Mitä kivaa vaimolle kotiin kun tulee vauvan kanssa kotiin sairaalasta.

siisteyttä ja ruokaa

Kuulostaa ihanalta kun mietit yllätystä.

Itsellä vielä tuoreessa muistissa oma paluu synnäriltä:

Äkkiä keskimmäinen lapsi suihkuun (isä ei ollut pessyt eikä harjannut hänen tukkaansa kolmeen päivään), ruoka tulemaan nälkäisille lapsille, pikasiivous (kämppä pommin jäljiltä), kauppatilauksen purkaminen (olin tehnyt tilauksen edellisenä päivänä sairaalassa, jotta kotona olisi syötävää minulle ja lapsille), ja sitten loppupäiväksi sohvalle vauvaa syöttämään.

Parin päivän päästä mies toi sitten ruusuja ja pullon viiniä. Ihan kiva ele mutta yllämainituista asioista huolehtiminen olisi ollut kivempi.

Samoin tukeminen imetyksessä. Sen sijaan sain kuulla ilkeilyä siitä että yritän liikaa ja vauvaa kannattaisi vain syöttää korvikkeilla, jotta ehtisin tekemään muutakin kuin istumaan sohvalla.

Mies siis kovasti halusi vielä yhden lapsen ja haluaa lisääkin. Lapset ovat minulle kovin rakkaita mutta luulen että tämä oli tässä :)

Hain aamulla konditoriasta kakun jo valmiina odottavien konvehtien lisäksi. Koti on putipuhdas. Lakanat vaihdettu. Likapyykkiä ei löydy talosta. Pakkasessa ruokaa. Raaka-aineita jääkaapillinen, vaimolle ostettu kasvovoide sarja ja toivomansa huopa sekä pari halvempaa jos halyaa vauvan kanssa mielummin niitä käyttää. Autoon kotimatkalle hankin penkinpehmusteen ettei tarvitse kovalla penkillä istua.

Vauvaa odotti kotona kohdun kohinaa soittava unilelu sekä tavallinen ja äänetön versio.

Vaimo meni jo unille joten vauva on nyt mun vastuulla.

Tipitii,tipitii lauloi Marion Rung

Iskäeilisestäsaakka kirjoitti:

Hain aamulla konditoriasta kakun jo valmiina odottavien konvehtien lisäksi. Koti on putipuhdas. Lakanat vaihdettu. Likapyykkiä ei löydy talosta. Pakkasessa ruokaa. Raaka-aineita jääkaapillinen, vaimolle ostettu kasvovoide sarja ja toivomansa huopa sekä pari halvempaa jos halyaa vauvan kanssa mielummin niitä käyttää. Autoon kotimatkalle hankin penkinpehmusteen ettei tarvitse kovalla penkillä istua.

Vauvaa odotti kotona kohdun kohinaa soittava unilelu sekä tavallinen ja äänetön versio.

Vaimo meni jo unille joten vauva on nyt mun vastuulla.

Oot ihana.

Näin onnellisesti loppui tämän viikon satu 🎅🤶

Kun mä tulin kotiin esikoisen kanssa, tultiin taksilla. Ei ollut omaa autoa. Tultiin asuntoon, jossa oltiin asuttu tasan kuusi päivää ennen synnytystä. Siis tuntematon koti, en tiennyt missä valokatkaisijat ovat, jne. Äitini käväisi katsomassa minua sairaalassa, toi tyhjään pakastimeen ruokaa. Sen ruuan söivät mieheni kaverit, jotka olivat viettäneet varpajaisia edellisenä iltana. Tullessani kotiin asuntomme oli sotkuinen ja jääkaappi tyhjä. Tosin mieheni oli sentään kerännyt lakanat pyykkikoriin (neljä miestä oli jäänyt meille yöksi ryyppäjästen jälkeen). Mieheni oli krapulassa. Seuraavana päivänä hän lähti töihin. Jäin kotiin vauvan kanssa kahden. Ei ruokaa jääkaapissa, ei pakastimessa, tuntematon asuinalue, jne. Meillä ei ollut autoa eikä minulla ajokorttia.

