Vanhojen vanhempien avioriidat ja lasten vetäminen mukaan
Vanhempieni avioliitto on ollut hyvin myrskyinen. Pienestä pitäen toinen vanhempi on pitänyt minua terapeuttina ja kertonut asioita, joita en olisi halunnut kuulla. Nyt vuosikymmenien jälkeen alan olla hyvin väsynyt, yritän vältellä heitä kun koskaan ei tiedä mitä sieltä taas tulee vastaan. Vanhempi tietää, että tämä rasittaa minua, mikään ei kuitenkaan muutu. Mitä voisin tehdä? En haluaisi katkaista välejä, kuitenkin huoli jaksamisestaan, mutta oma mielenterveyteni kärsii. Minua syyllistetään, kun en auta ja puutu asioihin enemmän.
Kommentit (4)
Pidän etäisyyttä. Vanhempasi on käyttäytynyt väärin sinua kohtaan ja käytös jatkuu edelleen. Aseta rajat sinun ei tarvitse olla likasankona.
Tuo on kuin omasta elämästä. Vaikka jankutin vuosien ajan, että en halua kuulla, niin siihen auttoi vain se, että laitoin puhelimen kiinni kun äitini alkoi taas marista parisuhdeongelmiaan. Muistan kuunnelleeni niitä jo alle kouluikäisenä ja se oli jo silloin ahdistavaa. Viimeisin niitti oli se, kun sanoin, että en halua kuunnella, niin äitini sanoi "minä kerron silti". Sanoin, että onhan sinulla sisko, puhu sen kanssa, mutta äiti kieltäytyi. Heillä on aina ollut joku sairas kilpailu, kummalla on parempi avioliitto, joten eihän siinä voi totta puhua.
Olen ehdottanut pariterapiaa, toinen vanhemmista ei suostu. Olen sanonut, että mielestäni ainut ratkaisu on ero, mutta jostain syystä eivät eroa. En halua ottaa kantaa siihen onko toinen muistisairas/narsisti/ hullu, koska tiedän vain yhden puolen tarinasta. Voisin ihan hyvin autella muissa asioissa, mutta nyt en halua sotkeentua mihinkään enkä halua välittää viestejä tai puuttua mihinkään. Kesken työpäivän soitetaan ja itketään.
Auta varaamaan aika terapiaan/pariterapiaan. Vie esitteitä ja hyviä kirjoja. Sano, että sinusta ei irtoa tämän enempää apua, kun et ole ammattilainen.