Miten ero voi tulla parisuhteen toiselle osapuolelle yllätyksenä?

Niin no. Mistäs tiedät puhua ongelmista, jos et tiedä sellaisia olevan? Mulle ainakin ero tuli "puskista", ja tilanne tosiaan oli se, ettei meillä oikein puhuttu.

Tämähän oli siis kuitenkin se tilanne, mitä ap ei tarkoittanut, mutta lähinnä pointtini on, että eihän sitä osaa alkaa puhua, jos ei tiedä ongelmista. Ainakaan siis omalta puolelta, toinenhan voi olla hautonut asiaa mielessään jo pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helposti, kun toisen sivusuhde muuttuukin vakavaksi.

Toinen ei ole huomannut sitten edes sitä, että kumppanilla on jotain muitakin elämässään? Kumppani on ihan tasan varmasti ollut poissaoleva ja myös pois kotoa enemmän, vahtinut puhelintaan yms.

Minä huomasin. Mies kertoi vain uusista harrastuksistaan ja siitä, kuinka esimies kirjoittelee. Jälkikäteen tajusin outouksia, mutta eipä tullut mieleen sivusuhde, kun en ollut sellaiseen ennen törmännyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo ihan yleinen perustapaus, kun vaimo vuosikausia valittaa suhteen epäkohdista ja sit lopulta haluaa eron kun mikään ei muutu. Miehelle ero tuli puskista.

Kai se riippuu niistä epäkohdista, mistä puhuu. Jos valittaminen on sitä, että mies ei laita pyykkejä pyykkikoriin, niin ei kukaa oleta sen eroon johtavan.

Epäsiisteys, huomaavaisuuden ja käytöstapojen puute, toisen toiveiden mitätöiminen ja työpanoksen huomiotta jättäminen. Moni on kiva muille muttei sille tärkeimmälle, jonka kanssa elämänsä jakaa. Saattaa tulla päivä ettei se toinen enää kerää niitä sukkia. (Aikuiset ihmiset...!)

Niinpä, mutta silloin on taas hyvä, että ero tulee. Sitä paitsi eiköhän toinen ole ollut aina epäsiisti ja ikävä, ei sellaiset tavat yhtäkkiä yleensä ala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo ihan yleinen perustapaus, kun vaimo vuosikausia valittaa suhteen epäkohdista ja sit lopulta haluaa eron kun mikään ei muutu. Miehelle ero tuli puskista.

Kai se riippuu niistä epäkohdista, mistä puhuu. Jos valittaminen on sitä, että mies ei laita pyykkejä pyykkikoriin, niin ei kukaa oleta sen eroon johtavan.

Eiköhän ole silloin hyväksikin, että erotaan ja molemmat saavat elää niin kuin hyvä on.

No, minusta on väärin rikkoa lasten perhe sukkien takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helposti, kun toisen sivusuhde muuttuukin vakavaksi.

Toinen ei ole huomannut sitten edes sitä, että kumppanilla on jotain muitakin elämässään? Kumppani on ihan tasan varmasti ollut poissaoleva ja myös pois kotoa enemmän, vahtinut puhelintaan yms.

Minä huomasin. Mies kertoi vain uusista harrastuksistaan ja siitä, kuinka esimies kirjoittelee. Jälkikäteen tajusin outouksia, mutta eipä tullut mieleen sivusuhde, kun en ollut sellaiseen ennen törmännyt.

Aika sinisilmäinen olit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo ihan yleinen perustapaus, kun vaimo vuosikausia valittaa suhteen epäkohdista ja sit lopulta haluaa eron kun mikään ei muutu. Miehelle ero tuli puskista.

Kai se riippuu niistä epäkohdista, mistä puhuu. Jos valittaminen on sitä, että mies ei laita pyykkejä pyykkikoriin, niin ei kukaa oleta sen eroon johtavan.

Eiköhän ole silloin hyväksikin, että erotaan ja molemmat saavat elää niin kuin hyvä on.

No, minusta on väärin rikkoa lasten perhe sukkien takia.

