Oonko kohtuuton? (Toivon että mies menisi töihin)

Elikkä homma on tälleen, mä olen ollut jo yli 8 vuotta kotiäitinä ja mies on aiemmin käynyt töissä. Nyt kuitenkin käynnistyy jo kolmas vuosi kun mies on sairaslomalla ja kotona ja meinaan tulla hulluksi! Mies on siis madennusdiagnoosilla kotona, mutta oma kokemus on että pystyisi tehdä vaikka osa-aikaista työtä ja se auttaisi voimaan paremminkin.. Mutta mies ei halua. Mies ei tee kotona oikeastaan mitään (asutaan omakotitaloa maalla) ja huolehdin itse kaikesta, ja siis myös miehestä. Muuten mulla ei olis mitään ongelmaa asian kanssa mutta en saa hetken rauhaa miehestä. Mä en pääse yksin minnekään, aina lapset vähintään mukana ja muutenkin ei ole sama asia kuin olla hetken, edes kerran kuussa 8 tuntia yksin kotona. Mies ei halua lähteä minnekään, vaikka oisin maksanut hälle ja lapsille pitkän viikonlopun mökkivuokran ja valmiit ruuat jne! Mutta edes päiväksi ei halua lähteä..

Raha ei siis ole ikinä ollu ongelma, rahan takia ei töihin olis pakko mennä.. Eikä miehen ole tarvinut rahoittaa mun kotona oloa, ehkä enemmänkin päin vastoin. Mulla on siis passiivisia tuloja sen verran että eletään ihan kivaa elämää näinkin.

Ymmärrän että miehen sairaus vaikuttaa tietenkin, mutta tätä nyt tosiaan jatkunut yli kaksi vuotta. Mitään konkreettista apua ei halua, kokee että pärjää näin hyvin. Masennuslääkkeestä ei ole ollut apua. Oonko kohtuuton kun odotan että mies edes YRITTÄISI mun ehdottamia asioita?

Just nyt tätä kirjoittaessa mulla on sellainen olo että tekis mieli vuokrata kaikessa hiljaisuudessa asunto jostain ja yks kaks vaan häivyn...