HS: Synnytyskipujenhoito on Suomessa lapsenkengissä

Itsellä aivan erilaisia kokemuksia. Olen synnyttänyt kuusi lasta neljässä eri synnytyssairaalassa Suomessa. Jokaisesessa synnytyksessä minulle on oikein tuputettu kivunlievitysmenetelmiä, vaikka nopeiden synnytykseen vuoksi en ole niitä kaivannut. Ja kokemusta tosiaan useammasta sairaalasta. Kokemus aivan eri kuin jutun lääkäri kuvailee.

Sitähän on miehille kehitetty ehkäisypillerikin, mutta ei saatu markkinoille kun miehiä harmitti ne _samat_ sivuvaikutukset, jotka naisilla nyt vaan kuuluu asiaan.

Ei lapsia ennenkään ole haluttu, ennen ei vain ollut vaihtoehtoa. Ennen ei myöskään kivun suhteen ollut vaihtoehtoa, mutta nyt on. Miksi sitä ei käytetä? Ai koska me ollaan naisia ja se nyt vaan kuuluu asiaan?

Epiduraalin käyttö alkoi yleistymään 1970 luvulla Euroopassa ja sitä vaadittiin Suomessakin;

"Aikakaudella, jolloin lennetään kuuhun, siirretään sydämiä ja muuta vastaavaa, akat vain saavat huutaa lapsivuoteissaan kuin aina ennenkin. Ilmeisesti ei ole tarpeeksi arvokkaasta asiasta kysymys. Jos tässä miesten maailmassa miehet synnyttäisivät, kuinkahan olisi?" kysyi mielipidekirjoittaja Helsingin Sanomissa."

Ylen artikkeli aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ennenkään mitään kivunlievitystä annettu. Onko nykynaiset nössöjä?

Ei myöskään polvileikkauksiin yms operaatioihin. Varmaan mieluusti menisit leikattavaksi ilman?

Nyt ei olla missään keskiajalla.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä aivan erilaisia kokemuksia. Olen synnyttänyt kuusi lasta neljässä eri synnytyssairaalassa Suomessa. Jokaisesessa synnytyksessä minulle on oikein tuputettu kivunlievitysmenetelmiä, vaikka nopeiden synnytykseen vuoksi en ole niitä kaivannut. Ja kokemusta tosiaan useammasta sairaalasta. Kokemus aivan eri kuin jutun lääkäri kuvailee.

Tottakai on hyviä ja jopa helppojakin synnytyksiä. Sinun kokemuksesi ei silti poista sitö tosiasiaa että Suomessa on vakavia ongelmia itseasiassa kaikkien kipujen hoidossa. Synnyttäjiä myös jopa käännytetään kotiin kun olisi ehdottomasti otettava sisään. Tilaa ei ole, anestesialääkäreitä ei ole (tarpeeksi.)

Minulla on kolme lasta, mutta synnytinkin heidät kaikki suunnitellulla sektiolla. Ilman sitä minulla olisi 0-1 lasta.

Ei pidä suostua alatiesynnytykseen.

Vierailija kirjoitti:

Sitähän on miehille kehitetty ehkäisypillerikin, mutta ei saatu markkinoille kun miehiä harmitti ne _samat_ sivuvaikutukset, jotka naisilla nyt vaan kuuluu asiaan.

Ei lapsia ennenkään ole haluttu, ennen ei vain ollut vaihtoehtoa. Ennen ei myöskään kivun suhteen ollut vaihtoehtoa, mutta nyt on. Miksi sitä ei käytetä? Ai koska me ollaan naisia ja se nyt vaan kuuluu asiaan?

Muutenkin inhotti suomalaisessa äitiyteen liittyvässä terveydenhoidossa se, että tuntui että minä en ollut enää mitenkään arvokas, vaan vain lapsen kasvualusta, josta se arvokas lapsi pitäisi saada terveenä ulos. Oikeasti tuntui että sikiö oli se potilas jonka hyvinvoinnista oltiin kiinnostuneita, minusta ei. Se asenne ällötti jo raskauteen liittyvien tutkimusten aikana, ja pahimmillaan se oli synnytyksessä, jossa puudutuksia pihdattiin koska vauvan paras ja kipu unohtuu kun sen vauvan saa rinnoilleen. Paskat unohtunut, toista en tehnyt ikinä koska en halunnut enää kokea ihmisarvoni menetystä tuolla tapaa.