Minä en olisi edes perustanut perhettä sotkuisen tyypin kanssa. Seurustelimme niin monta vuotta, että toisen tavat tunsi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo ihan yleinen perustapaus, kun vaimo vuosikausia valittaa suhteen epäkohdista ja sit lopulta haluaa eron kun mikään ei muutu. Miehelle ero tuli puskista.

Kai se riippuu niistä epäkohdista, mistä puhuu. Jos valittaminen on sitä, että mies ei laita pyykkejä pyykkikoriin, niin ei kukaa oleta sen eroon johtavan.

Eiköhän ole silloin hyväksikin, että erotaan ja molemmat saavat elää niin kuin hyvä on.

No, minusta on väärin rikkoa lasten perhe sukkien takia.

Lapset opetetaan viemään pyykit pyykkikoriin. Mikä muu syy aikuisella on olla viemättä kuin välinpitämättömyys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helposti, kun toisen sivusuhde muuttuukin vakavaksi.

Toinen ei ole huomannut sitten edes sitä, että kumppanilla on jotain muitakin elämässään? Kumppani on ihan tasan varmasti ollut poissaoleva ja myös pois kotoa enemmän, vahtinut puhelintaan yms.

Minä huomasin. Mies kertoi vain uusista harrastuksistaan ja siitä, kuinka esimies kirjoittelee. Jälkikäteen tajusin outouksia, mutta eipä tullut mieleen sivusuhde, kun en ollut sellaiseen ennen törmännyt.

Aika sinisilmäinen olit.

Ehkä, mutta luulen, että olisin nytkin, jos sama tilanne tulisi. Pitkässä suhteessa tulee koko ajan vaiheita, että välillä ollaan etäämmällä, välillä lähempänä. Se on aaltoliikettä. Kyllä tulkitsisin ensiksi, että tämä on taas vain tällainen vaihe.

Eikä siinä miehessä mitään silmiinpistävää etoavaisuutta ollut. Ne muutokset tajusi vasta jälkikäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo ihan yleinen perustapaus, kun vaimo vuosikausia valittaa suhteen epäkohdista ja sit lopulta haluaa eron kun mikään ei muutu. Miehelle ero tuli puskista.

Kai se riippuu niistä epäkohdista, mistä puhuu. Jos valittaminen on sitä, että mies ei laita pyykkejä pyykkikoriin, niin ei kukaa oleta sen eroon johtavan.

Eiköhän ole silloin hyväksikin, että erotaan ja molemmat saavat elää niin kuin hyvä on.

No, minusta on väärin rikkoa lasten perhe sukkien takia.

Lapset opetetaan viemään pyykit pyykkikoriin. Mikä muu syy aikuisella on olla viemättä kuin välinpitämättömyys?

Minun mieheni jättää vaatteet lattialle. Aika ajoin siivoaa kaikki kerralla. Ei hän muutoin ole sotkuinen eikä välipitämätön. Hän ottaa minun todella hyvin huomioon. Aika erikoista olisi laittaa mies vaihtoon yhden vian takia. Ei meistä kukaan ole täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo ihan yleinen perustapaus, kun vaimo vuosikausia valittaa suhteen epäkohdista ja sit lopulta haluaa eron kun mikään ei muutu. Miehelle ero tuli puskista.

Kai se riippuu niistä epäkohdista, mistä puhuu. Jos valittaminen on sitä, että mies ei laita pyykkejä pyykkikoriin, niin ei kukaa oleta sen eroon johtavan.

Epäsiisteys, huomaavaisuuden ja käytöstapojen puute, toisen toiveiden mitätöiminen ja työpanoksen huomiotta jättäminen. Moni on kiva muille muttei sille tärkeimmälle, jonka kanssa elämänsä jakaa. Saattaa tulla päivä ettei se toinen enää kerää niitä sukkia. (Aikuiset ihmiset...!)

Niinpä. Eihän joku likapyykkien lojumaan jättäminen yksinään ole iso asia, mutta kun noita samanlaisia tapoja alkaa kertymään vuosi vuodelta aina vain enemmän ei siinä kenenkään hermot loputtomiin kestä ellei sitten alistu olemaan toiselle piika ja huoltaja. Yhteiset asiat hoidetaan yhdessä eikä kaadeta kaikkea toisen niskaan. Omien sotkujen siivoaminen pitäisi olla päivänselvä asia.