Kaikki oli kamalaa. Vieläkin itkettää. En osannut mitään, en tiennyr miten vauvaa hoidetaan. Imetys ei onnistunut. Neljän yksinäisen päivän jälkeen (mies tuli kotiin vasta kuuden, seitsemän jälkeen) pyysin äitiäni avuksi vauvan kanssa. Hän tuli apuun. Vieläkin olen kiitollinen.

Mieheni ei tehnyt mitään minua varten. Hän oletti, että minä hoidan kaiken. Kaupassa käynnit, ruuan, kodin, jne. vaikka olin juuri synnyttänyt. Olimme olleet yhdessä reilun vuoden, jonka aikana - ennen lasta - minä todellakin huolehdin kaikesta. Mies teki vain töitä.

Kunpa olisinkin saanut vain olla ja keskittyä vauvaan. Neuvo kaikille: älä ikinä muuta uuteen asuntoon silloin kun vauvasi on syntymäisillään!

Miksi oletatte että kodissa ei olisi normaalistikin siistiä?

Tai jääkaapissa ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Kun mä tulin kotiin esikoisen kanssa, tultiin taksilla. Ei ollut omaa autoa. Tultiin asuntoon, jossa oltiin asuttu tasan kuusi päivää ennen synnytystä. Siis tuntematon koti, en tiennyt missä valokatkaisijat ovat, jne. Äitini käväisi katsomassa minua sairaalassa, toi tyhjään pakastimeen ruokaa. Sen ruuan söivät mieheni kaverit, jotka olivat viettäneet varpajaisia edellisenä iltana. Tullessani kotiin asuntomme oli sotkuinen ja jääkaappi tyhjä. Tosin mieheni oli sentään kerännyt lakanat pyykkikoriin (neljä miestä oli jäänyt meille yöksi ryyppäjästen jälkeen). Mieheni oli krapulassa. Seuraavana päivänä hän lähti töihin. Jäin kotiin vauvan kanssa kahden. Ei ruokaa jääkaapissa, ei pakastimessa, tuntematon asuinalue, jne. Meillä ei ollut autoa eikä minulla ajokorttia.

Kaikki oli kamalaa. Vieläkin itkettää. En osannut mitään, en tiennyr miten vauvaa hoidetaan. Imetys ei onnistunut. Neljän yksinäisen päivän jälkeen (mies tuli kotiin vasta kuuden, seitsemän jälkeen) pyysin äitiäni avuksi vauvan kanssa. Hän tuli apuun. Vieläkin olen kiitollinen.

Mieheni ei tehnyt mitään minua varten. Hän oletti, että minä hoidan kaiken. Kaupassa käynnit, ruuan, kodin, jne. vaikka olin juuri synnyttänyt. Olimme olleet yhdessä reilun vuoden, jonka aikana - ennen lasta - minä todellakin huolehdin kaikesta. Mies teki vain töitä.

Kunpa olisinkin saanut vain olla ja keskittyä vauvaan. Neuvo kaikille: älä ikinä muuta uuteen asuntoon silloin kun vauvasi on syntymäisillään!

Onpas kummallista organisointia. Olen kaksi lasta synnyttänyt. Ennen synnytystä äitiyslomalla viimesilläni siivosin koko kodin superpuhtaaksi. Pesin kaikki 4 huoneen ikkunat. Leivoin pullia pakkaseen ja tein kolme ruokalajia , isoja satseja ja laitoin pakkaseen annosrasioihin. Kaikki vauvaa varten oli hoitopöydän laatikoissa valmiina. Oli pelkkää juhlaa ,kun mies haki kotiin.

Korkkasimme alkoholittoman skumppapullon . Spotifystä lemppari lista soi. Imetin , mutta molempien ollessa vauvoja maitoa ei runsaasti tullut, mutta onneksi on hyviä korvikkeita. Ihanaa aikkaa kaikki muu, mutta olen aamu-uninen. Se oli vaikeaa - herätä aina aikaisin ja molemmat oli aaamuvirkkuja.

