En meinaa päästä ihastuksesta yli
Olen ihastunut työkaveriini, joka myös pitää minusta kovasti. Olemme siis puhuneet asiasta suoraan. Mies myös sanoi ettei ole suunnitelmissa erota eikä myöskään petä (en haluaisikaan pettävän) ja olemme sopineet olevamme kavereita. Hän on siis naimisissa ja minä sinkku. On sanonut myös että jos olisi sinkku, niin olisi taatusti kanssani. Tulemme hyvin juttuun, mies tykkää jutella kanssani harrastuksista, matkoista yms. ja samoin minä hänen kanssaan. Hän on mukavin tuntemani mies.
Oloani helpotti kun kerroin tunteeni ja olemme jatkaneet työkavereina ja kavereina. Tiedän etten saa miestä koskaan ja nautin miehen seurasta ja ystävyydestä sekä juttutuokioista. Samaan aikaan tuntuu etten pääse ihastumisesta yli koska olemme säännöllisesti tekemisissä. Vertaan kaikkia muita miehiä häneen ja ikävöin häntä kun emme näe vähään aikaan. Ei tällä sen kummenpaa pointtia ole, tänään vain on taas vähän raskas päivä, kun juttelimme pitkään ja mietin kunpa löytäisin samankaltaisen vapaan miehen kun häntä en voi saada. Toivoin että tunteet olisivat laimenneet lomien aikana, mutta ei. Olisi edes helpompaa jos mies ei pitäisi minusta tai olisi muuttanut käytöstään ihastumisen tunnustamisen jälkeen. Muita toivottomasti ihastuneita kohtalotovereita?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Ai, jälleen kerran tän tyyppinen aloitus koskikin varattua ihmistä! En voi henk.koht. käsittää, että kuka jaksaa olla ihastunut varattuun, kun itsellä se ihastus kuihtuu heti jos selviää, että toinen ei ole vapaalla jalalla: en voisi enää arvostaa häntä, jos jättäisi vaimonsa/perheensä, ja siksi en pysty enää ajattelemaan ko. miestä romanttisessa mielessä.
No siinä on taas naisen logiikkaa. Eikö vastaavalla logiikalla ihastuksesi pitäisi voimistua, kun huomaat että ihastuksesi on niin sitoutunut vaimoonsa/perheeseensä, ettei edes katsele muita naisia?
Työkavereihin kannattaisi pitää asialliset välit . Suhteeseen jos ajautuu ja se loppuukin , niin voi olla todella kiusallista molemmilla jatkaa työskentelyä samoissa ympyröissä tämän jälkeen . Helpointa nyt olisi sinun etsiä vaikka laastarisuhde muualta , jonka avulla pyristelet eroon tunteista varattua työkaveria kohtaan .
Vierailija kirjoitti:
Minäkin yritän päästä ihastuksesta yli. En ole varma, onko varattu vai vapaa. Välillämme on ollut vahva kemia (jonka olen voinut kuvitella, mutta en usko), mutta mies ei vaan lähesty ja pyydä ulos. En jaksa enää odottaa, pitäisi päästä yli. Joo ja tiedän, ei ole tarpeeksi kiinnostunut kun ei lähesty. Mutta inhottava tilanne vain ja epätietoisuuden vuoksi hirveän vaikea unohtaa tapaus täysin
Ja sori, en aio itse lähestyä. Minulla on jonkinasteiset itsetuntokriisini, ja niihin liittyen haluan, että mies haluaa minut niin paljon, että vaivautuu itse lähestymään.
Saatan jäädä sinkuksi, ihan ok.
Onko työkaveri vai miten olette luoneet vahvan kemian juttelematta kahden kesken?
Kynnys työkaverin pyytämiseen ulos on paljon korkeampi kuin muista yhteyksistä tuttujen ihmisten kanssa. Jos et aio itse lähestyä, ehkä voit ainakin auttaa hakeutumalla paikkoihin ja tilanteisiin, jossa hänen on halutessaan helppo lähestyä?
Jos olet aina jonkun toisen seurassa, sinua on vaikea lähestyä.
Luin ensimmäiset kolme riviä. Ap on pettänyt jo.
Et sä tule siitä pääsemään yli, jos jatkat noin. Suosittelen ottamaan tiukan asiallisen linjan eli jatkossa puhutte ainoastaan työasioista. Yrittäisin myös vältellä tapaamasta häntä töissäkään, jos vain mahdollista. Ei yhteisiä lounaita, kahvihetkiä tai muutakaan.
