Miten saada ajatus käännettyä niin että terveellistä ruokavaliota ei ajattele laihduttamisena?

Eihän kannata laiduttamalla laihduttaa. Itse en tehnyt isoja muutoksia ruokavalioon kerralla. Mutta hiljalleen vähensin hiilareiden määrää ja tilalle enemmän kasviksia. Onneksi työpaikalla on edullinen ja hyvää ruokaa tarjoava ravintola. Kotona olen erittäin laiska pilkkomaan kasviksia tms.

Tämä lisäksi nostin proteiinin määrää ruokavaliossa merkittävästi. Ei ole ollut nälkä vaikka olen vähän alkanut liikkumaankin. Vaikka laihtuminen on tavoitteena, niin en pyri laihduttamalla laihduttamaan, vaan muuttamaan elämäntapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivot toimivat lopulta aika yksinkertaisesti. Ota tavaksi ajatella "oi, nam" nähdessäsi omenan tms terveellistä, ja vaikka kaupan karkkihyllyllä luo mielikuvaa ällöttävästä rasvasta, mieti kuinka paha ja raskas olo tulee, kun on vetänyt ihan liikaa jotain mässyä. Kun alat syömään, luo siitä ihana hetki ja nauti siitä terveellisestä ruoasta. Käännä ajatukset niin, että oi, tämä on nyt sitä parasta herkkua. Etsi uusia reseptejä ja tee siitä ihana ja mielenkiintoinen uusi juttu.

Oikeastihan terveellinen ruoka maistuu hyvältä ja olo sen jälkeen on paljon parempi kuin vaikka jonkin rasvaisen pikaruoan. Epäterveelliset syömiset tyydyttävät siinä syömisen hetkellä, kun nälkäinen keho huutaa rasvaa ja sokeria saadakseen energiaa, mutta jälkeenpäin olo ei ole mitenkään nautinnollinen. Mieti sitä närästystä, raskasta oloa, epämiellyttävyyden tunnetta ja vastakkaisesti kevyttä, raikasta ja hyvää oloa, joka tulee vaikkapa hedelmien, salaatin ja hyvän kotiruoan jälkeen.

Totuttele kuuntelemaan kehoa ja ajattele, että teet valinnoillasi hyvää itsellesi. Älä syö enempää, kuin sen verran, että olet sopivan kylläinen, ei tarvitse syödä "yli" siksi, että ruoka maistuu hyvältä ja mieli tekee. Voit myös jättää annoksen kesken ja syödä sen vaikka seuraavalla aterialla. Opettele säännöllinen ruokarytmi; kun verensokeri pysyy tasaisena, eivät mieliteotkaan niin vaivaa.

Ihminen tottuu melko nopeasti, vain se alku on vaikeaa. Mielikuvien tuoma vaikutus on yllättävän suuri. Keksi joku kiva juttu, jolla palkitset itsesi herkkupalan sijaan, vaikka hetkellä hyvän kirjan tai vaikka kännykkäpelin parissa, jos tykkäät sellaisesta enemmän.

Onnistuu tasan tarkkaan niin kauan, jos pysty kontrolloimaan itseään eikä ikinä sorru mihinkään "epäterveelliseen herkkuun". Mutta ai että, kun ottaakin palasen suklaakakkua tai muuta hyvää pitkästä aikaa ja muistaa miten hyvää se on, niin tuon mielikuvarakennelman palaset sortuvat kuin korttitalo. Pitäisikin onnistua löytämään se tasapaino, vaikka silloin tällöin söisikin niitä herkkuja.

Tämän takia kannattaa olla itselle armollinen. Täysi stoppi on mielelle paljon haastavampi, kuin se että sallii silloin tällöin kakunpalan tms. Eikä noista ole muutenkaan mitään ongelmaa kunhan ei nyt vedä viittä palaa kakkua joka päivä.

Sun pitää keksiä jotain muuta ajateltavaa kuin ruoka.

Keksi itsellesi joku harrastus ym. Tai aina kun ruoka pyörii mielessä niin ala vaikka järkkäillä komeroita. Näin saat mielihyvää siitä, että olet tehnyt jotain hyödyllistä ja tuottavaa.

Paras tietenkin olisi jos keksisit itsellesi jonkun intohimonkohteen tai harrastuksen joka on "parempaa kuin ruoka", joka veisi ajatuksesi pois syömisestä.

On olemassa "fyysinen nälkä" ja "tunnenälkä" jossa ihminen syö säädelläkseen tunteitaan, eli kun on stressaantunut, tylsistynyt tai ahdistunut ym.

Periaatteessa, kun olet aidosti nälkäinen, niin syöt silloin mitä vaan ja kaikki maistuu hyvälle. Jos olet vain "tunnenälkäinen" niin se terveellinen ei kelpaakkaan vaan tilaat pitsaa.

Odota, että olet niin nälkäinen, että se terveellinen ruoka kelpaa, äläkä haali kaupasta kotiin epäterveellistä safkaa.

Tee terveellisestä ruoasta hyvää ja vaihtelevaa. Se onnistuu hyvillä resepteillä. Harjoittelemaan.

Hanki aivot!

Välttelee sokeria ja katsoo tuotteiden sokeriprosentin ettei ylitä 5-6. Napostelun himoon pähkinöitä ja juures paloja. Tekee iltapalaksi telkkarin ääreen juures tarjottimen ja raaka kaali on on oikein superfoodia. 

Pitää karkkipäivän joskus harvoin ja sokeri on sama kuin suolakin kun siitä totuttelee irti niin sitä vähemmän tekee mieli. 

Käy kaupassa vain kerran viikossa suunnitellun listan kanssa jos mahdollista jottei tule heräteostoksia hetken mielijohteesta. Sitten kun tulee kamala sokerin himo niin sitä vaan ei ole kaapeissa. 

Jatkuva painon tarkkailu ja sairaalloinen kuntoilu voi tehdä ihmisestä ihan hullun eikä tule onnelliseksi siitä ja purkaa vihaansa kaikkiin ylipainoisiin ihmisiin. 

Sama efekti on niillä lapsia tehneillä jotka eivät ole tyytyväisiä omiin valintoihinsa niin purkavat vihaansa lapsettomiin. 

Toisin valinneita vihataan kun omat valinnat eivät olekkaan tuoneet toivottua onnea. Tämä ihan kamalaa sana sotaa, ihmisten haukkumista mitä täältäkin on saanut nähdä. 

Ajattelee syövänsä terveellisesti ja tarjoaa keholleen niitä ravinteita ja ainesosia, joita se tarvitsee sekä riittävän energian. Ohjata makuaistimuksiaan pureskelemalla, ruokavaliomuutoksilla sekä maitohappobakteereilla. 

Mutta onko taustatoiveena kuitenkin ajatus laihtumisesta? Sitten on kyllä raskasta, ainakin itselleni.