Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ymmärrä urheilua. Mikä siinä on niin hienoa olla pienen hetken maailman paras jossain yhdessä lajissa?
23.08.2023 |
Tai vaikkapa kolmas. Aivan sairas duuni ja seuraavana vuonna jo uudet parhaat ja kolmannet. Ja kun noita lajeja on miljoona.
Kommentit (54)
Onnistumisen kokemus. Erittäin tärkeä palikka itsetunnossa. Missä ap on viimeksi kokenut onnistumisen tunteen pitkän vaivannäön palkaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnistumisen kokemus. Erittäin tärkeä palikka itsetunnossa. Missä ap on viimeksi kokenut onnistumisen tunteen pitkän vaivannäön palkaksi?
Mutta että kaikki muu jää sitten kokematta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnistumisen kokemus. Erittäin tärkeä palikka itsetunnossa. Missä ap on viimeksi kokenut onnistumisen tunteen pitkän vaivannäön palkaksi?
Mutta että kaikki muu jää sitten kokematta?
No, jos käytämme esimerkkinä vaikka Wilma Murtoa, niin mistä hän on jäänyt paitsi? Synkästä kapakoissa istumisesta ja kotisohvalla turhautumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnistumisen kokemus. Erittäin tärkeä palikka itsetunnossa. Missä ap on viimeksi kokenut onnistumisen tunteen pitkän vaivannäön palkaksi?
Mutta että kaikki muu jää sitten kokematta?
Mikä kaikki? Tasainen arki vailla suurempia ponnisteluja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnistumisen kokemus. Erittäin tärkeä palikka itsetunnossa. Missä ap on viimeksi kokenut onnistumisen tunteen pitkän vaivannäön palkaksi?
Mutta että kaikki muu jää sitten kokematta?
No, jos käytämme esimerkkinä vaikka Wilma Murtoa, niin mistä hän on jäänyt paitsi? Synkästä kapakoissa istumisesta ja kotisohvalla turhautumisesta.
Huolettomasta lapsen ja nuoren elämästä. Varmasti tietää itsekin että on joutunut paljon uhraamaan, onhan se selvää että joutuu. Tosi monet urheilijat ratkeavat ryyppäämään uransa päätyttyä. Että niin hyvä itsetunto sitten heillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huippu-urheilussa kilpailuvietillä on iso merkitys. Ilman sitä et jaksa treenaa kovaa vuosia ja puskea itseäsi yhä kovempiin suorituksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnistumisen kokemus. Erittäin tärkeä palikka itsetunnossa. Missä ap on viimeksi kokenut onnistumisen tunteen pitkän vaivannäön palkaksi?
Mutta että kaikki muu jää sitten kokematta?
No, jos käytämme esimerkkinä vaikka Wilma Murtoa, niin mistä hän on jäänyt paitsi? Synkästä kapakoissa istumisesta ja kotisohvalla turhautumisesta.
Onko opiskellut ammattia tai opiskellut ylipäänsä, sivistänyt itseään? Onko pitänyt hauskaa kavereidensa kanssa? Enkä todellakaan tarkoita kapakoissa istumista tai alkoholin juomista. Onko hän kokenut ja nähnyt maailmaa, muutakin kuin urheiluhalleja ja kenttiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kilpaurheilu on kyllä ihan sairasta. Se on totta.
Kohtuus olisi, tässäkin asiassa, paikallaan. Kohtuudella vaan ei voita ja voittaminen on tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnistumisen kokemus. Erittäin tärkeä palikka itsetunnossa. Missä ap on viimeksi kokenut onnistumisen tunteen pitkän vaivannäön palkaksi?
Mutta että kaikki muu jää sitten kokematta?
No, jos käytämme esimerkkinä vaikka Wilma Murtoa, niin mistä hän on jäänyt paitsi? Synkästä kapakoissa istumisesta ja kotisohvalla turhautumisesta.
Onko opiskellut ammattia tai opiskellut ylipäänsä, sivistänyt itseään? Onko pitänyt hauskaa kavereidensa kanssa? Enkä todellakaan tarkoita kapakoissa istumista tai alkoholin juomista. Onko hän kokenut ja nähnyt maailmaa, muutakin kuin urheiluhalleja ja kenttiä?
On, on, on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän urheilijoita enemmän kuin urheilun katsojia. Katsoa kun joku ajaa ympyrää, juoksee pallon perässä, kiikkuu seipään nokassa, heittää jotain möhkälettä tai hyppää hiekkaan.
Urheilija saa varmaan purettua jotain ylimääräistä energiaa ja aggressiota tekemiseensä. Monellahan demonit iskee päälle uran jäljeen.
