Lue keskustelun säännöt.
Miten voisin oppia hyväksymään vartaloni?
19.08.2023 |
Tuli tuosta kehopositiivisuusketjusta mieleen, että onko täällä kohtalosisaria? Vaikka nykyään kehopositiivisuutta ja "jokainen vartalo on kaunis" -asennetta luukutetaan joka puolelta, niin minun on todella vaikea hyväksyä koon 42 vartaloani. En oikeastaan pysty kokemaan itseäni aidosti kauniiksi tämän kokoisena, vaikka kasvoni ovat ihan sievät ja ylimääräiset kilot asettuneet suhteellisen armollisesti ympäri kehoa.
Olen yrittänyt tehdä elämäntapamuutoksia, jotta saisin edes muutaman kilon pois jo terveydenkin takia (joka on kaikeksi onneksi vielä oikein hyvä), mutta tiukassa tuntuvat istuvan. Tämän vuoden alussa ajattelin, että nyt riittää. Jos en tämänkään vuoden aikana onnistu pudottamaan painoa niin sitten koitan etsiä muita tapoja, joilla edesauttaa kehoni hyväksymistä ja hyvinvointia. En voi ikuisesti antaa tämän asian estää minua nauttimasta elämästäni. Onko teillä jotain neuvoja tai vinkkejä siihen, mitä minun kannattaisi tehdä? On kamalaa olla 36-vuotias ja edelleen jumissa niiden samojen kehoajatusten kanssa kuin teini-ikäisenä.
Kommentit (7)
Eihän siinä auta sitten kuin kärsiä ja inhota itseään, jos ei kerran kykene tekemään mitään muutoksia tai hyväksymään asiaa. Kärsi kärsi kirkkaamman kruunun saat. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet kokoa 42. Oletko ajatellut jotta sulle ollaan kateellisia siitä. Suurin osa naisista on aika tukevia.
Jos asiaa ei voi muuttaa niin sitä on aika turha murehtia.
Jos olisit kuolemansairas, mitä merkitystä olisi lyhyt elämä käyttää hyödyttömiin ajatuksiin.
Joka tapauksessa elämä on lyhyt ja kauneus katoavaista.
Elämä on lahja.
Kehosi on lahja.
Mieti mihin kaikkeen kehosi pystyy. Älä keskity siihen miltä se näyttää.
Ole kiitollinen esim. vahvoista käsivarsista.
Korvaa kehoa koskevat negatiiviset ajatukset positiivisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsitän kehopositiivisuuden enemmänkin kaikenlaisten kehojen hyväksymisenä ja siten ettei kritisoi kenenkään kehoa vaikkei olisikaan oman maun mukainen. Jokaisella on vapaus ajatella kehostaan niin, kuin ajattelee myös silloin, jos tahtoo laihduttaa.
Kehonsa hyväksyminenhän ei ole ristiriidassa kehostaan huolenpitämisen kanssa. Ehkä ajattelun kääntäminen enemmänkin hyvinvoinnin suuntaan vähentää painotusta laihtumisesta. Ohessa myös paino saattaa pudota. Esimerkiksi liikuntamuoto, josta nauttii, eikä painotus ole ajatuksessa laihtumisesta + ravintoa, joka on ravinnerikasta ja tuo kehollista hyvää oloa. Kummassakin on korjaamista myös minulla.
Täällä toinen kehonsa kanssa kamppaileva. Vaikka kuinka nykyään tuputetaan joka tuutista sitä kehopositiivisuutta, niin minuun se ei toimi. Minä tiedän että ainoa konsti joka minulle toimii on laihdutus. Minä en koskaan pysty pitämään itsestäni ylipainoiseina, ei vaikka kuinka kehotetaan rakastamaan omaa kehoaan. Eli minulla ei auta muu kuin tiputtaa kiloja, kaunopuheet on muita (laiskempia?) varten... Tämä kesä meni TAAS piloille, en siis uskaltanut käydä kertaakaan uimarannalla tai pukeutua kivoihin kesävaatteisiin. Mutta ensi kesänä olen kesäkunnossa! Olen tiputtanut n. 8kg keväästä lähtien, kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu..