Lue keskustelun säännöt.
Mitä kivaa vaimolle kotiin kun tulee vauvan kanssa kotiin sairaalasta.
Pääsevät aikaisintaan loppuviikosta kotiin. Miksi syntyi tänään ja synnytys muistutti enemmän kidutusta kuin synnytystä. Haluan että kotiin paluu on mahdollisimman mukava.
Kommentit (679)
Vierailija kirjoitti:
Kun mä tulin kotiin esikoisen kanssa, tultiin taksilla. Ei ollut omaa autoa. Tultiin asuntoon, jossa oltiin asuttu tasan kuusi päivää ennen synnytystä. Siis tuntematon koti, en tiennyt missä valokatkaisijat ovat, jne. Äitini käväisi katsomassa minua sairaalassa, toi tyhjään pakastimeen ruokaa. Sen ruuan söivät mieheni kaverit, jotka olivat viettäneet varpajaisia edellisenä iltana. Tullessani kotiin asuntomme oli sotkuinen ja jääkaappi tyhjä. Tosin mieheni oli sentään kerännyt lakanat pyykkikoriin (neljä miestä oli jäänyt meille yöksi ryyppäjästen jälkeen). Mieheni oli krapulassa. Seuraavana päivänä hän lähti töihin. Jäin kotiin vauvan kanssa kahden. Ei ruokaa jääkaapissa, ei pakastimessa, tuntematon asuinalue, jne. Meillä ei ollut autoa eikä minulla ajokorttia.
Kaikki oli kamalaa. Vieläkin itkettää. En osannut mitään, en tiennyr miten vauvaa hoidetaan. Imetys ei onnistunut. Neljän yksinäisen päivän jälkeen (mies tuli kotiin vasta kuuden, seitsemän jälkeen) pyysin äitiäni avuksi vauvan kanssa. Hän tuli apuun. Vieläkin olen kiitollinen.
Mieheni ei tehnyt mitään minua varten. Hän oletti, että minä hoidan kaiken. Kaupassa käynnit, ruuan, kodin, jne. vaikka olin juuri synnyttänyt. Olimme olleet yhdessä reilun vuoden, jonka aikana - ennen lasta - minä todellakin huolehdin kaikesta. Mies teki vain töitä.
Kunpa olisinkin saanut vain olla ja keskittyä vauvaan. Neuvo kaikille: älä ikinä muuta uuteen asuntoon silloin kun vauvasi on syntymäisillään!
Ei uusi asunto ole mikään ongelma, vaan itsekäs ja kelvoton mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieltäni lämmittäisi siistin kodin, puhtaiden lakanoiden ja hyvien syömisen lisäksi jokin muukin rakastava ja arvostava ele, kuten ne kukat ja vaikka just se koru kauniina eleenä. Korusta (tai kello, taulu, astia, koristetyynyt, koriste-esine josta mies tietää minun haaveillen tai tarvitsevan) lapsen syntymän ja sen päivän muistaisi aina. Ja sen, että mies arvosti panostani ja äitiyttäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna äidin levätä kotona. Hän on varmasti han rätti väsynyt ja kivuissaan vielä synnytyksestä.
Seksiä ei suositella harrastettavan vielä näin aikaisin synnytyksestä.
Herranen aika, ei vielä minimissään kuuteen viikkoon tulehdusriskin takia!
Kakkoseen voi painaa vaikka samantein!
