Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka olette synnyttäneet ilman miestä!
19.12.2006 |
Niin miksi näin, miten meni, oliko joku muu mukana? Miten synnäri suhtautui?
Olen itse miettinyt tätä vaihtoehtoa. Mieheni ei ole yhtään sen tyylinen, että osaisi tukea synnytyksessä. Oli mukana esikoisen syntymässä mutta ihan sama vaikka ei olisi ollut. Ei laittanut ollenkaan pahakseen, kun ehdotin, että menisin yksin toista tekemään. Jotenkin häntä ahdisti se tilanne ja minun kipu.
Mukavaa olisi, että joku olisi siellä tukena mutta jos homma menee niin päin, että minun on tuettava tukijaa, parempi kuitenkin yksin. Eka synnytykseni oli todella nopea ja kivulias ilman kipulääkkeitä, vauva syntyi pari tuntia sairaalassa oltuamme.
Kommentit (8)
Itse oikeastaan halusin näin ja miehenikään ei välttämättä halunnut nähdä synnytystä. Ei ollut muitakaan tukena. Koen jotenkin häiritsevänä jos olen kauheissa kivuissa että joku minua " tukee" eli koskettelee tai muuta sellaista. Ammattihenkilökunta on erikseen. Minulla olikin aivan mahtava kätilö. Sanoinkin että ilman hänen kannustustaan synnyttämättä olisi jäänyt :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei henkilökunta mitenkään erityisemmin minusta suhtautunut. Mies vahti vanhempia lapsia kotona.
eikä mies ollut erityisen innostunut olemaan mukana. Mulla oli mahtava kätilö(opiskelija) ja sen " apuna" kätilö enkä muuta kaivannut. Toki kannattaa etukäteen kertoa että synnyttää yksin niin tietävät että ovat ehkä vähän enemmän läsnä.
joten ystäväni pyysin mukaan lähinnä henkiseksi tueksi. Kukaan ei mitään ihmetellyt, kehotettiin neuvolasta jopa synnytysvalmennukseen mukaan tulemaan. Kätilö oli mahtava ja hoiti hommansa hienosti, mutta en olisi pystynyt siihen ilman ystävän henkistä tukea. Emme puhuneet juurikaan toisillemme enkä todella halunnut, että hän olisi hieronut tai muuta. vain se, että tiesin hänen olevan paikalla rauhoitti ja auttoi minua.
Mitenkään ihmeelliseksi tilannetta en kokenut, ei myöskään sairaalan henkilökunta. By the way, Pohjois-Karjalan keskussairaalassa on aivan loistava henkilökunta. Kun lapseni syntyi, sairaalassa oli niin paha ruuhka, että kätilöt vaihtoivat synnytyssalia lennosta, ja synnyttäneiden huoneet olivat tupaten täynnä; osa ei itseasiassa mahtunut edes kunnollisiin huoneisiin, vaan joutui majoittumaan väliaikaisesti siivouskomerosta raivattuun tilaan. Silti keneltäkään ei puuttunut mitään, ja hoitsut jaksoivat hoitaa hymy huulilla joka ikisen kärttyisen tuoreen äidin ja vauvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin halunnut hänet ekaan synnytykseen mukaan, mutta mies ei halunnut. Mutta ei hän siellä mitään olisi tehnytkään ja seuraaviin en häntä mukaan olisi huolinutkaan, ei mies tosin halunnutkaan. Ei siellä yksin tarvitse olla. Kätilöt auttavat ja minulla on ollut aina myös kätilöopiskelija apuna, jos olen tarvinnut. Mieluummin olen ollut yksin. En ole voinut synnytyksen aikana sietää toisen koskettelua eikä hikeä ole tarvinnut pyyhkiä, kun en hikoile. Enemmän miestä on kotona tarvittu kuin synnytyssalissa.
Synnärillä suhtauduttiin aivan tavallisesti. Heille sillä nyt ei ole väliä onko mukana mies vai doula.
Ystäväni on itse synnyttänyt neljä lasta ja hän oli todella otettu, kun pyysin häntä mukaan synnytykseen. Synnytys oli hänestä hieno kokemus, vaihteeksi kivuttomalla tavalla. ;)