Lue keskustelun säännöt.
Entinen sosiaalisten tilanteiden pelkopotilas puhuu: minulla on pakottava tarve vuorovaikuttaa
18.08.2023 |
Söin vielä kymmenen vuotta sitten kaikenlaisia troppeja sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Yhteen aikaan parikymppisenä minulla meni 3x10 mg Diapamia, toiseen aikaan 2x75 mg Lyricaa. Myös erilaisia masennuslääkkeitä olen (tietysti) kokeillut.
Pahimpaan aikaan äitini kävi minulle kaupassa.
Paranin lopulta psykoterapiassa. Nykyään en syö mitään lääkkeitä.
Nyt minulla on järjetön tarve jutella ja puhua ja nähdä ja tehdä. Koko ajan. Se on minulle ongelma, koska en osaa säännöstellä, vaan työnnän vähintään viestiä kavereilleni aivan jatkuvasti ja ehdotan tapaamisia. Kaverit eivät enää aina jaksa edes vastata, ja tästä on tullut heillekin ongelma.
Jotkut läheiseni ovat jo vetäneet rajan, että vain yksi puhelu päivässä.
Mihin purkaa terveellisesti jatkuvaa tarvetta jutella? Ihan kuin aivoni yrittäisivät ottaa kiinni kaikki ne vuodet pimeässä huoneessa, kun kaikki vuorovaikutus pelotti.
Paljon kiitoksia kaikista ehdotuksista ja ajatuksista.
Kommentit (23)
Sama! Pakko jutella vähän kaupan kassalle ja kahvion myyjälle, koiranulkoiluttajille vaikka itsellä ei ole koiraa. Vielä yksinäinen työ ja siinä ei arkipäiväistä kanssakäymistä kenenkään kanssa. Harmi että tämä ei jakaantunut tasaisesti elämän varrelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oo armollinen itsellesi, sulla on nyt tää vaihe. Miten joku harrastus jossa puhuminen on plussaa? Kielten opiskelu tms mikä sua kiinnostaa? Tai sit seurakunnan diakonille/papille käyt juttelemassa ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Mee hoitoon!
Hän tuli tuollaiseksi hoidon eli terapian seurauksena.
Hei, täydellinen ratkaisu sulle olisi vapaaehtoistoiminta esim. vanhusten ystäväpalvelussa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voinko antaa sulle äitini, anoppini ja iäkkään naapurini yhteystiedot?
Introvertti, joka ei enää jaksa jaaritella
Vierailija kirjoitti:
Hei, täydellinen ratkaisu sulle olisi vapaaehtoistoiminta esim. vanhusten ystäväpalvelussa!
Hehheh, olin joskus, enkä saanut suunvuorua. Kuuntelin monologeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, täydellinen ratkaisu sulle olisi vapaaehtoistoiminta esim. vanhusten ystäväpalvelussa!
Hehheh, olin joskus, enkä saanut suunvuorua. Kuuntelin monologeja.
No niin kun niillä raukoilla ei ole juttukavereita. Mun naapuri puhuu myös taukoamatta mutta kun se on saattanut ennen vierailuani olla 2 viikkoa näkemättä ketään.
Mikä terapiassa oli hyödyllisin neuvo että pääsit eroon pelosta? Kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhukset tarvitsevat nimenomaan kuuntelijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhukset tarvitsevat nimenomaan kuuntelijaa.
Ap taas haluaa nimenomaan puhua ja olla esillä.
Itsellä sama kuvio kuin hänellä ja minun on nykyään vaikea kuunnella muita. Haluan vain puhua ja esiintyä koko ajan. Johtuu varmaan siitä kun olen pelkästään kuunnellut koko tähänastisen elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsensä kanssa voi olla vuorovaikutteinen ajatuksissa, mutta kaverille se voi olla liikaa. Ihan kuin joku olisi ohjelmoinut "pakollisen vuorovaikutuksen" suhun ja nyt se liiallinen vuorovaikutus pitäisi kai purkaa päästä (vähän), ellei ole tyyliin koulun opettaja että siellä on koko ajan vuorovaikutteista (paitsi lapsetkaan eivät jaksa olla jatkuvasti puhumassa). Muillekin on käynyt noin että se jää päälle tai jos ei töissä saa ilmaista tuntemuksia, jos se tukahdutettu. Jotkut kaipaavat kuulijaa tuntemuksilleen ja varmistusta asioihin. Netissä voi olla alustoja joilla on enemmän vuorovaikutusta. Joillakin voimat vie arki, eikä jaksa kaverin kanssa sosialisoida. Jos on energiaa sitä voi suunnata vuorovaikutukseen siellä missä on aktiivisia harrastajia tai muuallekin.
Ala vertaistuki kaveriksi. Molemmat hyötyy , sinä saat puhua ja hyvän mielen ja toinen saa sinulta vertaisapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kauhean hyvältä kuullosta, kyllä muut pitää pystyä ottamaan huomioon niin ettei jatkuvasti esim. kinua kavereilta huomiota. Tuo on itsellesikin vahingollista käytöstä ettet kykene hallitsemaan impulssejasi, kohta kaveritkin entisiä. Mitä teet siis päivisin?
Mene harrastajateatteriin, saat olla esillä. Tosin siellä(kin) on kyettävä yhteistyöhön, ei voi vaan olla että minä minä katsokaa minua
Olen aika samis.
Sairastuin yllättäen kolmekymppisenä. Olin sosiaalinen luonne, mutta vetäydyin maailmasta.
Homo Sapiens on sosiaalinen elän ja jos ei voi kommunikoida, se korruptoi mielen.
En mä ole oikein muuta keksinyt, kun juoda v'hän alkoholia ja käydä lähipubissa juttelemassa, mutta jengi on aika lowlife, ei oikein jaksa.
Olisipa naisystävä ja perhe. En ole siis incell.
Vierailija kirjoitti:
Vanhukset tarvitsevat nimenomaan kuuntelijaa.
No ei kaikki, kyllä sielläkin on niitä jotka itse mieluummin kuuntelee. Persoonia nekin on.
Olen ammatissa jossa työkseen kuuluu selostaa ihmisille asioita (heidän ostamiinsa juttuihin liittyvää käytönopastusta ja neuvontaa). Saan siis puhua ihmisille töissä koko ajan, niin vapaalla ei enää tarvitse.
Tunnistan tunteen
T. samanlaista taustaa