Taitaa olla muulla sama juttu? Entä leikkausten jälkeen. Tai onnettomuudet tai loukkaantumiset, onko kivunlievitys tai nukutus heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä aivan erilaisia kokemuksia. Olen synnyttänyt kuusi lasta neljässä eri synnytyssairaalassa Suomessa. Jokaisesessa synnytyksessä minulle on oikein tuputettu kivunlievitysmenetelmiä, vaikka nopeiden synnytykseen vuoksi en ole niitä kaivannut. Ja kokemusta tosiaan useammasta sairaalasta. Kokemus aivan eri kuin jutun lääkäri kuvailee.

Tottakai on hyviä ja jopa helppojakin synnytyksiä. Sinun kokemuksesi ei silti poista sitö tosiasiaa että Suomessa on vakavia ongelmia itseasiassa kaikkien kipujen hoidossa. Synnyttäjiä myös jopa käännytetään kotiin kun olisi ehdottomasti otettava sisään. Tilaa ei ole, anestesialääkäreitä ei ole (tarpeeksi.)

Nimenomaan kaikkien kipujen hoidossa on ongelmia. Poikani vaimo on sairaanhoitaja, joka on muuttanut Suomeen muualta, ja oli aika järkyttynyt esim. leikkausten jälkikivun ja tiettyihin tutkimuksiin liittyvän kivun huonosta tai jopa olemattomasta hoidosta täällä. Oli kuulemma ihan eri käytännöt kuin kotimaassaan. 

Naiselle hän sanoi: – Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan.

1. Mooseksen kirja 3:16

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla muulla sama juttu? Entä leikkausten jälkeen. Tai onnettomuudet tai loukkaantumiset, onko kivunlievitys tai nukutus heti.

Oma melko tuore kokemus onnettomuudesta ja sen jälkeisestä raajojen luustoon kohdistuneesta pitkästä leikkauksesta. Kun pääsin keskussairaalaan onnettomuuden jälkeen, sain heti toimivaa kivunlievitystä. Sitä myös jatkettiin kunnes pääsin leikkaukseen. Mutta leikkauksen jälkeen tuli yllätys. Kipu oli kovempaa kuin missään vaiheessa onnettomuuden jälkeen, mutta en saanut kuin kerran kunnolla toimivaa kipulääkettä kipua valitettuani, sen jälkeen piti kärsiä hirvittävää kipua. Ja äkkiä kotiutus, lääkityksenä burana ja panadol. Meinasin tulla hulluksi siitä kivusta, ja jopa juoda viinaa siihen koska en kestänyt enää, mutta onneksi yksityisen lääkäriaseman päivystys antoi toimivaa kipulääkettä ja kirjoitti sitä reseptin kotiinkin. Reseptin kirjoittanut lääkäri sanoi, että Suomessa joskus pelätään vähän liikaakin riippuvuutta. Eli ilmeisesti ei anneta kunnon lääkkeitä koska meinataan että joku tavis ilman huumetaustaa yhtäkkiä pärähtää opioidiriippuvaiseksi jos saa leikkauksen jälkikipuun jokusen päivän niitä lääkkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla muulla sama juttu? Entä leikkausten jälkeen. Tai onnettomuudet tai loukkaantumiset, onko kivunlievitys tai nukutus heti.

Ensihoito ja traumapuoli toimii pääasiassa tosi hyvin Suomessa mutta kipulääkkeitä saatetaan kuntoutusvaiheessa pihtailla turhaan. Tuurista kiinni. Kipulääkkeiden pihtaaminen akuutissa kivussa on ongelmallista sillä kipu helpolla kroonistuu jos sen annetaan turhaan jatkua liian pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Naiselle hän sanoi: – Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan.

1. Mooseksen kirja 3:16

Niinpä. Länsimainen lääketiede kumosi Mooseksen löpinät.

T. NAISpappi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla muulla sama juttu? Entä leikkausten jälkeen. Tai onnettomuudet tai loukkaantumiset, onko kivunlievitys tai nukutus heti.

