Lue keskustelun säännöt.
Kehoni on yhtäkkiä todella lamaantunut ja väsynyt. En ymmärrä mikä mättää ja miten taas kuolema tuntuu ainoalta vaihtoehdolta.
19.08.2023 |
Taas se on menoa. Kroppa on niin väsynyt etten jaksa nousta sängystä. Painava ja lamaantunut.
Pää ei toimi. Kaikki tuntuu raskaalta. Mieli on synkkä ja koen ettei tästä elämästä tule mitään.
Olin viime vuonna todella maassa, sama juttu ja pahempikin. Olin kuukausia pois työelämästä.
Jaksoin nousta, aloittaa työt ja kaiken taas alusta. Liikuin, söin terveellisesti, päätin nousta.
Nyt puolen vuoden jälkeen olen taas maassa. Syöksyin lamaannukseen vaikka vannoin etten tähän uppoa. Tässä olen taas ja valmiina kuolemaan.
En jaksa tätä.
Kommentit (24)
Postcovid eli koronan jälkitaudin oireita. Itsellä myös jäsenet aivan poikki. ja jäykkä olo.Ei jaksa ,pakoitan itseni liikkumaan.Alan gymin ensi viikolla. Pääraskas, ei tee mieli tehdä mitään. ihonut, Yliväsynyt.
Näkö heikentynyt huomattavasti .Ihokuivunut todella paljon.
Tästä ei puhuta paljoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotan seuraavaa että ajattelet elämäsi tilannetta monipuolisesti.
Se voi tuntua hieman kliseeltä että yritä ajatella positiivisesti mutta mä totean että pyri ajattelemaan realistinen tilanne.
Kuvitteletko tilanteen pahemmin kuin se on vai onko se oikeasti ottanut voltin huonompaan suuntaan verrattuna viime vuoteen?
Otin muutaman päivän sairaslomaa. En vain pystynyt nousemaan. Nyt mietin otanko lisää vai en.
Olen ihan voimaton nykyään. Tämä toistuu ja vie kaiken määrätietoisuuden, joka oli ennen minun tärkein ominaisuus. Nykyään hyvä, että pystyn olemaan töissä 6 kk enempää.
Taustalla on vakavaa traumaa. Haluaisin siitä oikeuteen. Minua poljettiin todella törkeästi exän puolelta. En ole ollut oma itseni enää sen jälkeen.
Sitä ennenkin on ollut liikaa kaikkea.
Jotenkin aivojen sietokyky on mennyt yli ja se ei tunnu paranevan. En voi käsittää tätä.
-ap
Mun mielestä sun olisi hyödyllistä ottaa tietoa psykofyysisestä fysioterapiasta.
Voin kertoa että oma elämä alkoi muuttua hiljalleen paremmaksi kun olen alkanut harrastuksen aloittanut.
Se harrastus on tanssi ja olen mies.
Siellä on yllättävän paljon hyvää jengiä.
Zemii hei.
hormooni toiminta vaikuttaa noihin asioihin. Mutta sitä saa monesta paikkaa. muovijäämät esim tukkii hormooni reseptoreita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma tilanteeni sisältää vielä erilaisia muita ongelmia silti edelleen, mutta tämä onkin se taika.
En enää jää makaamaan sänkyyn
Et voi käsittää? Olet ihminen, sellaisia me ihmiset olemme, että ei me kaikkea kestetä. Oma ehdotukseni on seuraavat vuodet palautumiseen ja itseen keskittymistä, ja jotain kevyttä osa-aikatyötä pitämään pakkaa koossa. Ei missään tapauksessa mitään "eteen päin menemistä" tai muita suuria voimannäytöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteet ovat onneksi muuttuvia 🙂🙂
Vierailija kirjoitti:
Et voi käsittää? Olet ihminen, sellaisia me ihmiset olemme, että ei me kaikkea kestetä. Oma ehdotukseni on seuraavat vuodet palautumiseen ja itseen keskittymistä, ja jotain kevyttä osa-aikatyötä pitämään pakkaa koossa. Ei missään tapauksessa mitään "eteen päin menemistä" tai muita suuria voimannäytöksiä.
Tämä on erittäin hyvä pointti. Tämä on todella usein juuri myös yksi oire.
Anna itsellesi oikeus olla ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet sinnikäs ja jatkat samaan malliin siitä huolimatta että keho huutaa "PYSÄHDY!!", niin seuraavaksi menee sitten mielenterveys. Se onkin sitten jo hankalampi tilanne.
Lopeta asian suhteen vinkuminen että haluat oikeasti oikeuteen.
Oikeus ei ole mikään hellä käsi, joka välittää liikaa sun tunteista.
Asia pitää olla aukoton että se edes johtaa mihinkään.
Sana sanaa vastaan ei ole mikään järkevä syy lähteä niihin toimiin yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et voi käsittää? Olet ihminen, sellaisia me ihmiset olemme, että ei me kaikkea kestetä. Oma ehdotukseni on seuraavat vuodet palautumiseen ja itseen keskittymistä, ja jotain kevyttä osa-aikatyötä pitämään pakkaa koossa. Ei missään tapauksessa mitään "eteen päin menemistä" tai muita suuria voimannäytöksiä.
