Jotenkin harmittaa, että jenkkiläinen uuskonseravtismi on rantautunut suomeenkin.
Tuntuu, että asenteet ovat valtavasti ärioikeistolaistuneet viime vuosina. Suhtaudutaan epäluuloisesti etnisiin vähemmistöihin. "Jokainen on oman onnnsa seppä"- ajattelutapa valtaa alaa, yhä usempi olisi valmis romuttamaan koko pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin. Abortin vastustajien äänenpainot koventuu, uus-uskonnollisuus valtaa alaa. Äitejä ollaan väkipakolla sysäämässä ulos työelämästä takaisin hellan ääreen ja lapsia pitäisi kotihoitaa kohta täysi-ikäiseksi.
Pelottavaa...
Kommentit (27)
vanhakantaisia raamatuntulkintoja jne. Fundamentalistista "raamattu on sanast sanaan totta"-hoopoilua. Jossa sitten kielletään naispappeus, homous elämäntapana jne.
abortin vastustajat ja polvirukoilijat ottaa oppinsa Jenkeistä. Siinä ryhmässä on kyllä aito radikalisoitumisen vaara!
Ei suomi ole mikään Onnela johon on lottovoitto syntyä. Maailmassa on moniakin maita joissa eläminen voi olla paljon parempaa ja onnellisempaa. Tosin myös niitä jotka ovat köyhempiä ja ahdistavampia. Mutta "muut maat" eivät ole mikään yksi möykky jossa on huonompi elää kuin suomessa.
Ihan samoja ajatuksia mulla.
Suomesta on tullut suunnattoman ahdistava paikka. Ja pelottaa tää "kovuus". Ei täällä ole ihmisen enää hyvä elää.
pelottaa kovasti. Samaan aikaan (mielestäni jotenkin paradoksaalisesti, tai ainakin ristiriitaisesti) lisääntyy ajattelu, että elämää voi jotenkin hallita, kaikki riskit voidaan tuntea ja sulkea omasta elämästä pois ja ainakin syyttää jotakuta tahoa jos jokin riski realisoituu omalla kohdalla.
Itärannikolla puhaltavat demokraattiset tuulet, uskontoa ei opeteta kouluaineena, kierrätys toimii paremmin kuin Suomessa, ilmastonmuutos tulee aina vain tärkeämmäksi keskustelunaiheeksi, sosiaali- ja terveydenhoidon parannuksia tehdään, asioista käydään vilkasta arvokeskustelua. Se mitä minua täällä harmittaa on, että valtakunnan kärkipään kouluissa rehtorin pitää melkeinpä anteeksipyydellä vanhempainillassa, että koulussa opetetaan darwinismia. Mutta USAssa on tapana olla kohteliaita.
Toivoisin kaikkien muistavan, että yli 300 miljoonaan mahtuu monenlaista tallaajaa, joten kannattaa miettiä ennen kuin lyö määritelmän koko kansakunnan kylkeen.
Hgin yliopisto- proffa ennusti uusliberalismin tulon Suomeen jo silloin
"Jokainen on oman onnnsa seppä" - kuinkas muuten? Ihmiset luovat yhteiskunnan, ja ihmisten on myös osattava yksilötasolla hyödyntää yhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet. Ei vastuullisuudessa ole mitään pelättävää. Toimimme vastuullisesti yhteiskunnan kannalta, mutta meidän olisi osattava toimia riittävän vastuullisesti myös yksilötasolla. Ketään ei olla väkipakolla sysäämässä yhtikäs mihinkään: ihminen luo itse omat pakkonsa ja arvonsa, ja tekee niiden pohjalta valintoja joista on loppujen lopuksi vain itse vastuussa.
Nautitaan siis pohjoismaisesta hyvinvointivaltiostamme, ennen kuin se romutetaan?
Juuri tuo "jokainen on oman onnensa seppä" pelottaa kovasti.
Paremman elämän toivossahan sinne on aikanaan Euroopastakin lähdetty. Ja yrittämisen henki elää USAssa vieläkin: voit toteuttaa unelmasi, jos haluat ja olet valmis ponnistelemaan sen eteen. Iso osa onnistuu, osa ei onnistu. Asenne on kaiken kaikkiaan kannustava ja epäonnistumiset sallitaan, jos niistä osaa ottaa opiksi. Mielestäni oikein hyvä asenne.
Ja elämäänsä voi hallita ainakin jonkin verran. Yhtä lailla on väärin ajatella, että kohtaloonsa ei voi vaikuttaa mitenkään.
johon kuuluu se, ettei naapurin asiat minulle kuulu enkä niistä välitä, huono-osaisten auttaminen ei ole minun tehtäväni. Sellaiseen ajatteluun kuuluu aika vähän yhteiskunnan ilmaistarjontaa, jota sitten voisi hyödyntää.
Totta kai jokaisen ihmisen tulee käyttäytyä vastuullisesti sekä yhteiskunnan jäsenenä että oman elämänsä suhteen, mutta se ei todellakaan saa tarkoittaa sitä, että jätetään välittämättä tyystin yhteiskunnan heikompiosaisten toimeentulosta, terveydestä ja mahdollisuuksista kasvattaa lapsensa.
"Jokainen on oman onnnsa seppä" - kuinkas muuten? Ihmiset luovat yhteiskunnan, ja ihmisten on myös osattava yksilötasolla hyödyntää yhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet. Ei vastuullisuudessa ole mitään pelättävää. Toimimme vastuullisesti yhteiskunnan kannalta, mutta meidän olisi osattava toimia riittävän vastuullisesti myös yksilötasolla. Ketään ei olla väkipakolla sysäämässä yhtikäs mihinkään: ihminen luo itse omat pakkonsa ja arvonsa, ja tekee niiden pohjalta valintoja joista on loppujen lopuksi vain itse vastuussa.
