Onko tässä tilanteessa ok ottaa etäisyyttä lasten isovanhempiin?
Lasten isä kuoli ja siihen liittyi kaikenlaista erimielisyyttä, minkä seurauksena välit isovanhempiin on oikeastaan olemattomat. He ovat tehneetkin ja sanoneet asioita mitä en voi hyväksyä. En halua että lapseni ovat tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa.
Muut ihmiset on kuitenki ihmetelleet tätä vaikka olen kertonut syyt. Heidän mielestään lapsilla on oikeus isovanhempiin vaikka nämä olisi minkälaisia. Itse en ole ihan samaa mieltä. Haluan lapsille turvallisia ja hyviä ihmissuhteita.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En antaisi lasten olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka syyttä lasten äitiä lasten isän ongelmista ja itsemurhasta.
Ne ihmiset on menettäneet lapsensa.
Helvetin itsekkäitä naisia on kokoontunut.
Ja tämä nainen on menettänyt puolisonsa ja lapset isänsä. Kyllä siinä tilanteessa saakin olla vähän itsekäs ja miettiä omaa ja lastensa jaksamista.
Jos sulla on lapsi, yritä ajatella miltä hänen kuolemansa tuntuisi?
Se tuntuu ihan samalta silloinkin, kun lapsi kasvanut aikuiseksi.
Jos sinulla olisi alkoholisti mt ongelmainen mies, joka tappaisi itsensä ja miehen vanhemmat syyttäisivät sinua miehen kuolemasta, niin miltä tuntuisi?
Tosi pahalta tuntuisi. Mutta se kohdistuisi minuun, ei lapsiin.
Tietenkin se kohdistuu lapsiin. Miten joku voi kuvitella, että pienten lasten äidin kiusaaminen on ok. Äiti on muutenkin lujilla jaksamisensa kanssa ja tällaiset törkeät appivanhemmat lisäävät taakkaa.
-ohis
Niin ja se lasten ulkonäön arvostelu on tosi ikävää. Isovanhemmat arvostelee lapsen jokaista piirrettä ja ilmettä ja yrittää niistä väittää että lapsi on kuin ilmetty isänsä. Nyt kun lapsi onkin myös minun näköiseni niin isovanhemmat on kuin pettyneitä, ettei lapsi olekaan heidän poikansa kopio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En antaisi lasten olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka syyttä lasten äitiä lasten isän ongelmista ja itsemurhasta.
Ne ihmiset on menettäneet lapsensa.
Helvetin itsekkäitä naisia on kokoontunut.
Ja tämä nainen on menettänyt puolisonsa ja lapset isänsä. Kyllä siinä tilanteessa saakin olla vähän itsekäs ja miettiä omaa ja lastensa jaksamista.
Jos sulla on lapsi, yritä ajatella miltä hänen kuolemansa tuntuisi?
Se tuntuu ihan samalta silloinkin, kun lapsi kasvanut aikuiseksi.
Jos sinulla olisi alkoholisti mt ongelmainen mies, joka tappaisi itsensä ja miehen vanhemmat syyttäisivät sinua miehen kuolemasta, niin miltä tuntuisi?
Tosi pahalta tuntuisi. Mutta se kohdistuisi minuun, ei lapsiin.
Tietenkin se kohdistuu lapsiin. Miten joku voi kuvitella, että pienten lasten äidin kiusaaminen on ok. Äiti on muutenkin lujilla jaksamisensa kanssa ja tällaiset törkeät appivanhemmat lisäävät taakkaa.
-ohis
Missä kohtaa kuvittelin, että kiusaaminen ok?
Ei tietenkään ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En antaisi lasten olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka syyttä lasten äitiä lasten isän ongelmista ja itsemurhasta.
Ne ihmiset on menettäneet lapsensa.
Helvetin itsekkäitä naisia on kokoontunut.
Ja tämä nainen on menettänyt puolisonsa ja lapset isänsä. Kyllä siinä tilanteessa saakin olla vähän itsekäs ja miettiä omaa ja lastensa jaksamista.
Jos sulla on lapsi, yritä ajatella miltä hänen kuolemansa tuntuisi?