Ap ainoa mikä tuohon auttaa on se, että panette. Tai alatte olemaan. Siinä sitten huomaa tuliko tehtyä oikea ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Luin ensimmäiset kolme riviä. Ap on pettänyt jo.
Ketä? Ap on sinkku.
Mikä se noissa varatuissa houkuttaa? Kielletty hedelmä?
Vierailija kirjoitti:
Ap ainoa mikä tuohon auttaa on se, että panette. Tai alatte olemaan. Siinä sitten huomaa tuliko tehtyä oikea ratkaisu.
Etkö osaa lukea? Mies sanonut ettei petä eikä eroa.
Vierailija kirjoitti:
Avoimesti tunteiden tunnustaminen ei ikävä kyllä auttanut asiaa kannaltasi, vaan vahvistaa riippuvuuttasi ihastuksen tunteestasi. Itsellä oli vastaavanlainen tilanne työkuvioissa: ihastuin mukavaan mieheen, olemme molemmat tahoillamme naimisissa. Mies ilmeisesti huomasi tunteeni ja flirttaili kanssani. En usko, että hän oli varsinaisesti ihastunut minuun. Aluksi flirttailu tuntui koukuttavalta, mutta lopulta johti turhautumiseen, koska huomasin ettei mies ollut tosissaan, huomasin myös, että työsuoritukseni kärsi tilanteesta. Onneksi työssä tarjoutui tilaisuus sellaisiin tehtäviin, etten joudu enää usein tekemisiin miehen kanssa. Tunteet sitten laimenivat lopulta. Nykyään meillä on asialliset välit, mutta emme koeta ylläpitää mitään kaverisuhdetta, jossa erityisesti olisimme tekemisissä enempää kuin töiden kannalta on välttämätöntä.
Kohdallasi näyttää siltä, ettei mies kunnioita sinua.
Mitäs tuolla on merkitystä? Ai niin, sinä olit valmis pettämään ja hylkäämään perheesi.
Olet kuvottava.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin yritän päästä ihastuksesta yli. En ole varma, onko varattu vai vapaa. Välillämme on ollut vahva kemia (jonka olen voinut kuvitella, mutta en usko), mutta mies ei vaan lähesty ja pyydä ulos. En jaksa enää odottaa, pitäisi päästä yli. Joo ja tiedän, ei ole tarpeeksi kiinnostunut kun ei lähesty. Mutta inhottava tilanne vain ja epätietoisuuden vuoksi hirveän vaikea unohtaa tapaus täysin
Ja sori, en aio itse lähestyä. Minulla on jonkinasteiset itsetuntokriisini, ja niihin liittyen haluan, että mies haluaa minut niin paljon, että vaivautuu itse lähestymään.
Saatan jäädä sinkuksi, ihan ok.
Sinä et ole tarpeeksi kiinnostunut, kun et lähesty minua.
Oletko ajatellut, että minulla voi olla pahempi itsetuntokriisi.
Miehellehän tuo on hyvä tilanne, saa paistatella ihailussasi ja boostata itsetuntoaan. Oikeasti kunnon miehen, joka ei halua pettää, pitäisi tuossa tilanteessa vetäytyä, eikä ruokkia ihastustasi tuolla tavoin. Ainoa tapa päästä yli on vähentää yhteydenpitoa minimiin, ette voi olla kavereita niin kauan kun sinulla on tunteita häntä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, jälleen kerran tän tyyppinen aloitus koskikin varattua ihmistä! En voi henk.koht. käsittää, että kuka jaksaa olla ihastunut varattuun, kun itsellä se ihastus kuihtuu heti jos selviää, että toinen ei ole vapaalla jalalla: en voisi enää arvostaa häntä, jos jättäisi vaimonsa/perheensä, ja siksi en pysty enää ajattelemaan ko. miestä romanttisessa mielessä.
No siinä on taas naisen logiikkaa. Eikö vastaavalla logiikalla ihastuksesi pitäisi voimistua, kun huomaat että ihastuksesi on niin sitoutunut vaimoonsa/perheeseensä, ettei edes katsele muita naisia?
Tätä minäkin mietin: senhän pitäisi vain voimistaa ihastusta ja lisätä arvostusta, kun huomaa kuinka sitoutunut mies on. Täydellinen, saavuttamaton mies.
No otapa näistä naisten ajatuksista selvää.
Onko tilanne ap vielä sama, vai onko tullut muutosta?
up