Miksi ihastun miehiin jotka kohtelevat huonommin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen sijoitus parisuhdeväkivallan yleisyydessä Euroopassa kertoo sen ettet todellakaan ole ainoa.

Tämä on varmasti kaikilla tiedossa ja Suomessa naisilla on vapaus valita kumppaninsa. Miksi ihmeessä he valitsevat niitä väkivaltaisia, kun kunnollisiakin on olemassa. Ei ymmärrä pieni ihminen?

Kukaan ei ole heti suhteen alussa väkivaltainen. Väkivaltaisen osaavat taktikoida.

Mutta eipä moni nainen lähde sen ensimmäisen lyönnin jälkeen. Minun mielestä ensimmäisen väkivallanteon jälkeen myös nainen on vastuussa siitä miten tulee kohdelluksi.

Suomessa eron saa ilman seuraamukisia ja silti jäädään väkivaltaiseen suhteeseen, ei ymmärrä.

Naisen intuitiivinen kyky on vähän puutteellinen, kun treffeillä näkyy kemia 5 minuutissa, mutta tuollainen vähäpätöinen juttu jää huomaamatta.

No ehkä se nainen on saanut vähän huonon parisuhteen mallin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen sijoitus parisuhdeväkivallan yleisyydessä Euroopassa kertoo sen ettet todellakaan ole ainoa.

Tämä on varmasti kaikilla tiedossa ja Suomessa naisilla on vapaus valita kumppaninsa. Miksi ihmeessä he valitsevat niitä väkivaltaisia, kun kunnollisiakin on olemassa. Ei ymmärrä pieni ihminen?

Kukaan ei ole heti suhteen alussa väkivaltainen. Väkivaltaisen osaavat taktikoida.

Mutta eipä moni nainen lähde sen ensimmäisen lyönnin jälkeen. Minun mielestä ensimmäisen väkivallanteon jälkeen myös nainen on vastuussa siitä miten tulee kohdelluksi.

Suomessa eron saa ilman seuraamukisia ja silti jäädään väkivaltaiseen suhteeseen, ei ymmärrä.

Naisen intuitiivinen kyky on vähän puutteellinen, kun treffeillä näkyy kemia 5 minuutissa, mutta tuollainen vähäpätöinen juttu jää huomaamatta.

Moni nainen väittää jo näkevänsä miehen silmistä millainen hän on sisimmässään.

Ensimmäinen veikkaus: sinua on lapsena kohdeltu huonosti. Olen itse huomannut ihastuvani miehiin, jotka ovat etäisiä naljailevia, kuten isäni. Oletan, että se on rakastavan ihmisen käytöstä. Ja odotan, että jonakin päivänä mies pehmenee minulle. Ei pehmene, muuttuu vain etäisemmäksi ja halveksivammaksi. Aina.

Vierailija kirjoitti:

Joskus näin hotellin käytävällä pariskunnan, jossa oli melkoisen mulkun oloinen mies ja nainen. Mies käyttäytyi mulkusti jo itsekseen aamupalalla.

Käytävällä mies jollain tavalla alisti naistaan, ja nainen anoi kyykyssä armoa. Kieltämättä kävi mielessä, että onpa mukava mies.

Tuo on naisen valinta tuhansien miesten joukosta.

Jos tuo nainen lähtisi treffeille kiltin ja mukavan hyväsydämisen miehen kanssa niin lopputuloksena olisi tekstiviesti miehelle "vaikutat mukavalta mutta en tunne kipinää"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus näin hotellin käytävällä pariskunnan, jossa oli melkoisen mulkun oloinen mies ja nainen. Mies käyttäytyi mulkusti jo itsekseen aamupalalla.

Käytävällä mies jollain tavalla alisti naistaan, ja nainen anoi kyykyssä armoa. Kieltämättä kävi mielessä, että onpa mukava mies.

Tuo on naisen valinta tuhansien miesten joukosta.

Jos tuo nainen lähtisi treffeille kiltin ja mukavan hyväsydämisen miehen kanssa niin lopputuloksena olisi tekstiviesti miehelle "vaikutat mukavalta mutta en tunne kipinää"

Näin kai se on. Tuttavapiirissä näen pariskuntia joissa mies nälvii ja nolaa puolisoaan jatkuvasti tämän ollessa paikalla. Ihmettelen että miten ne naiset ei vain nouse pöydästä ja lähde pois palaamatta koskaan. Itse en koskaan voisi nolata muiden kuullen tai levittelisi asijoita joita hän ei halua muiden tietävän. Minulle tulisi todella paha mieli jos nään että olen pahoittanut jonkun mielen tai että hän häpeäisi minua. Mutta eipä olekkaan kukaan ollut minusta kiinnostunut. Kai minulta puuttuu joku särmä tai karkeus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus näin hotellin käytävällä pariskunnan, jossa oli melkoisen mulkun oloinen mies ja nainen. Mies käyttäytyi mulkusti jo itsekseen aamupalalla.