Mies on aina ollut aamuvirkku , niin la- su sain nukkua pidempään.

Miten ensimmäinen yö vauvan kanssa sujui.

Toivottavasti ehdit tyhjentämään pussit riittävän tyhjiksi, pesää ei ole tiedossa piiitkäään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Kysuin ChatGPT:n mielipidettä:

Onnittelut vauvan syntymästä! Tämä on todella tärkeä ja erityinen hetki teille molemmille. Kotiin paluu vauvan kanssa sairaalasta voi olla hyvin merkityksellinen ja mukava kokemus vaimollesi. Tässä muutamia ideoita, jotka voisivat tehdä kotiinpaluusta entistä mukavamman:

Rentoutumishetki: Järjestä kotiin palatessa rentoutumishetki vaimollesi. Voit esimerkiksi valmistaa kylvyn lämpimällä vedellä ja tuoksuvilla kynttilöillä. Anna hänen nauttia rauhallisesta hetkestä itselleen.

Valmis ruoka: Vauvan kanssa kotiinpaluu voi olla hektinen aika. Valmista etukäteen herkullista ja terveellistä ruokaa, joka on helppo lämmittää ja syödä kiireen keskellä.

Kukat ja tervehdykset: Järjestä kotiin pieni kukka-asetelma tai laita valmiiksi tervehdyskortti vauvan ja vaimosi iloksi. Tämä antaa kodille tervetulleemman ilmeen.

Hemmotteluhetki: Hemmottele vaimoasi tarjoamalla hänelle jalkahieronta tai muu rentouttava hoito. Synnytys voi olla rankka kokemus, joten hemmottelu voi tuntua erityisen ihanalta.

Muistot talteen: Voit valmistaa pienen valokuvakollaasin vauvan ensimmäisistä päivistä ja synnytyksestä. Tämä voi olla kaunis tapa muistella tätä aikaa myöhemmin.

Apua arjen askareissa: Tarjoa apuasi arjen askareissa, kuten siivoamisessa, ruoanlaitossa tai pyykinpesussa. Tämä helpottaa vaimosi taakkaa ja antaa hänelle enemmän aikaa levätä ja viettää aikaa vauvan kanssa.

Yhteinen hetki: Järjestäte yhdessä vauvan ja vaimosi kanssa rento yhteinen hetki. Voitte esimerkiksi istua yhdessä sohvalla ja katsella vauvan ensimmäisiä hetkiä kotona.

Muista, että tärkeintä on osoittaa vaimollesi, että välität hänestä ja että olet tukena tässä uudessa elämänvaiheessa. Toivottavasti nämä ideat auttavat tekemään kotiinpaluusta mukavan ja merkityksellisen kokemuksen!

Siis, älä mitään apua tarjoa vaan tee: siivoa, tee ruokaa, käy kaupassa ja pese pyykit. Ei miehen pidä mikään vaimonsa pikkuapulainen olla. Ja tee ne kotityöt kunnolla, huolella!

Näin lyhyeen sitten tämän provon tarina päättyi

Vierailija kirjoitti:

Kun mä tulin kotiin esikoisen kanssa, tultiin taksilla. Ei ollut omaa autoa. Tultiin asuntoon, jossa oltiin asuttu tasan kuusi päivää ennen synnytystä. Siis tuntematon koti, en tiennyt missä valokatkaisijat ovat, jne. Äitini käväisi katsomassa minua sairaalassa, toi tyhjään pakastimeen ruokaa. Sen ruuan söivät mieheni kaverit, jotka olivat viettäneet varpajaisia edellisenä iltana. Tullessani kotiin asuntomme oli sotkuinen ja jääkaappi tyhjä. Tosin mieheni oli sentään kerännyt lakanat pyykkikoriin (neljä miestä oli jäänyt meille yöksi ryyppäjästen jälkeen). Mieheni oli krapulassa. Seuraavana päivänä hän lähti töihin. Jäin kotiin vauvan kanssa kahden. Ei ruokaa jääkaapissa, ei pakastimessa, tuntematon asuinalue, jne. Meillä ei ollut autoa eikä minulla ajokorttia.