Oma melko tuore kokemus onnettomuudesta ja sen jälkeisestä raajojen luustoon kohdistuneesta pitkästä leikkauksesta. Kun pääsin keskussairaalaan onnettomuuden jälkeen, sain heti toimivaa kivunlievitystä. Sitä myös jatkettiin kunnes pääsin leikkaukseen. Mutta leikkauksen jälkeen tuli yllätys. Kipu oli kovempaa kuin missään vaiheessa onnettomuuden jälkeen, mutta en saanut kuin kerran kunnolla toimivaa kipulääkettä kipua valitettuani, sen jälkeen piti kärsiä hirvittävää kipua. Ja äkkiä kotiutus, lääkityksenä burana ja panadol. Meinasin tulla hulluksi siitä kivusta, ja jopa juoda viinaa siihen koska en kestänyt enää, mutta onneksi yksityisen lääkäriaseman päivystys antoi toimivaa kipulääkettä ja kirjoitti sitä reseptin kotiinkin. Reseptin kirjoittanut lääkäri sanoi, että Suomessa joskus pelätään vähän liikaakin riippuvuutta. Eli ilmeisesti ei anneta kunnon lääkkeitä koska meinataan että joku tavis ilman huumetaustaa yhtäkkiä pärähtää opioidiriippuvaiseksi jos saa leikkauksen jälkikipuun jokusen päivän niitä lääkkeitä?

Tyypillinen tarina, hienoa kuitenkin että sait yksityiseltä apua.

T. 36

Lisälainaus Hesarin mielipidekirjoituksesta:

'' Jo peruskoulussa opimme, että luonnon tarkoitus on karsia heikot populaatiosta. Luonnollisuus argumenttina ei päde enää nykypäivän terveydenhuollossa. Muuten kaikelta toiminnaltamme sairaaloissa katoaa pohja. Vai pitäisikö myös elvytyksestä luopua ja syöpäkasvaimet olla leikkaamatta, koska nämä toimet ovat luonnonvastaisia? On jo aika luopua ajatuksesta, että synnytyskipu olisi välttämätön osa synnytystä.''

Olisi kiva saada Kätilöliitolta vastine. Varsinkin kun näkemys eroaa noin radikaalisti WHO:n suosituksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitähän on miehille kehitetty ehkäisypillerikin, mutta ei saatu markkinoille kun miehiä harmitti ne _samat_ sivuvaikutukset, jotka naisilla nyt vaan kuuluu asiaan.

Ei lapsia ennenkään ole haluttu, ennen ei vain ollut vaihtoehtoa. Ennen ei myöskään kivun suhteen ollut vaihtoehtoa, mutta nyt on. Miksi sitä ei käytetä? Ai koska me ollaan naisia ja se nyt vaan kuuluu asiaan?

Muutenkin inhotti suomalaisessa äitiyteen liittyvässä terveydenhoidossa se, että tuntui että minä en ollut enää mitenkään arvokas, vaan vain lapsen kasvualusta, josta se arvokas lapsi pitäisi saada terveenä ulos. Oikeasti tuntui että sikiö oli se potilas jonka hyvinvoinnista oltiin kiinnostuneita, minusta ei. Se asenne ällötti jo raskauteen liittyvien tutkimusten aikana, ja pahimmillaan se oli synnytyksessä, jossa puudutuksia pihdattiin koska vauvan paras ja kipu unohtuu kun sen vauvan saa rinnoilleen. Paskat unohtunut, toista en tehnyt ikinä koska en halunnut enää kokea ihmisarvoni menetystä tuolla tapaa.

Tuttu juttu, kohdeltiin kuin kasvatusalustaa. Sitten kun lapsi ulkona, muistettiin sen verran että synnytys käytiin läpi ja arvio piti antaa. Sen jälkeen olit olento joka huolehti lapsesta ja kuljetti neuvolaan, et enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla muulla sama juttu? Entä leikkausten jälkeen. Tai onnettomuudet tai loukkaantumiset, onko kivunlievitys tai nukutus heti.

