Haluaisin löytää tyttöystävän, masentaa olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Masennuskin näkyy naamasta. Se ei tyttöjä kiinnosta. Ellei ole hoivavietti ja haluavat yrittää parantaa. Ja sit kun et parannu, koittavat erota ja siitäpäs riemastut.

Niin sitä en tiedä näkyykö naamasta.. mulla ollut jo monta vuotta masennus ja oon vähän negatiivinen ihminen, ei oo kavereita ja seki vaikuttaa

Vierailija kirjoitti:

Pelaatko kotona kaikki illat ?

Pyydä 20 naista leffaan ( mutta älä samasta ystäväporukasta). Ja ole kaikille tytöille kohtelias ja kiva.

Kyllä niistä joku lähtee ja joskus sitten jonkun kanssa syntyykin jotain.

Miehen rooli on pyöriä naisten ympärillä ja nainen sitten tekee sen valinnan kuka soveltuu tulevien lasten isäksi.

Eikä pidä masentua jos saa 19 rukkaset. Riittää että se 20. lähtee treffeille.

Et vaan ollut näillä 19 muulle sopiva tai he ovat kiinnostuneita jostain toisesta.

Sopivan kumppanin etsiminen on kaikille tosi vaikeaa.

Vielä vaikeampaa jos on esim. fiksu tai muuten keskiarvosta poikkeava.

En mä pelaa juuri yhtään

No mä meen tänää baariin kattelemaan oisko sielä mitään.

Haluks joku lähtee munkaa baariin.. olis tilaisuus nähdä mut HKI tänää?

Ei oo kavereita niin yksin on vähän tylsä lähtee.

Miksei kukaan tuu baariin munkaa?

Vierailija kirjoitti:

Pelaatko kotona kaikki illat ?

Pyydä 20 naista leffaan ( mutta älä samasta ystäväporukasta). Ja ole kaikille tytöille kohtelias ja kiva.

Kyllä niistä joku lähtee ja joskus sitten jonkun kanssa syntyykin jotain.

Miehen rooli on pyöriä naisten ympärillä ja nainen sitten tekee sen valinnan kuka soveltuu tulevien lasten isäksi.

Eikä pidä masentua jos saa 19 rukkaset. Riittää että se 20. lähtee treffeille.

Et vaan ollut näillä 19 muulle sopiva tai he ovat kiinnostuneita jostain toisesta.

Sopivan kumppanin etsiminen on kaikille tosi vaikeaa.

Vielä vaikeampaa jos on esim. fiksu tai muuten keskiarvosta poikkeava.

Leffaan mennään silloin kun jo tunnetaan, leffassa ei saa jutella, ei ehdi tutustua.

Tiedän miehiä, jotka ovat lähestyneet tuhansia, ja yhtään treffiä ei ole takana.

Eivät osaa olla omana itsenään naisseurassa. Heti alkaa coolin esitys,

jopa miehet näkevät sen, että hän jännittyy.

Saispa tänää naisen, ei voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet tehnyt asian eteen? Että löytäisit sen tyttöystävän? Vahtaat nettipornoa ja tumputat?

Minkä sille voin kun olen jäänyt siihen koukkuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet tehnyt asian eteen? Että löytäisit sen tyttöystävän? Vahtaat nettipornoa ja tumputat?

Minkä sille voin kun olen jäänyt siihen koukkuun?

En ole jäänyt koukkuun

Joo sain naista baarista ja harrastimme seksiä.

Saitko, Allu? Ihanko totta??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten asiat elämässä kunnossa, opiskelut, työ, paino, päihteettömyys?

On vakituinen työ kohtuu ok palkalla, velkaa on kuitenkin. Ylipainoa ja mahaa vähän, alkoa menee noin 2 kertaa kuukaudes

Mistä sitä velkaa on? Tuleeko sitä lisää koko ajan vai oletko voiton puolella jo?

Miten juot silloin kaksi kertaa kuukaudessa, maistelet vai ihan koko viikonlopun perskännit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiiä mistä ihmeestä sitä sitten naisen löytäisi?

Kansalaisopistojen kurssit on täynnä naisia. Esim. joku taide- tai improkurssi. Ihan varmasti 90% naisia.

Niin on toki, mutta ei oikein kiinnosta mennä.