Kaikki oli kamalaa. Vieläkin itkettää. En osannut mitään, en tiennyr miten vauvaa hoidetaan. Imetys ei onnistunut. Neljän yksinäisen päivän jälkeen (mies tuli kotiin vasta kuuden, seitsemän jälkeen) pyysin äitiäni avuksi vauvan kanssa. Hän tuli apuun. Vieläkin olen kiitollinen.

Mieheni ei tehnyt mitään minua varten. Hän oletti, että minä hoidan kaiken. Kaupassa käynnit, ruuan, kodin, jne. vaikka olin juuri synnyttänyt. Olimme olleet yhdessä reilun vuoden, jonka aikana - ennen lasta - minä todellakin huolehdin kaikesta. Mies teki vain töitä.

Kunpa olisinkin saanut vain olla ja keskittyä vauvaan. Neuvo kaikille: älä ikinä muuta uuteen asuntoon silloin kun vauvasi on syntymäisillään!

Hyi v i ttu, olisin todellakin jättänyt tuollaisen "miehen". Olisin painunut äitini luokse.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihanalta kun mietit yllätystä.

Itsellä vielä tuoreessa muistissa oma paluu synnäriltä:

Äkkiä keskimmäinen lapsi suihkuun (isä ei ollut pessyt eikä harjannut hänen tukkaansa kolmeen päivään), ruoka tulemaan nälkäisille lapsille, pikasiivous (kämppä pommin jäljiltä), kauppatilauksen purkaminen (olin tehnyt tilauksen edellisenä päivänä sairaalassa, jotta kotona olisi syötävää minulle ja lapsille), ja sitten loppupäiväksi sohvalle vauvaa syöttämään.

Parin päivän päästä mies toi sitten ruusuja ja pullon viiniä. Ihan kiva ele mutta yllämainituista asioista huolehtiminen olisi ollut kivempi.

Samoin tukeminen imetyksessä. Sen sijaan sain kuulla ilkeilyä siitä että yritän liikaa ja vauvaa kannattaisi vain syöttää korvikkeilla, jotta ehtisin tekemään muutakin kuin istumaan sohvalla.

Mies siis kovasti halusi vielä yhden lapsen ja haluaa lisääkin. Lapset ovat minulle kovin rakkaita mutta luulen että tämä oli tässä :)

Kai kerroit miehelle ajatuksistasi? Tuo oli kyllä irvokasta, että ehdotti korvikkeita sen vuoksi, että ehtisit tehdä muutakin. Minusta imetys oli ihanaa, vaikka se kestikin joskus kauan. Ukko sai sillä aikaa ´tehdä muuta. `

Ihan sairasta keskustelua kuinka mies on AVUKSI... Siis avuksi oman lapsen ja kodin kanssa!? Itselleni ja miehelleni oli ihan itsestään selvyys, että hän hoitaa kotia lähes 100 %, käy kaupassa ja valmistaa ruokaa, kun minä imetän vastasyntynyttä. Hän oli 18 päivää kotona. Kyllä hän myös syötti pullosta, vaihtoi vaippoja ja sylitteli, jotta minä saan levätä. Raskaus ja synnytys ei ole mikään pikku juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mä tulin kotiin esikoisen kanssa, tultiin taksilla. Ei ollut omaa autoa. Tultiin asuntoon, jossa oltiin asuttu tasan kuusi päivää ennen synnytystä. Siis tuntematon koti, en tiennyt missä valokatkaisijat ovat, jne. Äitini käväisi katsomassa minua sairaalassa, toi tyhjään pakastimeen ruokaa. Sen ruuan söivät mieheni kaverit, jotka olivat viettäneet varpajaisia edellisenä iltana. Tullessani kotiin asuntomme oli sotkuinen ja jääkaappi tyhjä. Tosin mieheni oli sentään kerännyt lakanat pyykkikoriin (neljä miestä oli jäänyt meille yöksi ryyppäjästen jälkeen). Mieheni oli krapulassa. Seuraavana päivänä hän lähti töihin. Jäin kotiin vauvan kanssa kahden. Ei ruokaa jääkaapissa, ei pakastimessa, tuntematon asuinalue, jne. Meillä ei ollut autoa eikä minulla ajokorttia.