Mulla on pari exää, joilla oli tapana aina riidellessä heittää erokortti ilmaan ja kuitata sillä ongelmat.

Kyllä se näköjään niille yllätykseksi tuli, kun sanoin okei, nyt erotaan, en katsele enää tämmöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo ihan yleinen perustapaus, kun vaimo vuosikausia valittaa suhteen epäkohdista ja sit lopulta haluaa eron kun mikään ei muutu. Miehelle ero tuli puskista.

Kai se riippuu niistä epäkohdista, mistä puhuu. Jos valittaminen on sitä, että mies ei laita pyykkejä pyykkikoriin, niin ei kukaa oleta sen eroon johtavan.

Eiköhän ole silloin hyväksikin, että erotaan ja molemmat saavat elää niin kuin hyvä on.

No, minusta on väärin rikkoa lasten perhe sukkien takia.

Lapset opetetaan viemään pyykit pyykkikoriin. Mikä muu syy aikuisella on olla viemättä kuin välinpitämättömyys?

Minun mieheni jättää vaatteet lattialle. Aika ajoin siivoaa kaikki kerralla. Ei hän muutoin ole sotkuinen eikä välipitämätön. Hän ottaa minun todella hyvin huomioon. Aika erikoista olisi laittaa mies vaihtoon yhden vian takia. Ei meistä kukaan ole täydellinen.

Niin jättää minunkin mieheni. Eikä haittaa yhtään. Niin hyvässä miehessä tuo ainokainen tapa ei merkitse mitään. Tässä ei ollutkaan nyt kyse tuosta tavasta itsessään vaan siitä, että jotkut jättävät sotkut jälkeensä eivätkä piittaa pätkääkään että toinen joutuu ne siivoamaan kaiken muun törkeyden lisäksi mitä toinen aiheuttaa. Koska ei välitä eikä kiinnosta ja pidetään itsestäänselvänä sitä että toinen hyppää just niinkuin käsketään.

Minun exälle tuli ero puskista. Olimme puhuneet etukäteen toiveistamme tulevaisuuden suhteen ja sopineet, että minä joustan ensin esim urahaaveistani ja sitten hän myöhemmin. Minä joustin, ex ei. Hän oli saanut yhteiselomme ja perhe-elämämme mieleisekseen, eikä hän halunnut luopua saavutetuista eduista. Tietenkin oli tyytymätön, yritin hyvällä ja pahalla. Exän ainoa huoli oli, ettei meillä ollut enää seksiä. No, ei ollut, koska haluni kuolivat, seksi ei ollut minulle hyvää enkä itse jaksanut mitään parisuhdeaikaa edes järjestää. Varsinkin, kun lopetin nalkuttamisen, ex oli tyytyväinen, vaikka olin sanonut, että en jaksa edes nalkuttaa enää, koska olen niin tyytymätön kaikkeen. Jossain vaiheessa sanoin, että etsin itselleni ja lapsille uutta kotia. Kaiken tämän jälkeen exälle tuli yllätyksenä, kun ilmoitin, että nyt loppui. Hän suuttui hirveästi ja haukkui minua ympäriinsä, koska yllättäen jätin hänet enkä edes yrittänyt korjata ongelmia. Aivan kuin yksinäni olisin niitä mihinkään voinut korjata.

Minulle ero tuli puskista.

Mies oli muuttunut ärtyisäksi, oli jatkuvasti mukavissakin tilanteissa pahantuulinen. Haastoi herkästi riitaa. Usein kysyin, mikä häntä vaivaa. Joko sanoi ettei mikään tai vetosi opiskelu/työstressiin. Uskoin miestä ja pyrin parhaani mukaan tukemaan noissa asioissa. Mies alkoi iltaisin käydä ahkerasti juoksulenkeillä ja lukittautui puhelimen kanssa suihkuun lenkkien jälkeen. Ajattelin miehen kaipaavan omaa aikaa ja hoitavan stressiä liikunnalla. Mies alkoi ostaa siistimpiä vaatteita ja laittautui kouluun/töihin lähtiessään. Mies perusteli uusien vaatteiden ostamista ja laittautumista sillä, että täytyy näyttää edustavalta.