Oma melko tuore kokemus onnettomuudesta ja sen jälkeisestä raajojen luustoon kohdistuneesta pitkästä leikkauksesta. Kun pääsin keskussairaalaan onnettomuuden jälkeen, sain heti toimivaa kivunlievitystä. Sitä myös jatkettiin kunnes pääsin leikkaukseen. Mutta leikkauksen jälkeen tuli yllätys. Kipu oli kovempaa kuin missään vaiheessa onnettomuuden jälkeen, mutta en saanut kuin kerran kunnolla toimivaa kipulääkettä kipua valitettuani, sen jälkeen piti kärsiä hirvittävää kipua. Ja äkkiä kotiutus, lääkityksenä burana ja panadol. Meinasin tulla hulluksi siitä kivusta, ja jopa juoda viinaa siihen koska en kestänyt enää, mutta onneksi yksityisen lääkäriaseman päivystys antoi toimivaa kipulääkettä ja kirjoitti sitä reseptin kotiinkin. Reseptin kirjoittanut lääkäri sanoi, että Suomessa joskus pelätään vähän liikaakin riippuvuutta. Eli ilmeisesti ei anneta kunnon lääkkeitä koska meinataan että joku tavis ilman huumetaustaa yhtäkkiä pärähtää opioidiriippuvaiseksi jos saa leikkauksen jälkikipuun jokusen päivän niitä lääkkeitä?

Läheiseni oli terminaalivaiheessa, siis kuolemassa syöpään kovissa kivuissa, kivunlääkityksessä pihtailtiin ettei potilas tule riippuvaiseksi. Tuon jälkeen meni kaikki luottamus koko suomalaiseen terveydenhuoltoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla muulla sama juttu? Entä leikkausten jälkeen. Tai onnettomuudet tai loukkaantumiset, onko kivunlievitys tai nukutus heti.

Oma melko tuore kokemus onnettomuudesta ja sen jälkeisestä raajojen luustoon kohdistuneesta pitkästä leikkauksesta. Kun pääsin keskussairaalaan onnettomuuden jälkeen, sain heti toimivaa kivunlievitystä. Sitä myös jatkettiin kunnes pääsin leikkaukseen. Mutta leikkauksen jälkeen tuli yllätys. Kipu oli kovempaa kuin missään vaiheessa onnettomuuden jälkeen, mutta en saanut kuin kerran kunnolla toimivaa kipulääkettä kipua valitettuani, sen jälkeen piti kärsiä hirvittävää kipua. Ja äkkiä kotiutus, lääkityksenä burana ja panadol. Meinasin tulla hulluksi siitä kivusta, ja jopa juoda viinaa siihen koska en kestänyt enää, mutta onneksi yksityisen lääkäriaseman päivystys antoi toimivaa kipulääkettä ja kirjoitti sitä reseptin kotiinkin. Reseptin kirjoittanut lääkäri sanoi, että Suomessa joskus pelätään vähän liikaakin riippuvuutta. Eli ilmeisesti ei anneta kunnon lääkkeitä koska meinataan että joku tavis ilman huumetaustaa yhtäkkiä pärähtää opioidiriippuvaiseksi jos saa leikkauksen jälkikipuun jokusen päivän niitä lääkkeitä?

Läheiseni oli terminaalivaiheessa, siis kuolemassa syöpään kovissa kivuissa, kivunlääkityksessä pihtailtiin ettei potilas tule riippuvaiseksi. Tuon jälkeen meni kaikki luottamus koko suomalaiseen terveydenhuoltoon.

Tämä on ihan uskomatonta! Mitä sitten vaikka ihminen, joka kuolee ihan kohta, kehittää riippuvuuden lääkkeisiin? Sekö menee ihmisarvoisen poistumisen yläpuolelle? Eläimetkin armahdetaan paremmin kuin ihmiset!

Tein yhteistyötä kätilöiden kanssa. Ihan nuoretkin oli sitä mieltä, että " kipu kuuluu synnytykseen"- mielestäni ei kuulu.

Eiköhän tämäkin asenne tule sieltä raamatusta:" Kivulla pitää sinunkin synnyttämän!"

Minusta tämä asenne on täyttä p a s k a a . Ihan kuten myös se, että naisten tarvitsee kärsiä kipua gynekologilla käydessä ( tutkimus, kierukan laitto, kierukan poisto jne). Minusta tässä on takana naisten aliarviointi ja väheksyntää naisina ja potilaina.