Isosta asunnosta merkittävästi pienempään muuttanut, kuinka kauan kesti tottua muutokseen/totuitko? Kaipaatko takaisin tilavampaan?

Me asuttiin kauan 100-neliöisessä talossa. Siitä muutettiin retkeilyautoon 10 kuukaudeksi, kun rempattiin mökkiä. Autosta muutettiin 20 neliön tupaan ja tuntui ihan valtavan suurelta ja tilavalta! Nyt kamarikin on valmis niin me 2 aikuista asutaan 37-neliöisessä talossa. On ihan riittävästi tilaa.

Paremmalta tämä tuntuu kuin asua siinä 100-neliöisessä.

Meitä 2 aikuista, muutettiin 73 neliön kerrostalo kolmiosta (ei saunaa) 40 neliön yksiöön, siihen ei oltaisi kyllä loppuiäksi jääty. Nyt vähän vajaa 80 neliöinen rivarikolmio saunalla, niin on hyvä, just sopivasti tilaa, ei liikaa tai liian vähän tyhjää.

Asun nyt yksin 65 m2 kolmiossa ja haaveilen maksimi 45m2 kaksiosta. Yksi huone on nyt lähinnä varastona, sitä en juurikaan käytä enkä tarvitse. Olohuone, keittiö ja makuuhuone riittäisivät. Haasteena löytämisessä on nykyisen loistava sijainti ja asunnon avaruus ja valoisuus, nyt kolmeen suuntaan ikkunoita, näistä on vaikea luopua. Vaikea löytää uutta, mikä tuntuisi kodiltani. Nykyinen olisi näinä aikoina kuitenkin ensin myytävä. En myöskään halua vaihtaa ihan saman hintaiseen, vähån rahaa pitäisi pienempään muutosta jäädä käteen.

En pelkää tavaroiden mahtumista pienempään, karsiminen olisi ihan toivottua, olisipahan pakko luopua osasta.

Nuo uudet asunnot, missä keittiö on pelkkänä seinänä olohuoneessa, ovat aivan kauheita, en muuttaisi sellaiseen, vaikka ilmaiseksi saisin. Keittokomerokin olisi parempi tai tila jonkun kulman takana ja rajattu jotenkin erilleen olohuoneesta.

Olen vuokrannut kivaa yksiötä työhuoneeksi, ja pidän siitä kovasti ja vietän siellä välillä öitä. Mutta että ei olisi muuta paikkaa, ei hyvä. Sittenhän sitä asuu vanhainkodissa jo valmiiksi, enkä tiedä olisiko kaksio paljon parempi. Me ollaan tottumassa liiankin ahtaaseen eikä se ole välttämättä hyvä juttu. Omien vanhempien kanssa olisi ollut paljon helpompi järjestää asioita viimeisinä vuosina, jos olisi ollut enemmän tilaa mennä sinne oleskelemaan. 

Eli ei tosiaan ehkä tarvitse miettiä vieraita, vaan omia. Sitten kun alat olla itse apua vailla, onko tilaa rollalle ja pyörätuolille, mahtuuko sinua hoitamaan sänkyyn, ja voiko joku nukkua luonasi niin, että teillä molemmilla on omaa rauhaa. 

Vaikka olisi halvempaa asua tiukemmin ja käyttää rahat matkailuun, miten asiasi järjestetään kun se vaihe on ohi, eikä sinusta välttämättä ole järjestämään?

Mulla asumismuoto on tärkeämpi kuin neliöt. Asun erittäin mielelläni maalla 37-neliöisessä torpassa jossa on oma piha, mutta en ikinä asuisi minkään kokoisessa kerrostaloasunnossa. Kerrostalossa tuntuu ettei saa hengitettyä. Ahtaus tulee siitä ettei ole omaa pihaa ja on liikaa ihmisiä liian lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Olen vuokrannut kivaa yksiötä työhuoneeksi, ja pidän siitä kovasti ja vietän siellä välillä öitä. Mutta että ei olisi muuta paikkaa, ei hyvä. Sittenhän sitä asuu vanhainkodissa jo valmiiksi, enkä tiedä olisiko kaksio paljon parempi. Me ollaan tottumassa liiankin ahtaaseen eikä se ole välttämättä hyvä juttu. Omien vanhempien kanssa olisi ollut paljon helpompi järjestää asioita viimeisinä vuosina, jos olisi ollut enemmän tilaa mennä sinne oleskelemaan. 

