Mihin ennen kovasti sinua kiinnostaneisiin asioihin olet nykyään täydellisesti kyllästynyt?
Olin ennen kova rikosjuttujen harrastaja. Siis nykyään puhuttaisiin ns. true crime-harrastuksesta, mutta tuolloin ei sellaista termiä ollutkaan. Lopulta kyllästyin siihen koska koko homma oli todella kaavamaista ja saman paskan toistoa. Alan harrastajat oli ruumiinhaistelijoita, joiden kanssa minulla ei oikeastaan ollut mitään tekemistä. Kaikesta huolimatta olin ihan erilainen ihminen. Joten lopetin koko homman seuraamisen.
Miten teillä?
Kommentit (43)
Naisasialiikkeeseen, ennen olin joka paikassa vouhkaamassa naisten oikeuksista. Nyt viisveisaan niistä.
Olen nainen.
Sheivaamiseen. Tarviiko enempää sanoa.
Siivoaminen ja kodin laitto. Huutokaupoissa koluaminen.
Nykyään siivoan vain pakolliset jutut, ennen koti oli steriilin sairaalan tasoa.
Myös en enää jaksa kierrellä antiikkiesineiden perään. Ei enää yhtään tavaraa kaappeihin lisää
Ystävien kestitseminen ja kokkaaminen plus emännöinti. Nuorempana sitä oli lähes joka viikonloppu, kun lapset olivat pieniä. Nykyisin syömme aika askeettisesti, vain viikonloppuna paremmin ja ruokavieraina vain lapset miehineen. Kerran tai kaksi vuodessa yövieraita ja heidän kestitsemistään.
Elämänrytmi on hidastunut tosi paljon ruuhkavuosista. On kiva vain istua valmiiseen pöytään eli tapaamme ravintolassa syömässä ystäviä pääasiallisesti ja matkustamme välillä yhdessä.
Piirtämiseen ja leluilla leikkimiseen.
M30
Sisustamiseen, kodin järjestyksen yllä pitämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Siivoaminen ja kodin laitto. Huutokaupoissa koluaminen.
Nykyään siivoan vain pakolliset jutut, ennen koti oli steriilin sairaalan tasoa.
Myös en enää jaksa kierrellä antiikkiesineiden perään. Ei enää yhtään tavaraa kaappeihin lisää
Mulla muuten on sama, olin ennen tosi kiinnostunut antiikista. Yhtään tavaraa ei enää tänne, ei varsinkaan astioita. Pitäisi alkaa hankkiutua tavaroista eroon, mutta sekin on niin vaivalloista.
Oikeastaan ihan kaikkeen. Erityisesti vapaaehtoistoimintaan ja kaikenlaisen hyvän / heikommassa asemassa olevan tukemiseen. Hyi olkoon kaikenlaiset hyväntahdonviritykset ja niissä ilmenevät hyväksikäytön pyrkimykset.
Käsityöt, lukeminen, vapaaehtoistoiminta, opiskelu sekä kaikenlainen itsensäkehittäminen ja maailmansyleily. Kyläily ei ole koskaan kiinnostanut, mutta sen olen lopettanut myös.
Sen sijaan kiinnostaa matkailu ja siivoaminen ja kaikenlaisten siivousvälineiden ja -aineiden kokeilu. Ihanaa ottaa pari lasia viiniä, nysvätä puhtaaksi joku kohta kodista.
Pikkulapsiin
Siivoamiseen
TV sarjoihin
Kirpparit. Kun lapset oli pieniä tuli kierrettyä kirppareilla ja ostin heille melkein kaiken käytettynä. Tosi hyviä löytöjä ja säästöä kertyi kolmen lapsen kanssa. Myös myin kaikki heiltä pieneksi jääneet eteenpäin. Nyt kun ovat jo teini-iässä niin tarve vain muutamille lempparituotteille, merkkitavaraa niin ei löydy edullisesti kirppariltakaan, eli kaupasta pitää hakea.
Myös hinnat ja laatu ei tunnu enää kohtaavan entiseen tapaan. Pöytävuokra kohonnut niin se tietysti nostaa hintatasoa, ja jotkut taitaa koittaa ihan bisnestä tehdä kirppareilla. Nykyään itsekin vien monesti vaatteet keräykseen tai jonnekin lahjoituspisteeseen, vaiva pöydän pitämiseen ja tuotto ei vaan ole tarpeeksi.
New age ja new thought humpuuki ja hörhöily ja lifestyle.. Avasin Raamatun ja rakastuin Jeesus Kristukseen. Samalla loppui kiinnostus miehiin ja seksiin. Tupakka alkoholi ja baarit sun muut jäi jo vuosia sitten samoin meikkaaminen ja vaatteilla koreilu.
Kiivastahtiseen lenkkeilyyn.
Töihin ja jokapaikan säntäilyyn.
AV, täysin kyllästynyt mutta irtikään ei pääse, kun pitäisi sitten tehdä jotain järkevää.
Elokuvat, striimaaminen ja elokuvissa käynti. Ei jaksa suurin osa elokuvista saman toistoa tai tylsiä remake virityksiä kuten esim pieni merenneito tms. Woke pilasi myös paljon.
Musiikin kuuntelu ja ostaminen. Ei nappaa.
Blogeja en enää seuraa. En edes tiedä päivitetäänkö niitä takavuosien hittejä enää mm Notes on a life.
Ajan henki on aika toinen. Tietysti ikäkin vaikuttaa.
Autolla ajaminen. Ei se kyllä niin montaa vuotta ajokortin jälkeen kiinnostanutkaan. Nyt yli 30 vuoden jälkeen olis kiva, jos joku muu ajais, mutta ei oikeastaan ole ketään. Onneksi en paljon ajakaan.