Mua pelottaa jos miehelleni sattuu jotain!!!

turha murehtiminen kuluttaa energiaasi, mutta ymmärrän kyllä tunteesi.

Meillä on 5 pientä lasta. Taloudellinen katastrofi olisi toivoton ja muutenkin tuntuu, että kaikelta lastenhoidolta, kotitöiltä, töiltä (joutuisin menemään), miten jäisi edes aikaa tai voimia surra menetystä?



Aivan liian hirveää ajateltavaksi.

meillä vaan vielä lisäksi maatilan hommat ja metsätyötkin. En tahdo edes ajatella tilannetta että mieheni ei tässä olisi. Mutta luulen, että ei nuo murheet paljon tuntuisi miehen menettämisen rinnalla. Selvittävä olisi, vaikka sitten myymällä koko sukutila. Mutta sitä minun on turha murehtia.



Onhan miehelläsi henkivakuutus? Laittakaa se puoli kuntoon, niin ainakin siltä kohtaa helpottaa. Meillä on henkivakuutus määritetty niin, että sen avulla saa lainat maksettua ja vielä vähän jääkin, että ainakin hetken pärjää.

Ei ole ylimääräistä rahaa!

Me vielä asutaan sukutilalla jossa on osallisina mieheni sisko ja eno, joten tulee aika selvittämiset, jos kävis niin että me tästä lähdettäisiin. En tiedä lunastaisiko kukaan tilaa vai menisikö vieraalle, mutta mulle se ei kuitenkaan merkitsisi, mutta lapsille tämä paikka on rakas ja korvaamaton.

Ehkä pelkooni vaikuttaa se, että olen alkoholistiperheestä ja tuntuu että nyt aikuisena haluan itse olla vaikuttamassa elämääni, en enää anna toisten hallita sitä. ja periaatteessa nyt mieheni hallitsee elämääni.



ap

mutta aina voi opetella uusia asioita, tosin sellainen pakkomielteinen "minun on opettava tämä ennen kuin mieheni kuolee" -asenne söisi voimavaroja. Jotenkin sitä vain olisi opittava nauttimaan juuri tästä hetkestä ja povarieukon sanoin "ajattele vain hyviä asioita, sillä pahat tulevat ajattelemattakin".

niin loppuu tuo ahdistus! Tää on niin vapauttavaa kun tietää et jos aviomiehelle sattuu jotain niin on tuo toinen joka varmasti auttaa elämässä eteenpäin. Raakaa mutta totta ja helpottaa!