Eräänä päivänä mies ilmoitti yhtäkkiä, että hän on onneton ja haluaa erota. Olin aivan järkyttynyt. Mies ei ollut puhunut tunteistaan minulle mitään. Jälkikäteen ymmärsin, että mies oli tehnyt eroa jo pidemmän aikaa, vaikkei siitä suoraan minulle puhunut. Ja kuten arvata saattaa, syyksi paljastui toinen nainen. Miehellä oli ollut suhde selkäni takana yli vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Minulle ero tuli puskista.

Mies oli muuttunut ärtyisäksi, oli jatkuvasti mukavissakin tilanteissa pahantuulinen. Haastoi herkästi riitaa. Usein kysyin, mikä häntä vaivaa. Joko sanoi ettei mikään tai vetosi opiskelu/työstressiin. Uskoin miestä ja pyrin parhaani mukaan tukemaan noissa asioissa. Mies alkoi iltaisin käydä ahkerasti juoksulenkeillä ja lukittautui puhelimen kanssa suihkuun lenkkien jälkeen. Ajattelin miehen kaipaavan omaa aikaa ja hoitavan stressiä liikunnalla. Mies alkoi ostaa siistimpiä vaatteita ja laittautui kouluun/töihin lähtiessään. Mies perusteli uusien vaatteiden ostamista ja laittautumista sillä, että täytyy näyttää edustavalta.

Eräänä päivänä mies ilmoitti yhtäkkiä, että hän on onneton ja haluaa erota. Olin aivan järkyttynyt. Mies ei ollut puhunut tunteistaan minulle mitään. Jälkikäteen ymmärsin, että mies oli tehnyt eroa jo pidemmän aikaa, vaikkei siitä suoraan minulle puhunut. Ja kuten arvata saattaa, syyksi paljastui toinen nainen. Miehellä oli ollut suhde selkäni takana yli vuoden.

Tuollainen on yleistä. Oksettavinta on itse teon lisäksi se että syytellään poisheitettyä vielä siitä ja hän aiheutti miehelle tarpeen pitkäaikaiseen salasuhteeseen.

Ei välttämättä. Itselle tuli yllätyksenä kun ex-avovaimo ei ollut suutaan avannut vaan aina kun juteltiin kaikki oli hyvin ja suunniteltiin tulevaisuutta. Oli rakastunut töissä toiseen ja kun puhuttiin että ostetaan talo (oltiin asuttu vuokralla) ensin selaili niitä ja sitten yhtäkkiä sanoi, että en halua hakea lainaa, en ostaa taloa enkä jatkaa enää yhdessä.

Meillä oli ollut säännöllisesti seksiä, läheisyyttä, juteltu illat eri asioista, mutta oli elänyt samalla kaksoiselämää. Mitään vihjeitä ei ollut pudonnut eikä kukaan hänen ystävistään ollut myöskään huomannut.

Vierailija kirjoitti:

Minulle ero tuli puskista.

Mies oli muuttunut ärtyisäksi, oli jatkuvasti mukavissakin tilanteissa pahantuulinen. Haastoi herkästi riitaa. Usein kysyin, mikä häntä vaivaa. Joko sanoi ettei mikään tai vetosi opiskelu/työstressiin. Uskoin miestä ja pyrin parhaani mukaan tukemaan noissa asioissa. Mies alkoi iltaisin käydä ahkerasti juoksulenkeillä ja lukittautui puhelimen kanssa suihkuun lenkkien jälkeen. Ajattelin miehen kaipaavan omaa aikaa ja hoitavan stressiä liikunnalla. Mies alkoi ostaa siistimpiä vaatteita ja laittautui kouluun/töihin lähtiessään. Mies perusteli uusien vaatteiden ostamista ja laittautumista sillä, että täytyy näyttää edustavalta.