Nautitaan siis pohjoismaisesta hyvinvointivaltiostamme, ennen kuin se romutetaan?
on täydessä ristiriidassa pohjoismaisen hyvinvointivaltion kanssa, joka on rakennettu sille pohjalle, jonka yhteiskuntatieteet ovat tarjonneet ihmisenä olemisen rajoituksista -se ei ole mitään individualismin riemulaulua...
Minusta äärimmäinen yksilöllisyyden ja puhtaiden omien valintojen korostaminen itse asiassa kielii kyvyttömyydestä nähdä yhteiskuntaa muuttuvaisena ja monimutkaisena rakenteena.
jo paisunut niin valtaviin mittasuhteisiin, että täällä ei kohta pysty elämään nuivien asenteiden takia ja kaikki vihaa toisiaan kun toiselle voi olla tavalla tai toisella kateellinen. Oletteko huomanneet samaa?
Kun eriarvoisuus lisääntyy lisääntyy samalla myös turvattomuus. Kun vähäväkisistä ei pidetä riittävää huolta, kasvaa rikollisuus ja väkivalta. Kohta "parempi väki" asuu aidatuilla ja vartioiduilla asuinalueilla ja tavikset yrittävät selviytyä miten taitavat. Sitten on se pointti, että JOKAISELLE voi tulla elämässä vastaan haasteita joissa tarvitsisi yhteiskunnan apua. Ja jos sitä ei saa on vaara tippua. Esim. Sairaudet, lapsen vakava sairaus... kaikki paha joka heiluttaa vakavasti taloutta ja mielenterveyttä.
ei voi olla ensisijaisesti vastuuta omasta menestymisestä vaan olennainen osa sitä on nimenomaan yhteiskuntavastuuta ja välittämistä.
Vastuullisuus joka on pääasiassa omaa napa (tai oma napaa ja oman perheen napaa) koskettava on vain puhdasta itsekkyyttä, ei sen kummempaa. Miksi kaunistella sitä?
ja vastuullisuus. Suomalaiset nyt vain eivät ymmärrä näitä käsitteitä kuin tilanteissa joissa naapurin asioihin pitäisi tunkea nokkansa. Mutta hädässä ei kukaan ystäväänsä tunne...
ja vastuullisuus. Suomalaiset nyt vain eivät ymmärrä näitä käsitteitä kuin tilanteissa joissa naapurin asioihin pitäisi tunkea nokkansa. Mutta hädässä ei kukaan ystäväänsä tunne...
Tällä hetkellä, kun suomalaisessa kulttuurissa kynnys suoraan auttaa avuntarvitsijaa, on korkea, yhteiskunnan viranomaiset hoitavat verorahoilla sen asian yksilöiden puolesta. Sitä on suomalainen lähimmäisen auttaminen, ja hyvä niin, kun ei kerran toisin.
se pelottaa niitä, jotka haluaisivat olla vain ottajan asemassa Juuri tuo "jokainen on oman onnensa seppä" pelottaa kovasti.
En ole ottajan asemassa sen enempää kuin keskivertokansalainen muutenkaan: Olen saanut opintotukeni, äitisypäivärahani ja lapsilisäni aivan kuten sinäkin. Mutta tajuan mm. sosiaaliturvan yhteyden vaikuttavan omaan hyvinvointiini ja turvallisuuteeni myös välillisesti. Jos yhteiskunta kaikkine jäsenineen voi hyvin, tasa-arvo toteutuu edes kohtuullisesti ja kenellä tahansa on mahdollisuus kouluttautua riippumatta omien vanhempien varallisuudesta omien lahjojensa mukaisesti, sosiaalista syrjäytyneisyyttä esiintyy vähemmän ja sitä kautta mahdollisesti myös sen lieveilmiöitä. Ja yhteiskunnan etuhan se on, että meillä on taustoistaan riippumatta päteviä työntekijöitä eri aloilla, eikä rahalla ostettuja virkoja, joita täyttämässä on rikkaat tyhjäpäät.
Tämä ei tarkoita sitä, että "sosiaalipummeja" pitäisi kummemmin tukea; työnteon ja yrittämisen tulee aina olla kannattavampaa kuin lorvimisen. Mutta ihmisen, joka ei pysty syystä tai toisesta hankkimaan riittävää elantoa tai maksamaan lapsensa koulutusta (moniko meistä pystyisi, jos koulutus maksettaisiin omasta pussista kokonaisuudessaan?) tulee saada yhteiskunnalta minimiturva. Ja tuskin kukaan Suomessa haluaa systeemiä, jossa sairausvakuutuspapereita ruvetaan kyselemään ennen kuin annetaan hengen pelastavaa hoitoa.
edustajan mielipiteistä, joka käyttää adjektiivia jenkkiläinen, eikä kaikesta päätellen ole jalallakaan astunut Yhdysvaltojen maaperälle.
Enemmän säälittää ihmiset, joiden mielestä toisten pitäisi kustantaa heille samantasoinen elämä kuin parhaiten toimeentulevilla on. Äärimmäisen etova muoti-ilmiö. Palestiinalaishuivit vaan liehuvat, mutta omia ajatuksia ei ole montaakaan. Hoetaan jonkun toisen mantroja.
Ottaisitte nyt edes vaikka Georgian puolesta kantaa, mutta ei. Se olisikin liikaa vaadittu. Kaikki pahahan tässä maailmassa tulee yhdestä suunnasta...
Suomesta on tullut suunnattoman ahdistava paikka. Ja pelottaa tää "kovuus". Ei täällä ole ihmisen enää hyvä elää.