Se tuntuu ihan samalta silloinkin, kun lapsi kasvanut aikuiseksi.
Jos sinulla olisi alkoholisti mt ongelmainen mies, joka tappaisi itsensä ja miehen vanhemmat syyttäisivät sinua miehen kuolemasta, niin miltä tuntuisi?
Tosi pahalta tuntuisi. Mutta se kohdistuisi minuun, ei lapsiin.
Tietenkin se kohdistuu lapsiin. Miten joku voi kuvitella, että pienten lasten äidin kiusaaminen on ok. Äiti on muutenkin lujilla jaksamisensa kanssa ja tällaiset törkeät appivanhemmat lisäävät taakkaa.
-ohisMissä kohtaa kuvittelin, että kiusaaminen ok?
Ei tietenkään ole.
Siinä että tuo rankka kiusaaminen pitäisi sietää.
Ei ole ok arvostella lasten ulkonäköä tuohon tyyliin. Muutenkin kuulostaa huolestuttavalta miten nämä vertaa lapsia poikaansa, kuin eläisi lasten kautta poikansa elämää.
Suru saa meidät käyttäytymään niin kovin monin eri tavoin. Ja vielä kärjistetymmin, kun kuolema tulee shokkina, yllättäen.
Asia on teillä vielä tuore, kaikki koittavat nyt vain selvitä. Hautajaisiin liittyy paljon hoidettavaa eikä kukaan oikeastaan tiedä kenen ja miten tilanteessa tulisi toimia. Ihmiset eivät tässä tilanteessa ole omia itsejään. Et sinäkään.
Luota niihin vuosiin ja siihen hyvään jota olette yhdessä eläneet ja kokeneet ennenkuin kuolema pilasi kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Suru saa meidät käyttäytymään niin kovin monin eri tavoin. Ja vielä kärjistetymmin, kun kuolema tulee shokkina, yllättäen.
Asia on teillä vielä tuore, kaikki koittavat nyt vain selvitä. Hautajaisiin liittyy paljon hoidettavaa eikä kukaan oikeastaan tiedä kenen ja miten tilanteessa tulisi toimia. Ihmiset eivät tässä tilanteessa ole omia itsejään. Et sinäkään.
Luota niihin vuosiin ja siihen hyvään jota olette yhdessä eläneet ja kokeneet ennenkuin kuolema pilasi kaiken.
Isovanhemmat on aina olleet paskoja.
Toivottavasti sinulla on mahdollisuus ap olla hyvinkin kaukana näistä isovanhemmista. Asutteko samalla paikkakunnalla ja onko pieni paikka,joka tekee asiat vaikeammaksi. Kaupunkioloissa , isommalla paikkakunnalla on helpompi olla etäällä ja estää lasten puhelimista nämä sukulaiset . Voimia, sinun ne lapset ovat.
Onko oma sukusi tukenasi?
Asutaan eri paikkakunnilla, onneksi. Oma sukuni on tukena ollut koko ajan.
Ei lasta tarvi altistaa tuollaiselle seuralle
Vierailija kirjoitti:
Miten käyttäytyvät lapsen synttärijuhlissa?
Minkä ikäisiä lapset ovat? Osaavatko he jo kertoa, jos isovanhemmat on asiattomia?
Itse en estäis isovanhempia tapaamasta lapsia, jos osaavat olla asiallisia heidän kanssaan. Itse en vaan olisi missään tekemisissä heidän kanssaan. Eli veisin kylään, mutten itse menis kyläilemään.
Mä olisin voinut sanoa tämän 15 vuotta sitten, kun mulla ei vielä ollut kokemusta täysin mahdottomasta anopistani.
Mieheni elää, mutta anopin kanssa ollaan hyvin vähän tekemisissä. Jos miehestäni nyt jättäisi aika, en olisi anopin kanssa tekemisissä, enkä päästäisi lapsiani hänen luokseen. Miehen muihin sukulaisiin kyllä olisin yhteydessä, he ovat mukavia ihmisiä. Mutta omahyväinen myrkkytynnyri, ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Suru saa meidät käyttäytymään niin kovin monin eri tavoin. Ja vielä kärjistetymmin, kun kuolema tulee shokkina, yllättäen.