Eräänä päivänä mies ilmoitti yhtäkkiä, että hän on onneton ja haluaa erota. Olin aivan järkyttynyt. Mies ei ollut puhunut tunteistaan minulle mitään. Jälkikäteen ymmärsin, että mies oli tehnyt eroa jo pidemmän aikaa, vaikkei siitä suoraan minulle puhunut. Ja kuten arvata saattaa, syyksi paljastui toinen nainen. Miehellä oli ollut suhde selkäni takana yli vuoden.

Minulle jo ärtyisyys ja puhelimen vastaaminen olisi ollut täysin selkeä juttu, samoin muut asiat.

Sinä taisit olla oman napasi tuijottelija, jos tuollaiset jäivät huomiotta ja et edes ajatellut asiaa enempää. Ehkä oli hyvä, että mies lähti, en meinaan usko, että liittonne oli kovin onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ero tuli puskista.

Mies oli muuttunut ärtyisäksi, oli jatkuvasti mukavissakin tilanteissa pahantuulinen. Haastoi herkästi riitaa. Usein kysyin, mikä häntä vaivaa. Joko sanoi ettei mikään tai vetosi opiskelu/työstressiin. Uskoin miestä ja pyrin parhaani mukaan tukemaan noissa asioissa. Mies alkoi iltaisin käydä ahkerasti juoksulenkeillä ja lukittautui puhelimen kanssa suihkuun lenkkien jälkeen. Ajattelin miehen kaipaavan omaa aikaa ja hoitavan stressiä liikunnalla. Mies alkoi ostaa siistimpiä vaatteita ja laittautui kouluun/töihin lähtiessään. Mies perusteli uusien vaatteiden ostamista ja laittautumista sillä, että täytyy näyttää edustavalta.

Eräänä päivänä mies ilmoitti yhtäkkiä, että hän on onneton ja haluaa erota. Olin aivan järkyttynyt. Mies ei ollut puhunut tunteistaan minulle mitään. Jälkikäteen ymmärsin, että mies oli tehnyt eroa jo pidemmän aikaa, vaikkei siitä suoraan minulle puhunut. Ja kuten arvata saattaa, syyksi paljastui toinen nainen. Miehellä oli ollut suhde selkäni takana yli vuoden.

Tuollainen on yleistä. Oksettavinta on itse teon lisäksi se että syytellään poisheitettyä vielä siitä ja hän aiheutti miehelle tarpeen pitkäaikaiseen salasuhteeseen.

No ehkä todella kannattaisi miettiä sitä omaa käytöstä, olemista ja tekemisiä parisuhteessa? Se ei ole koskaan pahaksi laittaa hieman aikaa itsetutkiskeluun ja miettiä itseään kriittisesti.

Monet harjoittaa itsepetosta. Jotkut taas ovat niin ylimielisiä, etteivät usko toisen lähtevän kun saa tarpeeksensa. Joillakin on se ideaali elämän pituisesta parisuhteesta ja jatketaan sinnillä. Se sinni on monesti tyhmyyttä. Sitten valitetaan ja uhriudutaan. Jos taas joku uskaltautuu eroamaan, niin ollaan moralisoimassa vaikka asia ei muille kuulu. Jokainen kantaa oman vastuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen on valehdellut että kaikki on hyvin vaikka ei ollutkaan.

Jos edes keskustellaan asiasta "onko kaikki hyvin", niin eikö se soita yhtään hälytyskelloja päässä? Minä ainakin alkaisin miettimään vähän enemmän.

No näinpä juuri. Mieheni oli exältään pyytänyt taukoa jo kuukausia aiemmin. Sanonut useasti ettei 'tästä taida tulla mitään' ja että tuntuu ettei enää rakasta. Oli aina heltynyt yrittämään vielä kun toinen oli ollut murtunut itestuhoisuudella uhkailuun saakka. Toistuvasti nainen oli kysellyt onko miehellä jo joku toinen ja itkenyt, että hänestä tuntuu ettei mies enää häntä rakasta eikä halua läheisyyttäkään enää. Silti ero tuli siis AIVAN PUSKISTA. Mahdollisuuttakaan ei oltu kuulemma annettu saada suhdetta toimimaan, ykin vaan itsekkäästi päätetty, että se on ero nyt. Ei näitä tällaisia voi yksin päättää, ilmeisesti.