Nykyajan deittikulttuuri on synnyttänyt huolestuttavan ongelman
Kukaan ei enää tunnu tarpeeksi kiinnostavalta.
Meri on täynnä kalaa,mutta mikään kala ei houkuta.
Kommentit (24)
Tämä on pelkästään naisten ongelma.
Miehillä on täysin päinvastainen tilanne, että jopa tyytyminen alaspäin kiinnostaisi mutta edes heikkotasoiset naiset eivät kelpuuta parisuhteeseen.
Kyynisyyden aikakausi, jokainen tuntee itsessään vain eläimen, säännön ja tavallisuuden.
Kenelle tuo on ongelma? Sille joka ei deittaile?
Pitäkää huoli omasta elämästänne älkääkä miettikö toisten tapaa toimia.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on pelkästään naisten ongelma.
Miehillä on täysin päinvastainen tilanne, että jopa tyytyminen alaspäin kiinnostaisi mutta edes heikkotasoiset naiset eivät kelpuuta parisuhteeseen.
Mieshän joutuu aina tyytymään alaspäin. Paraskin nainen on heikommalla tasolla kuin huonoin mies.
Kun on liian paljon, sieltä ei löydy ne hyvät enää. Kaikki vaikuttaa samalta massalta.
Ongelmana on myös itsekeskeisyys. Ajatellaan pelkästään mitä vastapuolella olisi tarjota minulle eikä yhtään mitä minulla on tarjota vastapuolelle.
Voi voi. Se on sinun pään sisäinen ongelma, jos et kykeny laittamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin.
Kuinka usein aiemmin kiinnostuit jostain? Kauan olet nettideittallut ja miten päädyit siihen että juuri sen takia et löydä ketään kiinnostavaa?
Eniten kiinnostaa että olethan jatkanut samaan aikaa deittalua samalla tavalla kuin silloin kun tapasit kiinnostavia?
Mitäs jos ottaisit vähän vastuuta niistä oman pääsi sisällä olevista ongelmista, etkä syyttäisi niistä jotain abstraktia "kulttuuria"? Jo se tosiasia, että suurimmalla osalla muista ihmisistä ei ole tuollaista ongelmaa, vaikka he ovat eläneet ihan samassa kulttuurissa kuin sinä, todistaa väitteesi vääräksi.
Enemmän näen tuon asian niin, että nykyään tarjontaan pääsee tutustumaan niin paljon laajemmin, että sitä tarpeeksi kiinnostavan etsintää jatketaan kauemmin kuin ennen.
Ennen tarjonta oli sen mukaan missä asuit ja fyysisesti liikuit, joten jos ei halunnut olla yksin, oli otettava se mitä oli tarjolla. Tämä on sitten synnyttänyt näitä pariskuntia, jotka eivät ole nukkuneet samassa huoneessa enää kymmeniin vuosiin, vaihtavat kaksi sanaa päivässä ja toinen lähinnä ärsyttää, mutta periaatteesta ei erota.
Jos on liian pieni uistin niin kala ei nappaa
Vierailija kirjoitti:
Enemmän näen tuon asian niin, että nykyään tarjontaan pääsee tutustumaan niin paljon laajemmin, että sitä tarpeeksi kiinnostavan etsintää jatketaan kauemmin kuin ennen.
Ennen tarjonta oli sen mukaan missä asuit ja fyysisesti liikuit, joten jos ei halunnut olla yksin, oli otettava se mitä oli tarjolla. Tämä on sitten synnyttänyt näitä pariskuntia, jotka eivät ole nukkuneet samassa huoneessa enää kymmeniin vuosiin, vaihtavat kaksi sanaa päivässä ja toinen lähinnä ärsyttää, mutta periaatteesta ei erota.
Itse näen asian ennemmin niin että kenekään ei tarvitsi tyyttyä siihen "tarpeeksi kiinnostavaan" vaan ihmiset osaa nykyään olla yksin jos ei kiinnostavaa löydy.
Ei ole pakko olla suhteessa missä nukutaan eri huoneissa ja vaihdetaan pari sanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on pelkästään naisten ongelma.
Miehillä on täysin päinvastainen tilanne, että jopa tyytyminen alaspäin kiinnostaisi mutta edes heikkotasoiset naiset eivät kelpuuta parisuhteeseen.
Mieshän joutuu aina tyytymään alaspäin. Paraskin nainen on heikommalla tasolla kuin huonoin mies.
Jatka vaan kerran vuodessa Tsekeissä käyntiä ja Alaston Suomi/OF materiaalille runkkailua. Nainen voi tänä päivänä hakea klinikalta spermaa. Ei tarvi katella mieslasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on pelkästään naisten ongelma.
Miehillä on täysin päinvastainen tilanne, että jopa tyytyminen alaspäin kiinnostaisi mutta edes heikkotasoiset naiset eivät kelpuuta parisuhteeseen.
Mieshän joutuu aina tyytymään alaspäin. Paraskin nainen on heikommalla tasolla kuin huonoin mies.
Mitä miehelle siis tapahtuu, jos hän ei suostu tyytymään alaspäin? Tuleeko joku pakottamaan, vai mistä johtuu, että hän joutuu joka tapauksessa tekemään niin?
