niin, että niiden tavaroiden on tarkoitus ilahduttaa mua mun elinaikana ja kun musta aika jättää, niin ei sillä ole mitään väliä mitä niille sitten tapahtuu.
Maapallo kiittää. Not. Miten noin itsekkäitä ihmisiä on vielä olemassa?
Pidän kauniista esineistä ja olen ostanut esimerkiksi Artekin huonekaluja silloin tällöin, käytettynä ja uutena. Mutta olen minimalisti. Tavaraa pitää olla mahdollisimman vähän. Kauhulla katson yllämainitun kaltaisia asuntoja, kaunis aunto on ahdettu aivan täyteen tavaraa. Hävitän myös tavaraa jatkuvasti. Roskiin, SPR:n Kontiin tai johonkin muualle. Varastot eivät saa täyttyä roinasta.
Kaikenlaisen krääsän kerääminen on kauhistus. En siedä edes yhtä jääkaappimegneettia ja kukkiakin on vain yksi.
Minä en osta kuin tarpeeseen, sisustusta ei tarvitse jatkuvasti olla muuttamassa, tiedän omat mieltymykseni eikä ole tarvetta vaihdella sitä jatkuvasti. Voin ihastella uutuuksia kaupassa mutta sinne jäävät. En murehdi mitä tavaroilleni tapahtuu kun aika jättää, mutten osta jatkuvasti uutta vain kuluttamisen pakosta.
Ei niitä kaikilla niin paljon ole, että se olisi ongelma kaikille. Sukulaiset avuksi tai jos saa maksettua kuljetuksen.
Missä iässä pitää miettiä kuolemaa? Ja ei mulla ole lapsia. Heittävät sitten kaatopaikalle joku jos kuolen. Asun kyllä yksiössä niin ei tänne pysty edes krääsää kerätä, olisi heti sekavan näköistä. Pari isoa koriste-esinettä hyllyn päällä ja tarvittavat huonekalut, elektrooniikka löytyy ja pari huonekasvia.
Kynttilä - koriste - lahjatavaramyyjät pitäisi pistää kaikki pakkotöihin kaatopaikalle penkomaan sekajätteistä käyttökelpoista tavaraa kierrätykseen.
Kun on kiireisessä opiskelu-, työ- tai ruuhkavuosivaiheessa, on tilanne tietenkin erilainen kuin silloin, kun tekee työtä kotona. Aiemmin tärkeitä olivat toimivuus, kätevyys, helppohoitoisuus ja hintaluokka, koska usein on vielä vähemmän rahaa käytössä kuin mahdollisesti myöhemmin. Mitä enemmän toimii kotoa käsin, sitä enemmän tietysti kiinnittää tyylikkyyteen ja kodin viihtyisyyteen huomiota noiden edellämainittujen lisäksi. Ikuisena kaunosieluna tykkään, että koti on mieleiseni niin väreiltään, materiaaleiltaan kuin kokonaisuudeltaankin, enkä nyt missään tapauksessa tarkoita kalliita materiaaleja tms., sellaisia minulla ei ole koskaan ollut. Sitä paitsi kodin suunnittelu ja sisustaminen on todella hauskaa. Ensimmäiset vuodet uudessa paikassa menevät usein kalusteita pyöritellessä paikasta ja huoneesta toiseen, mutta kun ne lopulta löytävät paikkansa, ovatkin sitten hyväksiosoittautuneessa tilassa jopa kymmeniä vuosia. Pikkujutut ovat joskus hyvin tärkeitä, että saa huoneesta viihtyisän ja kauniin.
Vähän turhan kaukana edellä menee ajatukset, jos tuollainen harmittaa. Mitäpä jos eläisit ihan tätä päivää ja nauttisit omasta elämästäsi?
Ei lainkaan. Minun näkökulmastani maailma lakkaa olemasta, kun valot sammuvat viimeisen kerran. Lapsia ei ole eikä tule, joten mahdolliset tulevaisuuden ongelmat eivät koske minua millään lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen sellainen ikuinen sisustaja ja ostan kotiin aina kaikkea uutta. Ajattelen asian niin, että niiden tavaroiden on tarkoitus ilahduttaa mua mun elinaikana ja kun musta aika jättää, niin ei sillä ole mitään väliä mitä niille sitten tapahtuu.
Maapallo kiittää. Not. Miten noin itsekkäitä ihmisiä on vielä olemassa?
Maapallo on planeetta, ei sillä ole tunteita tai tarpeita. Itsekkäitä ovat he, jotka pakottavat maailmaan yhä uusia sukupolvia kärsimään ja kuolemaan.
Niinpä. Tämäkin on esimerkki siitä kuinka turhaa ihan kaikki elämässä on. Siis ihan tuon tavaran lisäksi. Aivan turhaa on haalia materiaa ja ihan yhtä turhaa on yrittää mitään, koska mitään täältä ei mukaansa saa eikä millään mitä teit/et tehnyt ole mitään merkitystä enää kuolemasi jälkeen kenellekään.
Eikä oikeastaan edes ennen kuolemaa kunhan nyt ei pahuuksia tee.