Kaikki oli kamalaa. Vieläkin itkettää. En osannut mitään, en tiennyr miten vauvaa hoidetaan. Imetys ei onnistunut. Neljän yksinäisen päivän jälkeen (mies tuli kotiin vasta kuuden, seitsemän jälkeen) pyysin äitiäni avuksi vauvan kanssa. Hän tuli apuun. Vieläkin olen kiitollinen.

Mieheni ei tehnyt mitään minua varten. Hän oletti, että minä hoidan kaiken. Kaupassa käynnit, ruuan, kodin, jne. vaikka olin juuri synnyttänyt. Olimme olleet yhdessä reilun vuoden, jonka aikana - ennen lasta - minä todellakin huolehdin kaikesta. Mies teki vain töitä.

Kunpa olisinkin saanut vain olla ja keskittyä vauvaan. Neuvo kaikille: älä ikinä muuta uuteen asuntoon silloin kun vauvasi on syntymäisillään!

Hyi v i ttu, olisin todellakin jättänyt tuollaisen "miehen". Olisin painunut äitini luokse.

`

Vieläkö se on sun miehes?

Vierailija kirjoitti:

Iskäeilisestäsaakka kirjoitti:

Hain aamulla konditoriasta kakun jo valmiina odottavien konvehtien lisäksi. Koti on putipuhdas. Lakanat vaihdettu. Likapyykkiä ei löydy talosta. Pakkasessa ruokaa. Raaka-aineita jääkaapillinen, vaimolle ostettu kasvovoide sarja ja toivomansa huopa sekä pari halvempaa jos halyaa vauvan kanssa mielummin niitä käyttää. Autoon kotimatkalle hankin penkinpehmusteen ettei tarvitse kovalla penkillä istua.

Vauvaa odotti kotona kohdun kohinaa soittava unilelu sekä tavallinen ja äänetön versio.

Vaimo meni jo unille joten vauva on nyt mun vastuulla.

Oot ihana.

En usko ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iskäeilisestäsaakka kirjoitti:

Hain aamulla konditoriasta kakun jo valmiina odottavien konvehtien lisäksi. Koti on putipuhdas. Lakanat vaihdettu. Likapyykkiä ei löydy talosta. Pakkasessa ruokaa. Raaka-aineita jääkaapillinen, vaimolle ostettu kasvovoide sarja ja toivomansa huopa sekä pari halvempaa jos halyaa vauvan kanssa mielummin niitä käyttää. Autoon kotimatkalle hankin penkinpehmusteen ettei tarvitse kovalla penkillä istua.

Vauvaa odotti kotona kohdun kohinaa soittava unilelu sekä tavallinen ja äänetön versio.

Vaimo meni jo unille joten vauva on nyt mun vastuulla.

Oot ihana.

En usko ollenkaan.

Noin paljonko sattuu jos sulla ei ole kunnollista miestä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sairasta keskustelua kuinka mies on AVUKSI... Siis avuksi oman lapsen ja kodin kanssa!? Itselleni ja miehelleni oli ihan itsestään selvyys, että hän hoitaa kotia lähes 100 %, käy kaupassa ja valmistaa ruokaa, kun minä imetän vastasyntynyttä. Hän oli 18 päivää kotona. Kyllä hän myös syötti pullosta, vaihtoi vaippoja ja sylitteli, jotta minä saan levätä. Raskaus ja synnytys ei ole mikään pikku juttu.

Aivan, vanhemmuus on tasapuolista, vaikkakin nainen hoitaa imetyksen. Toisaalta olen tavannut naisia, jotka ´eivät anna`miehen tehdä vaivan kanssa toimenpiteitä, esim vaipabvaihtoja, kylvetystä. Ykskin sanoi, ettei suju!