Käytävällä mies jollain tavalla alisti naistaan, ja nainen anoi kyykyssä armoa. Kieltämättä kävi mielessä, että onpa mukava mies.

Tuo on naisen valinta tuhansien miesten joukosta.

Jos tuo nainen lähtisi treffeille kiltin ja mukavan hyväsydämisen miehen kanssa niin lopputuloksena olisi tekstiviesti miehelle "vaikutat mukavalta mutta en tunne kipinää"

Näin kai se on. Tuttavapiirissä näen pariskuntia joissa mies nälvii ja nolaa puolisoaan jatkuvasti tämän ollessa paikalla. Ihmettelen että miten ne naiset ei vain nouse pöydästä ja lähde pois palaamatta koskaan. Itse en koskaan voisi nolata muiden kuullen tai levittelisi asijoita joita hän ei halua muiden tietävän. Minulle tulisi todella paha mieli jos nään että olen pahoittanut jonkun mielen tai että hän häpeäisi minua. Mutta eipä olekkaan kukaan ollut minusta kiinnostunut. Kai minulta puuttuu joku särmä tai karkeus?

Jos on jo valmiiksi alistunut siihen, että on huono ja ansaitsee arvostelun ja nälvimisen, niin ei siitä pöydästä osaa nousta ja lähteä lopullisesti. Hävettää jo se oma huonous, ja sitten jos osoittaa olevansa vielä herkkähipiäinenkin. Olen ollut tuossa tilanteessa.

Arvostin kovasti niitä paria ihmistä, jotka suhteen aikana hankkiutuivat kanssani kahden kesken ja sanoivat, että mieheni kohtelee minua huonosti ja puhuu minulle rumasti. Heidän sanansa olivat todella tärkeinä muistissa sitten, kun minulla itselläni oli voimia eroon. Suurin osa ei sanonut mitään ja tottakai nälvittävä silloin kokee heidänkin olevan samaa mieltä kuin nälvijä.

Vierailija kirjoitti:

Traumabond, huono kohtelu tai edes ushka siitä herättää tutun pelkoreaktion jossa koko ihmisarvosi on yhtäkkiä veitsenterällä ja ainoa asia mikä tuo turvan ja mielihyvähormoniryöpyn on toisen hetkellinen hyväksyntä. Lopulta koko elämäsi pyörii sen ympärillä etkä saa rakennettua ehjää, hyvää, itsenäistä ja rauhallista elämää.

Ainoa asia mikä rikkoo tuon kirouksen on se, että oppii olemaan onnellinen ilman kumppania. Silloin tuo kierre on helppo katkaista alkuunsa.

Itse olin mielestäni onnellinen ilman kumppania mutta silti menin uuteen toksiseen suhteeseen.

Kiltti mies kirjoitti:

Naisen dna on sellainen että naiset haluaa vain jännä miehii ja rikollisten kanssa seurustella. Kiltti ja kunnollinen mies on tylsä eikä naiset kiinnostu sellaisista miehistä.

Ihmiseksi, jolla ei ole mitään käytännön kokemusta, sinulla on harvinaisen paljon mielipiteitä. 🥱

Syvällä sisimmässäsi uskot, ettet ansaitse hyvää itsellesi. Eli siis vahngoittunut tai muuten heikko itsetunto. Luulet ansaitsevasi huonoa tai aikaisempien kokemusten myötä luulet, että se on "normaalia" ja olet "tottunut" siihen. Se tuntuu siis trauman takia "tutulta ja turvalliselta", vaikkei ole sitä. 

Olet sisimmässäsi masokisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus näin hotellin käytävällä pariskunnan, jossa oli melkoisen mulkun oloinen mies ja nainen. Mies käyttäytyi mulkusti jo itsekseen aamupalalla.

Käytävällä mies jollain tavalla alisti naistaan, ja nainen anoi kyykyssä armoa. Kieltämättä kävi mielessä, että onpa mukava mies.

Tuo on naisen valinta tuhansien miesten joukosta.

Jos tuo nainen lähtisi treffeille kiltin ja mukavan hyväsydämisen miehen kanssa niin lopputuloksena olisi tekstiviesti miehelle "vaikutat mukavalta mutta en tunne kipinää"

Näin kai se on. Tuttavapiirissä näen pariskuntia joissa mies nälvii ja nolaa puolisoaan jatkuvasti tämän ollessa paikalla. Ihmettelen että miten ne naiset ei vain nouse pöydästä ja lähde pois palaamatta koskaan. Itse en koskaan voisi nolata muiden kuullen tai levittelisi asijoita joita hän ei halua muiden tietävän. Minulle tulisi todella paha mieli jos nään että olen pahoittanut jonkun mielen tai että hän häpeäisi minua. Mutta eipä olekkaan kukaan ollut minusta kiinnostunut. Kai minulta puuttuu joku särmä tai karkeus?