Vierailija kirjoitti:
Kun mä tulin kotiin esikoisen kanssa, tultiin taksilla. Ei ollut omaa autoa. Tultiin asuntoon, jossa oltiin asuttu tasan kuusi päivää ennen synnytystä. Siis tuntematon koti, en tiennyt missä valokatkaisijat ovat, jne. Äitini käväisi katsomassa minua sairaalassa, toi tyhjään pakastimeen ruokaa. Sen ruuan söivät mieheni kaverit, jotka olivat viettäneet varpajaisia edellisenä iltana. Tullessani kotiin asuntomme oli sotkuinen ja jääkaappi tyhjä. Tosin mieheni oli sentään kerännyt lakanat pyykkikoriin (neljä miestä oli jäänyt meille yöksi ryyppäjästen jälkeen). Mieheni oli krapulassa. Seuraavana päivänä hän lähti töihin. Jäin kotiin vauvan kanssa kahden. Ei ruokaa jääkaapissa, ei pakastimessa, tuntematon asuinalue, jne. Meillä ei ollut autoa eikä minulla ajokorttia.
Kaikki oli kamalaa. Vieläkin itkettää. En osannut mitään, en tiennyr miten vauvaa hoidetaan. Imetys ei onnistunut. Neljän yksinäisen päivän jälkeen (mies tuli kotiin vasta kuuden, seitsemän jälkeen) pyysin äitiäni avuksi vauvan kanssa. Hän tuli apuun. Vieläkin olen kiitollinen.
Mieheni ei tehnyt mitään minua varten. Hän oletti, että minä hoidan kaiken. Kaupassa käynnit, ruuan, kodin, jne. vaikka olin juuri synnyttänyt. Olimme olleet yhdessä reilun vuoden, jonka aikana - ennen lasta - minä todellakin huolehdin kaikesta. Mies teki vain töitä.
Kunpa olisinkin saanut vain olla ja keskittyä vauvaan. Neuvo kaikille: älä ikinä muuta uuteen asuntoon silloin kun vauvasi on syntymäisillään!
Neuvo: Onko sinulla mies joka ei tee synnyttäneelle naiselle ruokaa ja jopa naisen äidin tuomiset syöttää ahneille kavereilleen? Potki pellolle.
Uudella asunnolla ei ole mitään väliä, jos vastasynnyttänyt äiti tekee mitä hänen kuuluukin: keskittyy imettämään ja mies hoitaa muun.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ollut kommentteja, kuinka eron siemenet on ripoteltu siinä vaiheessa, kun mies ei ole auttanut mitenkään sairaalasta kotiutunutta vaimoa. Itselle tuli tästä mieleen se, että meillä on ollut nyt hankalat ajat avioliitossa, mietin viime vuonna tosissani avioeron mahdollisuutta. Yksi tärkeä asia, mikä sai vielä jatkamaan, oli se, että mieheni on pohjimmiltaan upea ihminen ja on varsinkin isänä loistava. Hän tuki raskauksien aikana, antoi nukkua synnytysten jälkeen kotona päiväkaudet, hoiti lapset, kodin, ruoat ym plus osti kukat ja korut. Todella kohteli kuin kuningatarta. Myös hääpäivinä ym aina muistaa ja muulloinkin hoitaa vähintäänkin oman osuutensa kotitöistä.
En nyt tiedä liittyykö mitenkään aiheeseen, mutta tuli mieleeni, että se, miten juuri synnyttänyttä vaimoaan kohtelee, voi kantaa hedelmää tavalla tai toisella kauas tulevaisuuteen.
(Oma tilanne tällä hetkellä se, että olen todennut, ettei avioliittomme ole täydellinen, mutta kuitenkin niin hyvä, etten halua sitä rikkoa vaan tehdä töitä tulevaisuuden eteen.)
Noin on. Välinpitämätön kohtelu voi kaihertaa koko elämän ja tulla mieleen sopivin väliajoin, johtaa jopa eron partaalle. Odottavaa ja synnyttänyttä naista kuuluu kohdella kuin kuningatarta. Silloin ei sovi miettiä "isän oikeuksia vauvaan ettei vauva kiinny vain äitiin" koska isän äiti ja kaverit siitä varoittivat, omien vanhempiensa oikeuksia ja ulkonäköyhtäläisyyksiä vauvaan ja koska se isän äiti eli vaimon anoppi saa vauvan syliinsä, vaan naistaan joka vauvan on 9 kk kantanut ja synnyttänyt, hoivannut ja imettänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee miehellesi säännöt perhe-elämästä, tollainen meno jatkuu muuten ja elämästänne tulee helvetti.
