onko oikeasti muka olemassa ihmisiä joilla ei ole kavereita?

Ei ole ikinä ollut

Minä.

Minulla ei ole koskaan ollut kavereita. En vain saa niitä jostain syystä.

Minä myös

Ei mullakaan ole kavereita. On perhe (mies ja lapsi) ja omat vanhemmat, myös sisaruksen perhe. Mutta en vietä aikaa ystävien kanssa.

On tietysti. Eiköhän tälläkin palstalla olisi lauantai-iltana aika hiljaista jos kaikilla olisi kavereita.

Voi voi ja lämmin leipä. Meitä on pilvin pimein! Tämä on _Suomi_!

Miten vieraantunut todellisuudesta pitää olla, että edes kysyy tuollaista.

Minulla ei ole ollut kavereita lapsuuden jälkeen. Harrastuksia ja muuta mukavaa puuhaa kyllä keksin silti vapaa-ajalleni.

Mulle on vähän käynyt näin. 

Itse vähän masennuin kolmekymppisenä ja vetäydyin elämästä. Sattumalta kaikki kaverit asuvat ulkomailla, tai eri kaupungissa. Ei ole somea, joten näin nyt on käynyt. Etäduuni. Ehkä tämä korostuu miehillä, että ei niin pidetä yhteyttä. Jossain baarissa voi horista ihan kivoje tyyppien kanssa, mutta ei heistäkään ole tullut frendejä. Nainenkin jätti ja sukulaiset/vanhemmat kuolivat, joten tässä sitä nyt ollaan.

Ja tästä taas yksi kiusaaja poistoon😇

No mulla ei oo kavereita ollu oikeastaan koskaan. Mulla se johtuu siitä että pystyn vain todella harvojen ihmisten seurassa olemaan oma itseni.

Mulla olisi, mutta en jaksa ihmisten seuraa. Mieluiten olisin vaan parisuhteessa ja viettäisin kaiken ajan puolison kanssa.

Minä olen ollut 3 vuotta näkemättä ystäviä.

Annoin kenkää koko kaveripiirille noin kolmekymppisenä, koska veivät kallisarvoista vapaa-aikaa parhaalta kaveriltani eli itseltäni.

Hyvin on tultu toimeen 20 vuotta tuon päätöksen jälkeen.

minulla on kaksi kaveria , mutta toinen asuu 500km päässä ja toinen 7000km päässä. Tapaamme pari kertaa vuodessa. En tajua miksi en saa kavereita läheltä

Mä en taas tajua sitä, että joillakin on puoliso ja sanovat, että ei ole ystäviä ja ovat yksinäisiä. Eikö se puoliso ole ystävä ja eikö sen kanssa voi tehdä juttuja?

No esim minä. Kavereita viimeksi alle 10-vuotiaana. Koko nuoruus ja aikuisuus on mennyt yksin, ei kavereita ei kumppaneita. Koko ajan mietin missä vika. Nuorempana sentään lähdin kotoa ulos ihmisten ilmoille, kävin harrastuksissa jne. Nykyään vapaa-aikaa menee enimmäkseen kotona. En jaksa nähdä muiden onnea ja kotoilu kiinnostaa nykyään muutenkin enemmän. Iän tuomaa kai. Muut kotoilee puolison ja lasten kanssa, minä yksin. En kai sitten vaan ole kiinnostava muiden mielestä. 

Vierailija kirjoitti:

Miten vieraantunut todellisuudesta pitää olla, että edes kysyy tuollaista.

Niinpä. Tosin pelkkää ilkeily-yritystähän tuo aloitus oli. Te joilla yksinäisyyttä, ohittakaa tuommoiset törppöjen jutut ja muistakaa että suurin osa ihmisistä on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on vähän käynyt näin. 

Itse vähän masennuin kolmekymppisenä ja vetäydyin elämästä. Sattumalta kaikki kaverit asuvat ulkomailla, tai eri kaupungissa. Ei ole somea, joten näin nyt on käynyt. Etäduuni. Ehkä tämä korostuu miehillä, että ei niin pidetä yhteyttä. Jossain baarissa voi horista ihan kivoje tyyppien kanssa, mutta ei heistäkään ole tullut frendejä. Nainenkin jätti ja sukulaiset/vanhemmat kuolivat, joten tässä sitä nyt ollaan.

Todella vaikeita aikoja olet kokenut. Toivon että vielä löydät jonkun ihanan naisen vierellesi.