Tavoitteita pitää olla. Kilpaurheilijan työ on menestyä aina vain paremmin. Ja ihmiset menevät katsomaan sitä.
Ihan perustason lenkkeilijäkin haluaa vähän parantaa. Juoksen 10 km tiettyyn aikaan hölkäten. Joko lisään matkaa tai nopeutta. Mäkimaastoa tms.
Tai uin kilometrin aikaan 44 Min pysähtymättä. Haluan uida sen muutaman kuukauden päästä aikaan 36 Min.
Eikä saliharrastustakaan aloiteta 25 kilon painoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnistumisen kokemus. Erittäin tärkeä palikka itsetunnossa. Missä ap on viimeksi kokenut onnistumisen tunteen pitkän vaivannäön palkaksi?
Mutta että kaikki muu jää sitten kokematta?
No, jos käytämme esimerkkinä vaikka Wilma Murtoa, niin mistä hän on jäänyt paitsi? Synkästä kapakoissa istumisesta ja kotisohvalla turhautumisesta.
Huolettomasta lapsen ja nuoren elämästä. Varmasti tietää itsekin että on joutunut paljon uhraamaan, onhan se selvää että joutuu. Tosi monet urheilijat ratkeavat ryyppäämään uransa päätyttyä. Että niin hyvä itsetunto sitten heillä.
Ryyppäämään ratkeaa aika moni ihan tavallisesta työstäkin eläköityvä, tilastoja kun katsoo niin enenevissä määrin. Että ei se tyhjyyden tunne urheilu-uran jälkeen ole mikään yksinomaan urheilijoille tuleva tunne, vaan ihan yhtälailla iskee tavalliseen talliaiseen uran päättyessä. Väitän, että tavan talliaiset ratkeaa prosentuaalisesti ryyppäämään ihan yhtä useasti.
Mielestäni ura huippu-urheilussa on ihan kunnioitettavaa ja hienoa eikä missään nimessä huonompi kuin perinteinen ura työelämässä. Ja ns. hukkaanhan meillä kaikilla menee elämässä aikaa työn parissa. Kyllä minä keksisin parempaakin tekemistä 8h päivässä, vaan jotainhan sitä on pakko tehdä jos ei halua köyhyysrajalla kituuttaa.
Kultainen keskitie on paras, mutta meitä on kummankin ääripään ihmisiä. Urheilusta voi saada hitosti rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä vetelysten maailmassa on hienoa seurata ihmisiä, jotka yrittävät parhaansa.
Ole ymmärtämättä. Mutta onko joku syy, miksi se pitää kertoa täällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnistumisen kokemus. Erittäin tärkeä palikka itsetunnossa. Missä ap on viimeksi kokenut onnistumisen tunteen pitkän vaivannäön palkaksi?
Mutta että kaikki muu jää sitten kokematta?
No, jos käytämme esimerkkinä vaikka Wilma Murtoa, niin mistä hän on jäänyt paitsi? Synkästä kapakoissa istumisesta ja kotisohvalla turhautumisesta.
Onko opiskellut ammattia tai opiskellut ylipäänsä, sivistänyt itseään? Onko pitänyt hauskaa kavereidensa kanssa? Enkä todellakaan tarkoita kapakoissa istumista tai alkoholin juomista. Onko hän kokenut ja nähnyt maailmaa, muutakin kuin urheiluhalleja ja kenttiä?
Muut urheilijat? Kisa- ja treenipaikat täynnä muita ihmisiä. Luuletko että ystävyyksiä ei synny kentillä? Treenaa ja kisaa ympäri maailman, näkee kyllä maailmaa. Opinnoista en juuri hänen kohdaltaan tiedä, mutta aika usein urheilijat suorittavat koulunsa hyvin arvosanoin.
Monet ihailee muiden ihmisten harjoittamaa itsensä rääkkäämistä, jostain kumman syystä, ja sen ansiosta koko asian ympärillä pyörii paljon rahaa. Ei siinä mitään enempää ole.
Urheilussa voi kokeilla rajojaan. Mihin omat kyvyt riittävät jne. Kaikki eivät yllä mitaleihin, mutta tavoittelevat kyllä. Ainakin fyysinen keho pysyy hyvänä ja sehän toki vaikuttaa mieleen.
Aika paljon maailmassakin olisi jäänyt syntymättä ja löytymättä, jos ihmiset eivät haluaisi kokeilla rajojaan.
Toiset ihmiset ovat kunnianhimoisempia. Toki urheilu vaatii aina poikkeuksellisia lahjojakin. Ammatinvalintana heikko ja vaarantaa jopa oman terveyden lajin luonteen tai aineiden käytön vuoksi.
Alue: Aihe vapaa
Kukaan ei ymmärrä sua.