Tee kotityöt. Anna tuoreelle äidille mahdollisuus lepoon. Ei vieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuoreelle äidille ja vauvalle on hyvä antaa aikaa tutustua ja muodostaa läheinen tunneside. Isän kannattaa lähteä esim. mökille tai lomareissulle ulkomaille vähintään 1-2 viikoksi heti tai mahdollisimman pian vauvan kotiintulon jälkeen jotta äiti ja lapsi saavat omaa kahdenkeskistä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun mä tulin kotiin esikoisen kanssa, tultiin taksilla. Ei ollut omaa autoa. Tultiin asuntoon, jossa oltiin asuttu tasan kuusi päivää ennen synnytystä. Siis tuntematon koti, en tiennyt missä valokatkaisijat ovat, jne. Äitini käväisi katsomassa minua sairaalassa, toi tyhjään pakastimeen ruokaa. Sen ruuan söivät mieheni kaverit, jotka olivat viettäneet varpajaisia edellisenä iltana. Tullessani kotiin asuntomme oli sotkuinen ja jääkaappi tyhjä. Tosin mieheni oli sentään kerännyt lakanat pyykkikoriin (neljä miestä oli jäänyt meille yöksi ryyppäjästen jälkeen). Mieheni oli krapulassa. Seuraavana päivänä hän lähti töihin. Jäin kotiin vauvan kanssa kahden. Ei ruokaa jääkaapissa, ei pakastimessa, tuntematon asuinalue, jne. Meillä ei ollut autoa eikä minulla ajokorttia.
Kaikki oli kamalaa. Vieläkin itkettää. En osannut mitään, en tiennyr miten vauvaa hoidetaan. Imetys ei onnistunut. Neljän yksinäisen päivän jälkeen (mies tuli kotiin vasta kuuden, seitsemän jälkeen) pyysin äitiäni avuksi vauvan kanssa. Hän tuli apuun. Vieläkin olen kiitollinen.
Mieheni ei tehnyt mitään minua varten. Hän oletti, että minä hoidan kaiken. Kaupassa käynnit, ruuan, kodin, jne. vaikka olin juuri synnyttänyt. Olimme olleet yhdessä reilun vuoden, jonka aikana - ennen lasta - minä todellakin huolehdin kaikesta. Mies teki vain töitä.
Kunpa olisinkin saanut vain olla ja keskittyä vauvaan. Neuvo kaikille: älä ikinä muuta uuteen asuntoon silloin kun vauvasi on syntymäisillään!
Olisitte käyttäneet ehkäisyä. Miksi ihmeessä se lapsi piti puskea maailmaan vasta vuoden yhdessäolon jälkeen? Ihan turhaa draamaa ja typerää uhriutumista jälkikäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mä tulin kotiin esikoisen kanssa, tultiin taksilla. Ei ollut omaa autoa. Tultiin asuntoon, jossa oltiin asuttu tasan kuusi päivää ennen synnytystä. Siis tuntematon koti, en tiennyt missä valokatkaisijat ovat, jne. Äitini käväisi katsomassa minua sairaalassa, toi tyhjään pakastimeen ruokaa. Sen ruuan söivät mieheni kaverit, jotka olivat viettäneet varpajaisia edellisenä iltana. Tullessani kotiin asuntomme oli sotkuinen ja jääkaappi tyhjä. Tosin mieheni oli sentään kerännyt lakanat pyykkikoriin (neljä miestä oli jäänyt meille yöksi ryyppäjästen jälkeen). Mieheni oli krapulassa. Seuraavana päivänä hän lähti töihin. Jäin kotiin vauvan kanssa kahden. Ei ruokaa jääkaapissa, ei pakastimessa, tuntematon asuinalue, jne. Meillä ei ollut autoa eikä minulla ajokorttia.
