Entinen sosiaalisten tilanteiden pelkopotilas puhuu: minulla on pakottava tarve vuorovaikuttaa

Söin vielä kymmenen vuotta sitten kaikenlaisia troppeja sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Yhteen aikaan parikymppisenä minulla meni 3x10 mg Diapamia, toiseen aikaan 2x75 mg Lyricaa. Myös erilaisia masennuslääkkeitä olen (tietysti) kokeillut.

Pahimpaan aikaan äitini kävi minulle kaupassa.

Paranin lopulta psykoterapiassa. Nykyään en syö mitään lääkkeitä.

Nyt minulla on järjetön tarve jutella ja puhua ja nähdä ja tehdä. Koko ajan. Se on minulle ongelma, koska en osaa säännöstellä, vaan työnnän vähintään viestiä kavereilleni aivan jatkuvasti ja ehdotan tapaamisia. Kaverit eivät enää aina jaksa edes vastata, ja tästä on tullut heillekin ongelma.

Jotkut läheiseni ovat jo vetäneet rajan, että vain yksi puhelu päivässä.

Mihin purkaa terveellisesti jatkuvaa tarvetta jutella? Ihan kuin aivoni yrittäisivät ottaa kiinni kaikki ne vuodet pimeässä huoneessa, kun kaikki vuorovaikutus pelotti.

Paljon kiitoksia kaikista ehdotuksista ja ajatuksista.