Onko sillä merkitystä? Menet vuodeksi, vaikka et pidäkään siitä. Kurssilla sanot, että haluat kokeilla uusia asioita. Käyt katsomassa, onko siellä joku kiva vapaa nainen. Jos on, puret hammasta ja käy siellä kurssilla koko vuoden. Näin saat vuoden aikaa tehdä naiseen tuttavuutta.

Tämä. Voit sanoa, että tulit katsomaan että mitä ihmettä täällä tehdään, tai että päätit tulla epämukavuusalueellesi. Jonkun naisen mielestä se voi olla ihan hauska perustelu ja herättää kiinnostuksen.

Hanki AP koira? Just oli täällä joku aloitus asiasta miten koira miehet harrastuspaikoilla on todella haluttuja!

Seurusteluhommat olisi hyvä aloittaa nuorena ennen kuin elämän reaaliteetit läpsähtävät kasvoille. 

Miesten ja naisten elämissä oli jotain samankaltaisuutta viimeksi 2012, jolloin Tinderiä ei vielä ollut. 

Miesten strategia kautta aikojen on tutustua siihen ainoaan opiskeluporukan naiseen, joka pitää miehen ulkonäöstä ja pitää tästä samasta naisesta kiinni eroon asti. 

Nykyajan pariutumiseen liittyy erikoinen paradoksi:

Toisaalta naiset sanovat, että tilastot siitä miten 80% miehistä on rumia ei päde ja että Tinderissä on 75% miehiä tms. ja että sen takia miesten tilanne näyttää pahalta ja miesten pitäisi vain mennä ulos. Samanaikaisesti taas tilastot myös sanovat, että suurin osa tutustuu netissä. Eli miesten pitäisi sittenkin yhdessä kilpailla niistä muutamasta naisesta, jotka ovat Tinderissä ja muilla palstoilla? 

Onko totuus ehkä se, että miesten pitää kulkea kissanristiäisissä ja kansalaisopiston saviruukkukursseilla ja sieltä päästä naisten somepiireihin, joiden kautta voi löytyä nainen, joka pitää miehen ulkonäöstä?

Joka tapauksessa miesten elämä on kovaa. 

Niin no niin se menee eläinmaailmassakin. Monet urokset jäävät paritta eivätkä pääse laittamaan geenejään eteenpäin. Suosittelen miehille aloittamaan jonkun harrastuksen ja ruvetkas myös käymää erilaisissa tapahtumissa!

Vierailija kirjoitti:

Joo sain naista baarista ja harrastimme seksiä.

Tyttöystävä ainesta ihan?

Minäkin haluan, mutta en jaksa lähteä treffeille. Mieluummin videochat ja sitten mennään kotiin tekemään yhdessä ruokaa.

Olen nykyisin parisuhteessa mutta en edelleenkään pidä siitä kun sinkkuudesta masentuneelle ei heru yhtään ymmärrystä. Aina vain sanotaan että pitää ensin olla tyytyväinen itseensä, ei onnea voi muiden varaan laskea jne jne. Sinänsä nuo ovat ihan järkeviä sanoja mutta usein sivuutetaan se että on myös ihan ok tuntea surua/masennusta/pettymystä omasta sinkkuudestaan. Miksi esim. tahattomasti lapsettoman on ok olla surullinen mutta tahattomasti sinkun ei? Kyllä se läheinen ihmissuhdekin on monelle hyvin tärkeä ja ilman sitä kokee että on jonkinlainen aukko elämässä.

Esim. itse olen aina viihtynyt todella hyvin myös yksikseni. Silti parisuhteen puute oli minulle suuri suru. Nyt kun olen hyvässä parisuhteessa niin ihan ehdottomasti olen onnellisempi kuin sinkkuna olin. Ja edelleenkin minulla on myös paljon omia juttujani ja viihdyn myös yksikseni eli koko elämäni ei mitenkään pyöri parisuhteen ympärillä. Silti se on hyvin tärkeä asia minulle.

Surussa ei tietenkään ole pidemmän päälle hyvä velloa yksin. Jos kokee että ei yksin pääse eteenpäin ikävistä tunteista niin on ihan ok hakeutua juttelemaan jonkun kanssa. Se ei ole hölmöä tai säälittävää.