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on myös itsekeskeisyys. Ajatellaan pelkästään mitä vastapuolella olisi tarjota minulle eikä yhtään mitä minulla on tarjota vastapuolelle.
Sen mukaan se kiinnostus kutienkin syntyy, että mitä itse haluaa ja mitä itseä vetää puoleensa. Ei pariutuminen ole mitään hyväntekeväisyyttä. Jokaisella on tarjottavanaan itsensä ja oma seuransa, mutta ei kukaan voi toisen puolesta päätellä, kenelle se on riittävä tai toivottava kokonaisuus. Se, mikä on jonkun mielestä puoleensavetävää, ei toisen mielestä olekaan sitä, joten ei siinä oiein voi muiden puolesta miettiä. Voi vain olla oma itsensä ja tutustua ihmiseen, ja toinen osapuoli päättää itse, onko kiinnostunut.
ja se on myös täysin yksilöstä kiinni, mitä vaikkapa minulla on toiselle tarjota. Joillekin minulla ei ole tarjota "mitään" (koska joko minua eivät he kiinnosta, tai sitten minä en ole sitä, mitä hakevat), mutta jollekin muulle (kuten nykyiselle kumppanille) minulla on tarjota paljonkin, koska hän haluaa olla juuri minun kanssani, tykkää siitä mikä olen ja sovimme hyvin yhteen. Yhteensopivuus on tärkeää - joidenkin kanssa sitä on, joidenkin kanssa ei ole.
Jos Tinderin tarjonnasta kukaan ei vaikuta kiinnostavalta, silloin joko
a) valikoimassa ei ole sellaista ihmistä, jota on etsimässä
b) ei ole jostain syystä oikea aika tai ei itse ole oikeasti valmis löytämään ja kohtaamaan ketään (joten alitajuisesti torppaa mahdollisuudenkin siihen, että voisi tavata jonkun - ei siis jaksa kiinnostua kenestäkään)
Pienempi tarjonta ei tee epäkiinnostavasta kiinnostavaa. Olen itse biseksuaali nainen, ja jossain vaiheessa etsin vain naispuolista kumppania. Kokeilin sellaista deittisivua, jossa oman ikäisiäni on vähemmän, ja kun rajasin haun iän mukaan ja hain vain naisia, oli valikoimaa todella vähän. Kukaan ei ollut sellainen, jota etsin (joko toiveet suhdemuodolle eivät osuneet yksiin tai sitten oli jotain epäsopivuustekijöitä tai jotain, mikä oli minulle ehdoton ei, kuten koira - olen allerginen... ja jotkut eivät sitten muuten vain kiinnostaneet esim. ulkonäön tai profiilitekstin perusteella). Minun olisi todellakin ollut helpompi löytää kiinnostava ihminen, jos valikoimaa olisi ollut enemmän, jolloin joukkoon olisi todennäköisemmin osunut joku, joka vastasi sitä, mitä hain.
Ei se niin mene, että jos oikeanlaista ei löydy, sitten otetaan paniikissa joku epäsopiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on pelkästään naisten ongelma.
Miehillä on täysin päinvastainen tilanne, että jopa tyytyminen alaspäin kiinnostaisi mutta edes heikkotasoiset naiset eivät kelpuuta parisuhteeseen.
Mieshän joutuu aina tyytymään alaspäin. Paraskin nainen on heikommalla tasolla kuin huonoin mies.
Mitä miehelle siis tapahtuu, jos hän ei suostu tyytymään alaspäin? Tuleeko joku pakottamaan, vai mistä johtuu, että hän joutuu joka tapauksessa tekemään niin?
Nainen joutuu varomaan deittipalstoilla passiivis-aggressiivisia miehiä. Näähän rupeaa stalkkaamaan elleivät saa.
Vierailija kirjoitti:
Kun on liian paljon, sieltä ei löydy ne hyvät enää. Kaikki vaikuttaa samalta massalta.
Kyllä massasta erottuvat ne kiinnostavat. Yksi ongelma voi tietysti olla se, että ei vaivauduta tekemään sellaista profiilia, josta saisi oikeasta käsityksen siitä, milainen henkilö on. Tinderissä voi olla vaikka monta sataa lyhyttukkaista miestä, joilla on joko t-paita tai kauluspaita, ja profiilitekstissä kerrotaan pituus, kuntosaliharrastus ja on jokin maininta, josta käy ilmi, että henkilö on töissä (mahdollisesti mainitaan ammatti). Eihän näitä erotu kukaan, vaan kaikki ovat salilla käyviä 170-90-senttisiä työssäkäyviä lyhyttukkia. Heti, jos joku on kirjoittanut monisanaisemmin ja ilmeikkäämmin ja osannut tuoda tekstiin jotain omasta persoonastaan, hän erottuu edukseen. Harmi vaan, että moni ei tätä syystä tai toisesta viitsi tehdä. En ainakaan itse kiinnostu kenestäkään sen perusteella, että hänellä on joku pituus, joku työpaikka ja käy salilla.
Ei tämä taida olla pelkkä deittikulttuuriongelma, vaan luonneongelma myös. Minä en ole ikinä elämässäni edes deittaillut, mutta silti jaksan olla ihastunut kehenkään noin viikon verran, sitten jo kyllästyn.