Eli ei tosiaan ehkä tarvitse miettiä vieraita, vaan omia. Sitten kun alat olla itse apua vailla, onko tilaa rollalle ja pyörätuolille, mahtuuko sinua hoitamaan sänkyyn, ja voiko joku nukkua luonasi niin, että teillä molemmilla on omaa rauhaa. 

Vaikka olisi halvempaa asua tiukemmin ja käyttää rahat matkailuun, miten asiasi järjestetään kun se vaihe on ohi, eikä sinusta välttämättä ole järjestämään?

Tuo elämänkaariajattelukin on paljon enemmän esillä nyt kun tätä taloa on suunnitellut. Kaikki yhteen tasoon, juuri tuo että mahtuuko makkariin apuvälineitä, pesutilat myös sen mukaan, valaistus jne. Ap

^

^

Omista kokemuksista..en ikinä muuttaisi pienenpään ehdoin tahdoin. Tilaa ei ole koskaan liikaa se on totta.

80 neliöstä 45 neliöön. Yhtään enempää en tilaa tarvitse. Olennaista, että rauhallinen asuinalue ja silti kaikki palvelut lyhyen kävelymatkan päässä. Toteutui. Kotiuduin heti.

165 neliöstä 80 neliöön. Sopeuduin heti. Ikävä uusperhe-elämä jäi taakse ja sain jälleen lasten kanssa hengittää vapaasti.

Tavaroita olisi pitänyt karsia kirpputorille etukäteen huomattavasti enemmän. Myin vain ylimääräiset huonekalut. Kannoimme kaikki muut tavarat ja vaatteet tähän uuteen kotiin ja sitten parin vuoden kuluessa myin ylimääräisiä pois.

Asuin asunnossa 75m2 muutin 60m2 kokoiseen kaksioon jossa on eteinen, makkari, suihkutilat, olohuone, parveke ja keittiö(!) erikseen. Edellisessä asunnossa ei tullu käytettyä kaikkia neliöitä ja nyt on vähemmän siivottavaa. Ihan tyytyväinen olen. Sijainniltaan ja kulkuyhteyksiltään parempi valinta.

Vierailija kirjoitti:

Asun nyt yksin 65 m2 kolmiossa ja haaveilen maksimi 45m2 kaksiosta. Yksi huone on nyt lähinnä varastona, sitä en juurikaan käytä enkä tarvitse. Olohuone, keittiö ja makuuhuone riittäisivät. Haasteena löytämisessä on nykyisen loistava sijainti ja asunnon avaruus ja valoisuus, nyt kolmeen suuntaan ikkunoita, näistä on vaikea luopua. Vaikea löytää uutta, mikä tuntuisi kodiltani. Nykyinen olisi näinä aikoina kuitenkin ensin myytävä. En myöskään halua vaihtaa ihan saman hintaiseen, vähån rahaa pitäisi pienempään muutosta jäädä käteen.

En pelkää tavaroiden mahtumista pienempään, karsiminen olisi ihan toivottua, olisipahan pakko luopua osasta.

Nuo uudet asunnot, missä keittiö on pelkkänä seinänä olohuoneessa, ovat aivan kauheita, en muuttaisi sellaiseen, vaikka ilmaiseksi saisin. Keittokomerokin olisi parempi tai tila jonkun kulman takana ja rajattu jotenkin erilleen olohuoneesta.

Ihan kuin olisin itse tuon kirjoittanut. Juuri sama tilanne. Parveke kyllä on ehdoton, jos kerrostalossa, sauna ei niinkään (amme olisi luksusta). Rivitalon päätyhuoneisto lähellä palveluita, pieni piha ja hiljainen naapuri. Kyllä on vaikeaa löytää sopivaa.