Asia on teillä vielä tuore, kaikki koittavat nyt vain selvitä. Hautajaisiin liittyy paljon hoidettavaa eikä kukaan oikeastaan tiedä kenen ja miten tilanteessa tulisi toimia. Ihmiset eivät tässä tilanteessa ole omia itsejään. Et sinäkään.
Luota niihin vuosiin ja siihen hyvään jota olette yhdessä eläneet ja kokeneet ennenkuin kuolema pilasi kaiken.
No ei se hautajaisjärjestelyjä helpota, jos joku sättii ja syyllistää puolison kuolemasta.
Läheisen itsemurha on muutenkin erittäin traumaattinen kokemus. Ap, lapset ja ehkä ne vainajan vanhemmatkin tarvitsisivat ammattiapua.
Vierailija kirjoitti:
Suru saa meidät käyttäytymään niin kovin monin eri tavoin. Ja vielä kärjistetymmin, kun kuolema tulee shokkina, yllättäen.
Asia on teillä vielä tuore, kaikki koittavat nyt vain selvitä. Hautajaisiin liittyy paljon hoidettavaa eikä kukaan oikeastaan tiedä kenen ja miten tilanteessa tulisi toimia. Ihmiset eivät tässä tilanteessa ole omia itsejään. Et sinäkään.
Luota niihin vuosiin ja siihen hyvään jota olette yhdessä eläneet ja kokeneet ennenkuin kuolema pilasi kaiken.
Niinhän se minunkin anoppini sössötti olleensa täysi paska kymmenen vuotta, koska vaihdevuodet.
Aikuinen ihminen ottaa vastuun käytöksestään ja kantaa sen seuraukset.
AP ei ole miesvainaansa vanhempien sylkykuppi tai nyrkkeilysäkki, eikä nuo ihmiset ole millään tavoin tervettä seuraa lapsenlapsille.
Tulee myös mieleen, että ovatko nämä isovanhemmat altistaneet sen poikansa mielenterveydenkin ja nyt vielä kehtaavat syyttää vaimoa. Pysy kaukana heistä ja turvaudu niihin ihmisiin, jotka ovat hyvää seuraa. Voimia sulle, ap!
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse täydellinen?
Mihin ihmeeseen tuokin liittyy?
Ai että jos on pienikin virhe ihmisessä, se on pakotettu sietämään paskoja ihmisiä ympärillään ja altistamaan lapsensakin sellaisille?
Miksi? Jotta varmasti niistä lapsistakin tulee mahdollisimman epätäydellisiä?
Hehän vahingoittavat lapsia syyttämällä, mustamaalaamalla ja "vihaamalla" sinua. Eli aiheuttavat sinulle huolta ja väsymyksen, joka on pois lapsilta juuri silloin, kun voimia ja rauhaa eniten tarvitaan. Vähintään määräaikainen, yhden tai kahden vuoden etäisyysaika ja terapiat ovat välttämättömät. On niin isosta asiasta kysymys. Ja jos suhde ei parane, pitää irrottautua kokonaan. Vain äidin ja lasten terveydellä on nyt väliä ja ne ovat pääasia.
Etkö voisi tulla toimeen näiden kanssa? On kiillä isovanhemmillakin oikeus lapseen.
Suoraan sanoen en voi luottaa siihen että lapset olisi turvassa näiden isovanhempien kanssa. He tuntuvat näkevän lapset pelkkänä poikansa jatkeena eivätkä omina itsenään. He esim. hokevat vanhemmalle lapselle miten tämä on ihan isänsä näköinen ja muutenkin kuin isänsä. Keskustelu oikeastaan pyörii sen ympärillä mitä lapsen isä teki tai millainen hän oli lapsena. Jatkuvaa vertailua. Isovanhemmat puhuu lapsista kuin pojastaan.
Lapsi sai isovanhemmilta lahjaksi piirustustarvikkeita, koska lasten isä tykkäsi piirtää ollessaan pieni. Meidän lapsi taas ei tykkää piirtää kuin korkeintaan hetken ja kun isovanhemmat yritti saada lasta piirtämään ja lapsi sanoi ettei halua enää piirtää, isovanhemmat melkein suuttui.