Niinpä. Heikkouteni on ollut se, etten ole antanut itseni olevan heikko. Sekin aiheuttaa häpeää ja itseinhoa. Olen ollut rumassa kierteessä.
Heti kun on ollut vähänkin parempi olo, olen päättänyt tehdä paljon töitä, muuttaa asioita parempaan. Väsynyt taas, noussut ja väsynyt. Pettynyt ja inhonnut kun tämä "kone" ei enää toimi kuten ennen.
Nyt olen sitten aivan helvetin väsynyt ja taas synkässä toivottomassa tilassa. Kuin olisin jo lopullisen epäonnistunut ja enää ei vain "lähde". En käynnisty, en hehku enkä "elä". On ankea ja pakko pärjätä fiilis.
On pakko korjata ja kestää. On pakko jotenkin selviytyä.
Ja mieli on täynnä muistoja, painajaisia ja epätodellisuutta eletystä elämästä. Tämä kaikki on vaikuttanut myös siihen etten jaksa ylläpitää suhteita, jos näenkin vapaa-ajalla tuttuja niin väsyn täysin. En jaksa mitään normaalia elämää. Mikään ei sytytä eikä saa minua taas tuntemaan olevansa elossa.
Sitä olen hakenut mutta en vain onnistu.
Pelkään, että olen pilalla. Ja jos nyt vielä jään pois työelämästä niin olen luovuttaja. Mutta en tiedä mitä tekisin tai mihin menisin.
-ap
Jokin tuossa egoistisessa arvomaailmassa vähentää huomattavasti kokemaani myötätunnon määrää. "Jos jään pois työelämästä olen lisäksi luovuttaja". Sillä lailla.
Mutta sanonpa kuitenkin: Mitään kriisiä ei oikeasti ole. Näin töitä vähentäneenä, omaan hyvinvointiin keskittyneenä ja median seuraamisesta luopuneenä voi todeta, että kesää on vielä jäljellä, maa on jalkojen alla ja jääkaapissa sekä lähikaupassa riittää ruokaa. Kaikki on hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otin muutaman päivän sairaslomaa. En vain pystynyt nousemaan. Nyt mietin otanko lisää vai en.
Olen ihan voimaton nykyään. Tämä toistuu ja vie kaiken määrätietoisuuden, joka oli ennen minun tärkein ominaisuus. Nykyään hyvä, että pystyn olemaan töissä 6 kk enempää.Taustalla on vakavaa traumaa. Haluaisin siitä oikeuteen. Minua poljettiin todella törkeästi exän puolelta. En ole ollut oma itseni enää sen jälkeen.
Sitä ennenkin on ollut liikaa kaikkea.
Jotenkin aivojen sietokyky on mennyt yli ja se ei tunnu paranevan. En voi käsittää tätä.
-ap
Kuulostaa traumareaktiolta. Traumaterapiaa ja psykofyysistä fysioterapiaa. Paljon voimia sinne!
Vierailija kirjoitti:
Jokin tuossa egoistisessa arvomaailmassa vähentää huomattavasti kokemaani myötätunnon määrää. "Jos jään pois työelämästä olen lisäksi luovuttaja". Sillä lailla.
Mutta sanonpa kuitenkin: Mitään kriisiä ei oikeasti ole. Näin töitä vähentäneenä, omaan hyvinvointiin keskittyneenä ja median seuraamisesta luopuneenä voi todeta, että kesää on vielä jäljellä, maa on jalkojen alla ja jääkaapissa sekä lähikaupassa riittää ruokaa. Kaikki on hyvin.
No. Jos saisin päättää, en tekisi töitä, en enää koskaan. Ei se työ sinällään ole määrite ihmisyydelle lainkaan mutta en todellakaan tiedä miten saan sitten asiani järjestymään.
Ehkä ne järjestäisivät. Tavallaan olen kyllä sitäkin miettinyt, että aivan sama järjestyvätkö koska en kuitenkaan jaksa enää. Mitä menetettävää tässä muka edes olisi. Pääsisi lepäämään ja vapauteen.
-ap
Mitähän tekisin sen sairasloman suhteen?
Pakotanko itseni vielä jaksamaan. Tosin keho on niin lamaannuksissa etten tiedä mitä helvettiä tapahtui. Inhoan tätä enkä tiedä ottaisinko lääkäriin yhteyttä.
Tämä on toistuva sairaus minulla ollut ja aina ennemmin tai myöhemmin on kamelin selkä katkennut.
-ap
Lääkäriaika maanantaille varattu.
Tiedä taas, että miten tässä käy.
-ap
Tsekkauta ainakin ferritiini ja kilpirauhasarvot.
Näyttää olevan yllättävän yleistä.
Millä alalla työskentelet ja onko elämäsi muuttunut hetkessä ihan erilaiseksi tiettyjen sosiaalisen tai taloudellisien asioiden suhteen.
Minun mielestä olisi hyvä käydä keskustelua oman lääkärisi kanssa.
Monen sairauden profiili on yllättävä terveyden romahtaminen.
Muista hakea apua, koska se ei ole häpeä joka itsestään huolehtii.
Voimia sinulle!
Yt.
Vanhuksien kanssa työskentelevä hoitaja opiskelija.
🙂