Kaikki oli kamalaa. Vieläkin itkettää. En osannut mitään, en tiennyr miten vauvaa hoidetaan. Imetys ei onnistunut. Neljän yksinäisen päivän jälkeen (mies tuli kotiin vasta kuuden, seitsemän jälkeen) pyysin äitiäni avuksi vauvan kanssa. Hän tuli apuun. Vieläkin olen kiitollinen.
Mieheni ei tehnyt mitään minua varten. Hän oletti, että minä hoidan kaiken. Kaupassa käynnit, ruuan, kodin, jne. vaikka olin juuri synnyttänyt. Olimme olleet yhdessä reilun vuoden, jonka aikana - ennen lasta - minä todellakin huolehdin kaikesta. Mies teki vain töitä.
Kunpa olisinkin saanut vain olla ja keskittyä vauvaan. Neuvo kaikille: älä ikinä muuta uuteen asuntoon silloin kun vauvasi on syntymäisillään!
Olisitte käyttäneet ehkäisyä. Miksi ihmeessä se lapsi piti puskea maailmaan vasta vuoden yhdessäolon jälkeen? Ihan turhaa draamaa ja typerää uhriutumista jälkikäteen.
Siis *jo* vuoden yhdessäolon jälkeen. Eli rojut on tuutattu ränniin kolmen kuukauden seurustelun jälkeen. Äly hoi.
Saattaa mennä vähän aiheen sivusta, kun näitä edellisiä kommentteja lukee... Mutta itselleni mieluisin ja mieleenpainuvin oli ns. napanuorakimppu. Eli kukkakimppu, jossa isoon kimppuun oli kiinnitetty pienempi kimppu.
Esikoisesta sain tällaisen äidiltäni, toisen lapsen kohdalla mies oli ostanut. Itse tykkäsin, kun kotona kävi vieraita lapsen syntymän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ainakin hyvää ruokaa kun on joutunut syömään sairaalaruokaa ja on toipilas raskaasta synnytyksestä"
Pari pientä ollut, vaan eihän normioloissa montaa vuorokautta äiti sinne jää "safkaaman", ehkä vuorokausi lepoa ja sitten kotiin ja arjen toimet alkaa. Vaan onhan se hyvä jos kaapista löytyy jotain mikä maistuu, vaikka lapsi vie kaiken huomion.
Vierailija kirjoitti:
Anna kielikivaa 😛
Jokaiseen keskusteluun änkee idiootti.
Mene muualle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna äidin levätä kotona. Hän on varmasti han rätti väsynyt ja kivuissaan vielä synnytyksestä.
Seksiä ei suositella harrastettavan vielä näin aikaisin synnytyksestä.
Herranen aika, ei vielä minimissään kuuteen viikkoon tulehdusriskin takia!
Kakkoseen voi painaa vaikka samantein!
Selvä. Aloitetaan ensin sinusta. Ensin leikataan sulta hieman välilihaa, tikataan se ja sitten aletaan painella.
Tee itsestäsi iso pahvikuva, laita se siihen sen makuupaikan viereen, ja sano, että tuon kanssa voit riidellä sillä aikaa kun pistäydyn baarissa.
Vierailija kirjoitti:
Tee itsestäsi iso pahvikuva, laita se siihen sen makuupaikan viereen, ja sano, että tuon kanssa voit riidellä sillä aikaa kun pistäydyn baarissa.
menepä provo töihin äitisi helmoista
Ainakin hyvää ruokaa kun on joutunut syömään sairaalaruokaa ja on toipilas raskaasta synnytyksestä. Mielellään monen päivän ajan valmiita herkkuaterioita, kunnes vaimo kyllästyy niihin ja alkaa taas kokkailla.
Jotain kivaa jota hän on toivonut.