Nämä naiset on jonkinlaisia sadomasokisteja, vain kusipäiden kanssa nainen tuntee kipinää ja kiltit miehet tuntuu vain kivoilta kavereilta, vähän kuin omalta veljeltä.

Mitä rumempi, sitä paremmin kohtelee, ehkä siksi.

En osaa sanoa, hyviä analyysejä jo tullut. Itse olen vastakohta, en siedä huonoa kohtelua, voi johtua temperamentistani ja siitä, että olin ala-asteen koulukiusattu. Minulle on tärkeää pitää kiinni molemminpuolisesta kunnioittavasta kohtelusta. Muunlainen elämä olisi sietämätöntä. 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen sijoitus parisuhdeväkivallan yleisyydessä Euroopassa kertoo sen ettet todellakaan ole ainoa.

Tämä on varmasti kaikilla tiedossa ja Suomessa naisilla on vapaus valita kumppaninsa. Miksi ihmeessä he valitsevat niitä väkivaltaisia, kun kunnollisiakin on olemassa. Ei ymmärrä pieni ihminen?

Kukaan ei ole heti suhteen alussa väkivaltainen. Väkivaltaisen osaavat taktikoida.

Mutta eipä moni nainen lähde sen ensimmäisen lyönnin jälkeen. Minun mielestä ensimmäisen väkivallanteon jälkeen myös nainen on vastuussa siitä miten tulee kohdelluksi.

Suomessa eron saa ilman seuraamukisia ja silti jäädään väkivaltaiseen suhteeseen, ei ymmärrä.

Naisen intuitiivinen kyky on vähän puutteellinen, kun treffeillä näkyy kemia 5 minuutissa, mutta tuollainen vähäpätöinen juttu jää huomaamatta.

Parisuhdeväkivalta usein eskaloituu erotilanteessa ja vuoden sisällä erosta. Ei väkivalta lopu eroon, vaan usein pahenee Oletko jotenkin yksinkertainen vai vain asiaa tuntematon?

Jotain perää kirjoitti:

Mitä rumempi, sitä paremmin kohtelee, ehkä siksi.

Katkera ruma mies nimenomaan haluaa alistaa kauniin kumppaninsa, jotta naisen itsetunto romahtaisi ja nainen jäisi suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti eivät aloita huonosti kohtelua heti, vaan esimerkiksi vasta puolen vuoden tuntemisen jälkeen?

Alussa antavat juurikin täysin päinvastaisen kuvan luonteestaan: ovat kohteliaita, empaattisia ja hyviä kuuntelijoita.

Näin ainakin on käynyt itselleni. Kun tietäisi, mistä tunnistaa sen miehen, jolla tuo ei lopukaan, vaan on sitä aidosti. Joku kehoitti hankkia se oma elämä ensin. Ainakin itselläni sinkkuna se elämä on oikein hyvää, mitä nyt kaipaisin jonkun jakamaan niitä arjen asioita, kosketusta, jonkun joka olisi kiinnostunut mitä ajattelen, mitä minulle kuuluu, kuinka voin. Ja siihen puutteeseen en pysty itseäni kloonaamaan. Lapsuudessa perheessä keskusteltiin, kuunneltiin, otettiin huomioon. Sitä kaipaan. Ainakaan itselleni kunnollinen ei ole henkilö, joka ei edes alussa ole yhtään kiinnostunut itsestäni, miksi siis hänestä kiinnostuisin? Kunnollinen olisi se, jonka kanssa vastavuoroisuus toimisi alusta loppuun. Tiedän, että tuollaisiakin on olemassa. Siskoni sai voittoarvan tavatessaan miehensä, itselle tullut vain tyhjiä arpoja.

Kun lähipiirissä on noita hyviä parisuhdemalleja, niin kyllähän sitä itselleenkin sellaista toivoo löytävänsä, vaikka sinkkuna on ihan onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen sijoitus parisuhdeväkivallan yleisyydessä Euroopassa kertoo sen ettet todellakaan ole ainoa.

Tämä on varmasti kaikilla tiedossa ja Suomessa naisilla on vapaus valita kumppaninsa. Miksi ihmeessä he valitsevat niitä väkivaltaisia, kun kunnollisiakin on olemassa. Ei ymmärrä pieni ihminen?

Kukaan ei ole heti suhteen alussa väkivaltainen. Väkivaltaisen osaavat taktikoida.

Mutta eipä moni nainen lähde sen ensimmäisen lyönnin jälkeen. Minun mielestä ensimmäisen väkivallanteon jälkeen myös nainen on vastuussa siitä miten tulee kohdelluksi.

Näin on. Varsinkin jos suhteessa on lapsia. Naisen velvollisuus lapsiaan kohtaan on jättää lyövä mies.